Little Star-Part 7

Harry:

 

Kävelimme kohti hienoa ravintolaa Julian kanssa. Tai no miten sen nyt ottaa, muut kävelivät, minä laahustin perässä. Julia oli puhunut koko matkan Helsingistä Lontooseen ja päähäni sattui. Tiesin, että minun pitäisi olla hyvätapainen ja jutella Julian kanssa, etenkin koska hän oli fanimme. Mutta en vain jaksanut. Lontoon keskustassa oli kaunis kevätpäivä ja tuuli suhisi hiljaa pienissä lehtien aluissa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja vain muutama pilvenhattar näkyi. Kaiken kaikkiaan täydellinen kevätpäivä ja silti olin näin väsynyt. Onneksi tiesin sen helpottavan kun pääsisi kotiin pariksi päiväksi.

Julia pysty puhumaan mistä vain -nytkin hän jutteli Louisin ja Niallin kanssa jalkapallosta. Vaikka näki, että Juliaa ei todellakaan kiinnostanut jalkapallo. Julia oli sellainen, joka pystyi puhumaan kenelle tahansa mistä tahansa. Yleensä tapaamamme fanit olivat ujoja eivätkä uskaltaneet puhua juuri mitään. Julia oli toista maata.

"Harry?"Julia kysyi ja vasta silloin huomasin että olimme pysähtyneet ravintolan eteen ja kaikki tuijottivat minua. "Onks sulla kaikki kunnossa?"

"Joo, oon vaan vähän väsyny", tokaisin tönkösti. "Mennäänkö sisälle?"

"Joo mennään vaan", Zayn sanoi ja tarttui Juliaa olkapäästä. Julia hymyili minulle ennenkuin kääntyi ja menimme sisälle jättäen ihanan kevätsään ulos ja astuimme sisälle himmeästi valaistuun suureen huoneeseen.

Tarjoilija tuli heti ovelle vastaan ja tunnisti meidät. "One Direction? Pöytänne on täälläpäin".

Tarjoilija ohjasi meidät pois suuresta huoneesta ja astui sisään pienistä lasiovista. Huone oli himmennettt, kuten edellinenkin, mutta pöydällä paloi kynttilä ja tuoksukynttilöiden tuoksu leijaili ulos kun astuimme tarjoilijan perässä huoneeseen. 

"Tässä on ruokalistat, tulen kohta hakemaan tilauksenne", tarjoilija sanoi antaen meille kuusi menua ja lähti huoneesta.

Vedin lähimmäistä penkkiä kauemmas pöydästä ja nyökkäsin Julialle. Julia istui alas hymyillen minulle ja hymyilin vaivaisena takaisin. Harmitti olla näin huonovointinen fanin seurassa.

Julia:

Istuin alas Harryn näyttämään tuoliin ja Niall istui toiselle puolelle ja Zayn toiselle puolelle minua. Harry istui vastapäätä minua ja Louis ja Liam Harryn kumminkin puolin. Harryn hymyillessä hänen poskiinsa ilmestyivät pienet hymykuopat joka sai väkisinkin sydämen läpättämään. Aloin ymmärtää miksi tuhannet tytöt halusivat kuvan hänen kanssaan. Vihreät silmät tuikkivat, vaikkeivat ne iloiset olleet ja söpöt kiharat heilahtivat vähän Harryn kääntäessä päätä. Pian Harryn katse pysähtyi minuun ja punastuin kun Harry virnisti huomatessaan että tuijoitin häntä.

Kun ilmottauduin kisaan, niin olihan siinä vähän perehdyttävä bändiin. Silloin pidin Niallista eniten. Mutta nyt kun oikeasti tapasi pojat, niin vaikka Harrylla olikin huono päivä -tai mistäs minä sitä tiesin- niin Harryn olemus oli vain jotain niin käsittämättömän ihanaa, että aloin oikeasti pitämään heidän bändistään. Väkisinkin. Ei sille voinut mitään. Ja tämä ravintola, huone vain kruunasivat hetken. Harry kuitenkin käänsi pian katseensa pois ja alkoi puhua Liamin kanssa tilattavasta ruoasta. 

"Mitäs aiot ottaa?"Niall kysyi ja kumartui vierelleni katsomaan menua.

Hätkähdin ja katsahdin ensin menua ja sitten Niallia hämmentyneenä. Niall virnisti ja arvasin, että hän tiesi mitä olin juuri äsken tuijottanut. 

"Öömmhh nämä katkarapupiiraat kuulostavat kyllä hyvältä", sanoin vilkaisemattakaan menuun ja toivoin vain, että ne todella olisivat yksi vaihtoehdoista. 

Zayn katsoi omaa listaansa, ja sitten minun listaani. "Missä? Mäkin voisin ottaa mutta en löydä täältä mistään sellaista?!"Zayn kysyi ihmetellen.

"Umm tota mun piti sanoa lehtipihvi ja ranskalaiset, mutta sekosin vahingossa sanoissani", yritin selitellä ja vilkaisin menusta, että ne varmasti olisivat tilattavana.

Niall naurahti vieressäni ja tökkäisin häntä kylkeen. En halunnut missään nimessä että muut pojat saisivat tietää.

Onneksi tarjoilija tuli kysymään tilauksemme ja kirjoitti ne vihkoonsa. Pakkohan minun oli tilata ne ranskalaiset ja lehtipihvi kun kerran olin niin sanonut. Vaikka en pitänytkään siitä yhtään.

Sasha:

Venyttelin puutuneena käsiäni ja vaihdoin asentoa. Josh oli onneksi ottanut teipin pois suultani kun pysähdyimme haukkaamaan välipalaa. 

Ikkunasta näkyi metsää, jossa kasvoi suuria koivuja ja muitakin lehtipuita. Välillä etupenkiltä kuului hiljaista kiroilua. Josh ei ollut arvannut, että isäni asui 800km päässä eikä ollut varautunut pitkään matkaan. Minut hän aikoi silti viedä perille. Pian näin tutun risteyksen häämöttävän edessä. Jos tuosta kääntyisi oikealle niin tulisi vähän ajan kuluttua vanhalle koululleni. Jos taas kääntyisi vasemmalle, tulisi ruokakaupalle jonka pitäjä oli ainakin vielä viisi vuotta sitten herttainen vanha leski, jonka mies oli kuollut Afganistanissa, sillä hän oli ollut sotilas ja joutunut lähtemään sinne. Jokin terroristiryhmä oli kaapannut lesken miehen ja tuonut seuraavana päivänä keskelle puistoa hirtettynä.

Kun jatkoimme suoraan, pian vasemmalla näkyi vanha kotini joka oli edelleen yhtä huonossa kunnossa kuin ennen, ellei jopa huonommassakin. Silloin kun vielä asuin siellä, siivosin talon säännöllisesti, mutta en uskonut isän siivoavan koskaan. Hänelle oli tarpeeksi haastavaa muistaa käydä edes suihkussa tai huolehtia muutenkaan itsestään. Ruoan sai korvata huumeet ja viina. Välillä muistan miettineeni, että onkohan isä enää hengissä. 

Josh pysäköi talomme eteen, ja veikkaan ettei hän ollut arvannut talon olevan näin huonossa kunnossa. Ulko-ovi oli apposen auki kun menimme sisälle, roikkui vain toisesta saranasta kiinni, joten en vaivautunut koputtamaan. Isä oli kotona, sen kuuli kuorsauksesta. Kävelin Josh perässäni olohuoneeseen, jossa oli viinapulloja ja huumepusseja hujan hajan ja telkkarista tuli jokin sotaleffa. Isä lojui sohvalla kuorsaten, kuola valuen suupielestä. 

Josh asteli rohkeasti isän luo ja ravisteli miestä varovasti. Kuorsaus lakkasi kun isä hypähti säikähtäneenä istualteen ja tuijotti Joshia.

"Kuka helkutin tyyppi sinä olet ja mitä teet talossani?!" isä karjui vihaisena kun oli toipunut järkytyksestään. 

Josh säpsähti hieman mutta vastasi vain tyynesti:

"Olen Josh Devine ja toin karanneen tyttäresi takaisin."

"Ai tyttären? Onks muul sellanen?"isä kysyi vähän juopuneena. Isä oli kerrankin vähän selvempi eikä aivan huumehöyryissä ja kaatokännissä. 

"Hei.. Isä", mutisin hiljaa.

Isä kääntyi katsomaan taakseen ja vasta silloin huomasi minut. "Sasha! Meillä onkin asioita selvitettävänä. Kiitos, Josh, kun toit tämän karkurin takaisin. Tulitte mistä tulittekin, Sasha ei sinne ihan heti ole tulossa takaisin", isä sanoi matalalla, uhkaavalla äänellä.

//Nonii sainhan tän luvun vihdoin valmiiks! Sori että kesti, yritän seuraavan saada kirjotettua vähän nopeemmin :D Tätä tulee varmaan vielä vähintään 5 lukua ja sit alotan uuden ficin. Onko jotain toiveita että minkä tyylinen ja kenestä? Aattelin että siinä pojat ei olisi kuuluisia vaan tekisin sellasen missä ne on ihan normityyppejä. Ja kun tykkään fantasiasta nii tekisinkö jonku sellasen tai sellasen seikkailujutun?:) Kiitos mielipiteistä ainakin toivottavasti joku kommentoi :D

LITTLE STAR- PART 6

Sasha:

"Josh vie mut takas! Mä haluan nähdä 1D:n enkä todellakaan halua isän luo!"vänkäsin ja taoin nyrkeilläni Joshin penkin selkänojaa.

Josha katsahti sivupeiliin ja pysäytti bussipysäkille. "Sori, mut mä todellakin vien sut isäs luo. Se lupas tuoda ne rahat",Josh sanoi samalla kun sammutti auton ja nousi ylös. 

Naurahdin. Jo isän äänestä oli kuullut, että rahoja ei olisi. Tuskin isä oli ymmärtänyt mitään.

"Mikäs sua naurattaa? Tääkö?" Josh kysyi näyttäen kädessään olevan teippirullan jonka hän oli kaivanut takakontista.

Nauruni hyytyi nopeasti ja mulkaisin Joshia kun tämä laittoi teipin suulleni. Josh naurahti viekkaasti ja meni taas etupenkille ja jatkoimme matkaa. 

Pelkäsin, että isä olisikin tajunnut jotain ja kehitellyt jotain varalleni, kun silloin karkasin. Ei isä paha ollut, mutta huumeet ja alkoholi olivat sekoittaneet hänen päänsä. Ja katkera isä oli monta vuotta, ja vaati aina kostoa. Muistan vieläkin sen päivän kirkkaana kun lähdin kotoa viimeisen kerran.

Oli kaunis kesäaamu toukokuussa ja Sasha iloitsi. Koulu loppuisi pian ja kesäloma alkaisi! Ei sillä että kotona olisi kivempaa, mutta ei olisi kokeita eikä rasittavia luokkalaisia jotka puhuivat selän takana ja pilkkasivat kaikkea Sashassa.

Linnut visersivät puissa ja naapuritalon lapset leikkivät kauniiden talojen edustalla, hyvin hoidetuilla pihoilla.

Sitten tultiin isän ja hänen kodin edustalle. Ruoho ylsi polviin ja vaikka Sasha olikin lyhentänyt ruohoa oksasaksilla, ei sillä juuri mitään saanut tehtyä. Ruohonleikkuria ei ollut.   Hämähäkin seitit täyttivät ränsistyneen autotallin seinät ja nurkat, ja itse talokin oli luhistumispisteessä. Maali varisi pois vanhoista laudoista ja osa ikkunoista oli rikki, ja ovet heiluivat vain toisen saranan varassa. 

Aina koulusta tullessaan Sasha pelkäsi, kuinka paljon aineita isä olisi tänään vetänyt ja olisiko kaapissa homeisen leivän lisäksi enää muuta.

Useimmiten isä vain huusi kuinka kamala tyttö hänellä on ja kuinka paljon onnellisempi hän olisi yksin.

Sasha alkoi olla kyllästynyt kaikkeen siihen ja halusi muutosta. Kun tänään talossa oli hiljaista, eikä isää näkynyt, Sasha päätti toimia. Hän ryntäsi sisälle, rappuset ylös ja pakkasi omaistuutensa koulureppuun. Kirjat saisivat jäädä, niitä ei enää tarvittaisi. Kaksi paitaa, housuja, pari hupparia sekä kirjoja. Siinä oli lähes kaikki mitä hänellä oli. Lähtiessään Sasha nappasi kesätöistä saamansa rahat taskuunsa ja lampsi alas. Ulos astuessaan Sasha katsoi surullisin silmin taaksensa -olihan tämä koti kaikesta huolimatta.

Sasha lähti kävelemään ja törmäsi johonkin suureen. Isään! 

"Mihinkäs oot menossa?"isä tivasi tiukkaan sävyyn.

Sasha katsoi vaisuna alas eikä vastannut.

"Niiin?.."isän möreä ääni kohosi ja käsi tarttui paitaan. "Vastaa senkin lellipentu!"

Sasha vilkuili varovasti ylös. Kuului kova läpsähdys ja kyyneleet alkoivat valua Sashan poskilta. Ei, ei näin. Sashan tunteet roimahtivat tuleen ja käsi kohosi ilmaan. Nyt, tee se! Sasha komensi itseään ja käsi löi. Isä päästi iri hämmästyneenä ja Sasha ryntäsi juoksuun.

"Tämän sinä vielä tuta nahoissasi senkin..!"isän raivostunut ääni hiipui kun Sasha juoksi minkä jaloistaan pääsi kyyneleet poskilla valuen. Onneksi isä ei lähtenyt seuraamaan.

Toivoin niin että isä ei muistaisi tuota kaikkea. Roska-astiassa elämä oli ehkä sinänsä huonompaa, mutta turvallisempaa.

Harry:

Kävelin muiden vanavedessä ja yritin esittää kiinnostunutta keskustelusta vaikka en edes tiennyt mistä he puhuivat. Jättäydyin vielä vähän taaemmas ja nykäisin takana tulevaa turvamiestä hihasta. Turvamies katsoi kysyvänä minuun ja oli jo kysymässä jotain kun kohotin kulmiani merkitsevästi ja laitoin etusormeni huulieni päälle. Mies ymmärsi ja nyökkäsi.

"Lähetä auto, nopee sellanen sellasen kuparinruskean Subarun perään. Rekkari on ZKH-338",kuiskasin hiljaa turvamiehelleni. Hän toteutti kyselemättä pyyntöni ja otti radiopuhelimen vyöstään.

Hymyilin aidosti ensimmäistä kertaa sitten kisan ja se totta vieköön tuntui hyvältä. Nyt kun vielä tyttö saataisiin kiinni ennenkö lähtisimme takaisin Lontooseen. Toivoa sai, vaikka se olisikin aika epätodennäköistä. 

Näin kuinka yksi mustista autoistamme lähti nopeaa vauhtia ajamaan sinne, minne Subaru oli hävinnyt. Vihdoin pystyin keskittymään Julialle puhumiseen.

// Tää oli aika lyhyt taas, sori kamalasti:( Ja toi Harryn näkökulma oli tosi lyhyt, mutta sen näkökulmiin on vielä tosi hankala keksiä mitään ja vaikka Harrygirl oonki en oikeesti tiiä yhtää millanen se on!:/ Toivottavasti kuiteski piditte! Yritän saada jatkoo taas mahollisimman pian!:)

LITTLE STAR-PART 5

 Mä en vieläkään onnistunu saamaan noita pitkiä näkökulmajuttuja, kun kirjotin tän jo aiemmin ja nyt sit yritin tässä keskiyöllä viimeistellä tän johon siis kuului myös se pidentäminen. Seuraavan teen sitten päivällä niin tulee parempi! Halusin vaan ssada julkastua ja loppuviikosta en voi. Alhaalla on sit Juliasta ja Sashasta kuvat. Toivottavasti pidätte ja kommentoikaa vaan risut ja ruusut!!:)

Harry:

 

Kun vihdoin pääsimme ulos koneesta, hengähdin syvään vetäen raitista ilmaa sisään. Täällä ilma oli paljon puhtaampaa kuin Lontoossa! Koivun lehdet olivat hiirenkorvilla ja ilmassa tuoksui kevät. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta lämmittäen ihanasti.

"Hei haistatteko teki tän?"Liam kysyi katsahtaen meihin muihin.

Kaikki nyökkäsivät ja Niall virnisti.

"Joo, tääl tuoksuu ruoka!"hän hihkaisi.

Naurahdimme ja lähdimme talsimaan kohti lentoterminaalia. Siellä näkyi taas olevan paljon porukkaa, mutta toivottavasti pääsisimme nopeasti pois, sillä halusin vain päästä kotiin, niin kaunista kuin täällä Suomessa olikin.. Olisin kyllä halunnut tutustua maahan paremmin, käydä ottamassa pari kuvaa fanien kanssa ja vaikka jakaa nimmareita. Mutta toisaalta halusin vain saada illallisen pois päiväjärjestyksestä.

Louis vilkaisi minua huolestuneena mutta hymyilin väkinäisen rennosti takaisin. Louis virnisti pienesti ja jatkoi jutteluaan Zaynin kanssa. Minua hymyilytti. Louis tunsi minut tosi hyvin.

Julia:

 

Näin kuinka pojat astelivat sisäänpäin ja tunsin kuinka perhoset liitelivät vatsassa.

"Äiti, mä nään pojat", huokaisin ja tuijotin haaveilevana eteenpäin.

Äiti virnisti vieressäni ja taputti olkaani:

"Niinpä, aattele kuinka onnekas oot!"

"Äiti, toi tyttö pääsee puhumaan Niallille", pieni tyttö kuiskasi haltioituneella äänellä. 

Pöyhin hiuksiani ja yritin näyttää mahdollisimman hyvältä. Pääsisinhän puhumaan Niallille.

Harry:
 

Kuulin satojen fanien äänet, mutta onneksi ne kuuluivat ulkopuolelta. Näin parin matkustajan istuvan penkillä katsoen kummastuneena meihin päin. 

Muut pojat vilkuilivat huolestuneen näköisinä minuun ja oikeassa he olivat. Tämä ei tuntunut oikealta.

Kädet hikoavat, sydän lyö nopeammin.      Jännitys tiivistyy, kun Harry postilaatikon luona odottaa postinjakajaa jonka mukana tulee tärkeä kirje. Harryn paras kaveri Dan tärisee jännityksestä vieressä, ja hikipisarat helmeilevät kaverin otsalla.

Harry näkee postinjakajan kävelevän lähemmäs ja lähemmäs, kunnes jakaja on Harryn edessä. Nyt, nyt vihdoin Harry saisi tietää pääsisikö hän Rolling Stonesin keikalle!

Jakaja pudottaa kumpaankin, hänen sekä Danin, postilaatikkoon kirjeen. Molemmat nappaavat kirjeen tuli hännän alla ja repivät kuoren auki. Paperi kahisee, kun kirje luetaan. Pian suuri, leveä hymy valaisee Danin kasvoja, ja kirpeät pettymyksen kyyneleet valuvat alas Harryn silmäkulmista. Hän tietää, että kaveri voitti huijauksella. Harry luki kirjeen, minkä Dan kirjoitti. Ja lähes kaikki siinä oli valhetta. Toki hän tiesi, että sillä voittaisi, mutta Harry toivoi edes pientä, edes pienen pientä onnenpotkua, että jäsenet huomaisivat valheet ja valitsisivat jonkun todellisen tarinan. 'Jos joskus minulle tulee jokin tälläinen, vannon, että valitsen sen todellisen tarinan', Harry päätti sinä päivänä.

Havahduin mietteistäni, kun Liam tönäisi minua ja hymyili. "Tää oli oikea valinta", Liam sanoi sovitellen. "Eiks niin?"

Nyökkäsin vaisusti, vaikka päässäni pyörikin muisto vuosien takaa, joka putkahti mieleeni. 

Näin jo tytön joka oli voittanut kisan, koska tällä oli voittajapassi kaulassaan. Tyttö oli kaunis ja hänen naurunsa soi heleänä korvissani, mutta viha leimahti sisälläni. Miksi ihmisten piti niin useasti valehdella ja miksi oli niin monia ihmisiä jotka uskoivat valheet? Puraisin huuleeni, jotta en huutaisi jotain sopimatonta ja yritin jatkaa tyynenä kävelyä. Kohta joutuisin tapaamaan yhden näistä miljoonista valehtelijoista.

Sasha:

Avasin varovasti silmiäni, ja aluksi päässäni vain pyöri ja näin tähtiä. En muistanut missä olin tai mitä tapahtui. Ympärilläni ihmiset katselivat huolestuneina, mutta käänsivät katseena pois kun näkivät että heräsin. Kunnes. Näin fanit ovien ulkopuolella kiljumassa ja turvamiehet. Kuulin kuinka sadat tytöt kiljuvat suosikkinsa nimeä ja yrittivät tunkea vartijoiden ohi tuloksetta.Yritin nousta istumaan mutta joku tuttu pyysi minua pysymään makuulla. Josh. Suljin silmäni ja kävin takaisin makaamaan, mutta raotin varovasti silmiäni nähdäkseni Joshin. Hän vilkuili varuillaan ympärilleen ja silmissä paloi outo katse. Kylmät väristykset kulkivat pitkin selkäpiitäni, mutta en välittänyt siitä. Sehän oli vain kultainen Josh.

"Kultaseni, vien sinut nyt sairaalaan", Josh sanoi imelällä äänellä.

Räväytin silmäni auki ja pudistin päätäni.

"Ei, ei en tarvitse sairaalaa, olen kunnossa!" yritin kiihkeästi vakuuttaa Joshia, mutta hän ei välittänyt. Josh nappasi minut pehmeästi syliini ja nousi seisomaan.

"Älä pelkää, eihän sairaala ole paha paikka", Josh kuiskasi korvaani antaen suukon korvalehdelleni ja hitaasti hakeutuen poskipäätä pitkin suulle. 

Henkäisin kauhusta ja yritin rimpuilla irti Joshin sylistä. Josh kuitenkin vain tiukensi otettaan ja sanoi kuuluvalla äänellä:

"Noniin, viedään sinut sairaalaan, vai mitä?"

Josh puristi käsivarttani ja minun ei auttanut muuta kuin totella.

"Niin", sain vaivoin kähistyä. Katselin haaveilevasti taakse ja näin vilauksen kiharista hiuksista ja kuulin kuinka pojat juttelivat jotain. Minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä One Direction ja Harry. Harry! Oi kuinka monta yötä olinkaan haaveksinut hänestä, hänen valloittavista hymykuopistaan, hänen ihanista kiharista ja lempeistä silmistä ja maailman ihannimmalta kuulostavasta äänestä. Harryn ääni oli karhea, mutta lempeä, täyteläinen, noh täydellinen. Ja hänen huulensa. Tiedän, että oli varmaan yli miljoona, jolla oli sama haave kuin minulla. Painaa oma suu Harryn täydellisille huulille ja haroa sormilla tämän kiharoita. Puhua hänelle, koskettaa, tuntea, olla ystävä, jopa enemmän.
Ja vain sekin riittäsi, että näkisin Harryn elävänä. Mutta ei. Silloin pyörryn ja Josh raahaa minut väkipakolla sairaalaan. Kaikki toiveeni murskautuvat, kun Josh menee ovista ulos ja oma satuprinssini jää terminaaliin. Huokaisen surullisena, ja pieni kyynel valuu poskelleni.

Josh:

Nyt, nyt on tilaisuuteni! Ensin kuljetan Sashan autooni, ja sieltä tämän isälle. Matkalla tyttö saa kyllä antaa isänsä numeron, jotta voin varoittaa isää!

 

Vinkaisin kun Sasha puraisi minua yrittäen päästä pakoon. Päästelin litanian kirosanoja hiljaa ja kiihdytin tahtia päästäkseni autolle. Suunitelmani ei ollut aivan tämä, ensin piti hurmata Sasha, mutta se ei ihan onnistunut. Se ei haittaa..

Sasha yritti rimpuilla sylistäni minkä kerkesi, mutta tiukensin otettani ja rimpuilu pysähtyi hetkeksi.

"Sinä senkin *******:n moinen aasi, miten pystyinkään luottamaan sinuun?" Sasha mumisi vihaisena. Naurahdin ja vilkaisin Sashaa. Kannattaisi miettiä kehen luottaa.

 

Liam:

Olin todella huolissani Harrysta. Hän ei yleensä ollut noin hiljainen ja vaisu. En ymmärtänyt miten häntä noin yksi illallinen harmitti. Huomasin kuinka Harry puri huuleensa ja kuinka viha liekit leimahtivat hänen silmissään Harryn katsoessa Juliaa.

Minusta tyttö näytti oikein nätiltä ja kivalta.

"Hei mate, mikä sua vaivaa?"kysyin varovasti Harrylta. 

Harry katsoi maahan ja hymähti sitten vaisusti: "Mä oon ihan okei Liam. Mut kiitos".

Yhtäkkiä Harryn katse kirkastui ja huomasin kuinka hän katsoi tyttöä joka meidät huomatessaan kaatui maahan ja jonka joku mies nosti ylös käsivarsiensa päälle. 

Olin vain iloinen, että tyttö luultavasti vietiin sairaalaan, mutta Harry ei. 

"Hei Harry mikset oo ilonen ton tytön puolesta?"ihmettelen katsoen tytön ja miehen perään.

Harryn leukaperät kiristyy kun hän vastaa."Koska, etkö nähny kun toi tyttö rimpuili ja näytti kauhistuneelta. Musta toi näytti ihan kidnappaukselta!"

Harry:

Yritin sanoa itselleni, että se ei ollut sieppaus, mutta en voinut. Näin hänen hätääntyneet katseet, pienet yritykset päästä pois, katseet minuun surullisena. En vain saanut mieleeni taottua, että mies olisi ystävä, joka vain vie tytön vaikka sairaalaan. En vain saanut.

 

Kävelin muiden mukana Julian luo ja tervehdin tätä ja hänen äitiänsä. Ajatukseni olivat kuitenkin vain siepatussa tytössä ja tämän katseissa. Jokin hänessä sai minut syttymään ja vaikka en uskonutkaan siihen, että kun jonkun vieraan näkee, rakastuu tähän silmittömästi, oli minun pakko ruveta uskomaan siihen, koska juuri näin kävi. Tunsin palavaa tarvetta saada tuosta tytöstä lisää selville, ja tutustua häneen kunnolla. Veisin hänet miljoona kertaa mielummin ulos, kuin Julian.

Sitten sain pähkähullun idean jonka nopeasti selitin Liamille.

"Mun pitää käydä varmistamassa että se tyttö on kunnossa. Selitä vaan jotain muille!"supatin ja lähdin juoksemaan tytön perään. Minun oli pakko saada tietää totuus.

Julia:

Meinasin pyörtyä nähdessäni illallisseurani. Pojat näyttivät niiin hyviltä. Ja tuoksuivat! Heidän lähestyessään terminaaliin tuli ihana tuoksu, josta kaikki pojat tavanneet tytöt olivat kirjoittaneet Twitterissä ja Facebookissa. Ja nyt minä saisin kokea sen kera poikien halausten! Vaikka en edes ollut fani, niin silti täytyi myöntää että he olivat häkellyttävän komeita! 

"Hei darling, hauska tavata noin kaunis tyttö!"Niall sanoi hymyillen lämpimästi.

"Ja vielä ihananpaa syödä noin kauniin tytön kanssa!"Louis totesi virnistellen. Liam ja Zayn nyökyttelivät mukana.

"Hei Julia",Harry tokaisi poissaolevana, lähes töykeästi ja muut vilkaisivat Harrya murhaavasti. Heillä oli jotain jäänyt hampaankoloon. Harry oli täysin poissaoleva, ja yhtäkkiä hän supatti jotain Liamille ja ryntäsi juoksuun. Jäin katsomaan suu ammollaan kun vain vieno tuoksahdus Harrysta jäi leijailemaan. Liam karaisi kurkkuaan ja vilkuili epävarmana toisiin.

"Tuota.. Harrylle tuli hiukan paha olo.. Jännitystä ymmäräthän..?"Liam yritti selittää. Hymyilin merkiksi että ymmärsin vaikka todellisuudessa en todellakaan ymmärtänyt.

Sasha:

Olin kauhuissani. Sydän löi niin nopeasti ettei tahtia pystynyt laskemaan ja hiki väreili otsalla. Josh räpläsi jotain etupenkillä ja vilkaisi vähän väliä minuun tarkistaakseen olivatko siteet paikallaan.  Ja olivathan ne. Vaikka kuinka yritin, en saanut taakse solmittuja käsiäni avattua. Ja takapenkkien ikkunat olivat tummennetut joten kukaan ei edes näkisi minua. Saati sitten pystyisi auttamaan. Huutaminenkaan ei auttaisi, koska teippi suullani esti sen.

Josh nousi etupenkiltä ja löi oven kiinni. Hän tuli viereeni takapenkille istumaan. 

"Noniin.. Annas nyt sun isän numero. Se varmaan maksaa susta hyvät rahat kun palautan. Sitä pitää vaan varottaa et ehtii hommata rahat", Josh selitti ja katsoi tuimasti."Mikä numero on?"

Yritin liikuttaa suutani jotta Josh älyäisi etten voi puhua ja hän älysi. Pian teippi oli pois suultani, joskin Josh piti kättään siinä etten huutaisi.

"0504637839903", luettelin isän numeron. Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. "Lähetäänkö me nyt isän luo?"

"Ole hiljaa, soitan sille nyt",Josh vain käski. Kuulin kuinka toisessa päässä vastattiin. Ääni kuulosti humalaiselta, kuten aina ja isä vastasi vaan että 'Joo joo', Joshin kysyessä rahoja.

"No nyt?"kysyin varovasti.

Josh virnisti hullu ilme kasvoillaan ja pudisti päätään. Hän veti paidan pois yltään ja avasi vyön soljen sekä avasi siteeni, sillä en pääsisi minnekkään koska hän istui nyt päälläni hajareisin. Sen jälkeen hän kumartui ylleni ja avasi hupparin ja veti sen pois. Samoin paidan, kunnes olin vain alusvaatteillani

"Vihdoin",Josh huokaisi ennekö alkoi suudella minua pakottaen minut vastaamaan. Pakko myöntää, hänen huulensa olivat ihanat, mutta tämä tilanne oli kamala. Päälläni oli mies joka yritti koko ajan avata rintaliivejäni, kunnes onnistuikin ja joka suuteli minua kuin henkensä hädässä. 

Kun Josh vihdoin malttoi irroittaa itseni minusta ja nousi taas istumaan, osasin jotenkin arvata seuraavan. Vaikka molemmat olivat ihan hengästyneitä, Josh rupesi kiskomaan housujani alas ja tuli uudestaan taas päälleni alkaen suudella minua. Hän kiskoi omia housujaan alas ja lopun voikin arvata..

Josh:

Nousin istumaan ja yritin tasata hengitystäni. Housuni lojuivat penkin reunalla ja kun kurotuin tiputtamaan ne katsoin samalla ulos ja näin kuinka kiharapäinen poika juoksi kohti autoani päättäväinen ilme kasvoillaan. Painaiduin vielä nopeasti Sashan päälle antaen pikaisen suukon ja sitten hyppäsin etupenkille. Nyt ei ollut aikaa pukea.

"Käynnisty tyhmä auto", karjaisin kun auto ei meinannut käynnistyä. Sain viimehetkellä sen päälle ja kaahattua pois jättäen vain pölyvanan jalkeeni. Näin epätoivoisen katseen kun pyyhälsimme kiharapään jäädessä seisomaan parkkipaikalle. 

Naurahdin ilkeästi ja katsoin taustapeilistä kun poika pui nyrkkiä peräämme.
 

Sasha: 

Vapisin, sillä äskeinen kokemus ei ollut järin miellyttävä enkä sitä halua ajatella. Nousin istumaan ja Josh vain vilkaisi minua joten pystyin rauhassa noukkimaan vaatteeni auton lattialta. Etupenkille en viitsinyt katsoa, koska Joshille oli tullut kiire joten vaatetus pli vähän kehnossa kunnossa.

"Josh..",aloitin hiljaa.

"Niin?"hän kysyi katsoen minua peilin kautta.

"Tää olis ollu mahtavaa, jos tällä ei ois ollu pahaa tarkotusta", kuiskasin, sillä jotenkin en uskaltanut sanoa sitä kovaan ääneen. Ja, jos seura ois ollu toinen, lisäsin mielessäni.

Josh hymyili leveästi."Tää oli mahtavaa",kuului."Eikä tällä ollu pahaa tarkotusta, mä vaan halusin tehä ton ja oli tilaisuus. Mä kuule huomasin et nautit".

Huokaisin. Pakko se oli myöntää. Lopussa en enää pystynyt olemaan jännittynyt, vaan rentouduin vaikka en sitä olisi halunnutkaan. Pettihän luottamani mies minut. "Niin.. Mutta miksi Josh, miksi?"kysyin ihmettelevänä.

Joshin hymy ei hyytynyt vaan hän oli yhä yhtä hymyä." Koska mä tarviin rahaa. Ei tää oikeesti alunperin ollu tarkotus, vaan todella olin ihastunut suhun. Ja sillon aiemmin kysyin Belletä miten saan sut ihastumaan muhun ja se näytti. Ja sit kun en voinu tehä eritavalla niin tein näin.."Josh selitti.

Nielaisin. Uskoin kaiken, vaikka en pitänytkään kuulemastani. En halunnut takaisin isälleni. "Josh kiltti älä vie mua takaisin isälle!"yritin anella.

Josh kuitenkin kieltäytyi."Ei, takuulla mä vien!"hän sanoi tiukasti.

Harry:

Huokaisin pettymyksestä kun auto jonka oletin olevan se auto johon tyttö vietiin, lähti suoraan edestäni jättäen pelkän pölyvanan jälkeensä. Tai oikeastaan en olettanut vaan tiesin, koska auto oli ainut josta oli kuulunut ääniä ja välillä auto oli heilahdellut, luultavasti kun tyttö yritti paeta.

"Harry, meiän pitää lähtee", Louis sanoi takaani. "Oon pahoillani ettet saanu tyttöö kiinni".

"Ei.. Ei se mitään", tokaisin itkua nieleskellen. Melkein väkisinkin yksi kyynel vierähti poskelleni, mutta pyyhin sen pois. En itkisi vieraan tytön tähden. En vain itkisi, olinhan aikuinen mies ja tyttö pelkkä lapsi. "Mennään vaan ja jätetään asia tähän. Ei tää varmaan mitään ollu", sanoin Louisille ja yritin saada hymyä aikaan. Mutta todellisuudessa aioin selvittää, oliko tuo sieppaus vai ei!



   Sashalla on vielä rajumpi meikki mut tää oli parhain mitä löysin :D Sit sillä on sellaset mustat collarit ja huppari sekä iPhone 4s mustana sekä kuulokkeet :)




 
 Julia on tän tyylinen, aina pitää olla huoliteltu ja merkkivaattet yms.

 Täntyyppiset kynnet Julialla on :)


 

LITTLE STAR-PART 4

Sasha:

En ollut ehtinyt ilmottautua kisaan, koska minun oli pitänyt mennä suunnittelemaan kirjettä ja sitten olikin jo myöhä.

Nyt kirje oli kuitenkin valmis ja kävelin tarmokkain ja reippain askelin kohti lentokenttää. 

Astuin sisälle kentän ovista ja Josh hymyili minulle huoneen toiselta puolelta ja hymyilin takaisin varovaisesti. Pyrähdin äkkiä julisteen luo, mutta meinasin kaatua kun huomasin, että kisasta ilmoittava juliste oli otettu pois.

"Eiih, tämä ei saa olla totta!" kiljuin ja päästin suustani liutan sammakoita. 

"Mikä hätänä!" Josh kysyi huolestuneen kuuloisella äänellä samalla kun juoksi luokseni.

"Kisa.. En ehtinyt.."mutisin nyyhkytysten välistä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja maistoin niiden suolaisuuden kun osa tippui huulilleni.

Josh halasi minua ja kuiskasi korvaani:"Voi, olen niin pahoillani"

Irrottauduin Joshin tiukasta halauksesta ja ryntäsin vakiopaikalleni ikkunan viereen. Painoin pääni polviin ja nyyhkytin. Kuulin Joshin lähestyvät askeleet.

"Josh, älä tule", pyysin hiljaa.

"M-mutta.."Josh aloitti mutta keskeytin hänet.

"Ei Josh. En vain kestä sitä kun joku pahoittelee jotain jota ei edes ole tapahtunut itselle. Ei muut voi sille mitään elleivät itse tehneet jotain", kerroin vaisusti.

Josh nyökkäsi  ja lähti kävelemään pois yllättävän helposti. En kuitenkaan jaksanut välittää siitä.

Josh:

"Damn, nyt meni kaikki pieleen! Mikään ei saisi heikentää suhdettamme, jotta saisin hänet myydyksi. Mutta sitä ennen hänen pitää luottaa minuun täydellisesti", mutisin äreänä. Keksin kuitenkin ratkaisun kun näin Isabellan, työkaverini. Häneltä voisin kysyä henkilökohtaista neuvoa miten naisten luottamus saadaan.

"Bella, saanko kysyä jotain?"kysyin tietokoneella olevalta Isabellalta.

Bella nyökkäsi ja menin lähemmäksi.

"Miten naisten luottamus saadaan?"kuiskasin Bellan korvaan imelästi ja annoin pusun tämän korvanlehdelle.

Bella katsoi järkyttyneenä minuun ja oli lähdössä, mutta tartuin tämän käteen.

"Ole kiltti", pyysin ja katsoin anovasti Bellaa.

Bella katsoi minua ja sitten aivan yllättäen ryntäsi minua päin tarraten voimakkaasti paitaani. "Selvä sitten", hän tokaisi.

Kohotin kulmiani kysyvästi.

Bella virnisti ja painoi huulensa huulilleni vaatien suudelmaa. Kun en heti vastannut suudelmaan, Bella irrottautui hetkeksi katsoen minua ja aloitti uudestaan, nyt intohimoisemmin, kuin anoen. En voinut enää vastustaa vaan vastasin Bellan pyyntöön. 

Hetken päästä meidän oli pakko lopettaa, kun tiskille tuli ihminen pyytämään apua. Katsoimme toisiimme nolona. Bella oli ihan punainen. Hän oikoi hiuksiaan  ja yritti näyttää siistiltä. Lähdin kävelemään kohti Sashaa. Nyt tiesin miten saisin hänen luottamuksensa. Olin huomannut Sashan haaveilevat katseet.

Julia:

"Kultanuppu, tule tänne!"äiti huusi alakerrasta.

Nousin koneen ääneltä vastentahtoisesti ja rymistelin portaat alas. Äiti odotti alhaalla.

"Niiiin..?"kysyin sillä halusin takaisin katsomaan Netflixistä Frendejä. 

"Sait tälläisen. Se tuli pikalähetyksenä",äiti kertoi ja näytti kädessään olevaa ohutta pakettia.

Nappasin sen ja nyt olin mielenkiintoa täynnä. Revin paketin auki ja kun näin mitä se sisälsi, ryntäsin ylös ja etsin matkalaukkuni kaapista. 

"Mitä sait kun sinulle noin kiire tuli?"äiti ihmetteli ryntäystäni.

"Mee laittaa auto käyntiin, me lähetään nyt lentokentälle! Mä voitin sen illalliskiplailun! Pojat tulee hakemaan mua neljän tunnin päästä Helsinki-Vantaalta! Ne oli Ruotsissa niin ne voi tulla hakemaan!"kiljuin samalla kun kiireisesti etsin sopivia vaatteita. 

Tuubitoppi, minishortsit.. Ei, ne oli liian kylmät.. Olihan vasta kevät.

Harry:

Katsoin surullisena ikkunasta näkyvää maisemaa. Olin joutunut valitsemaan Julian, koska parempia ei löytynyt.

Nyt olimme jo Suomen puolella ja kaikki tuijottivat ikkunoista ulos, koska tämä oli ensikerta Suomessa.

"Hei vähän paljon metsää ja järviä!"Niall sanoi ja yritti laskea puita pystymättä siihen.

Muut nauroivat Niallin laskemiselle, mutta minä vain hymähdin.

Sasha:

Nyt itkuni oli jo laantunut pieniksi nyyhkytyksiksi ja katselin lentokoneita. Yhtäkkiä silmiini pisti eräs lentokone. Se ei ollut normi matkustajakone vaan yksityiskone! 

"Hei mitä sä katot?"pikkupoika vastapäätäni kysyi.

Vilkaisin poikaa ja hymyilin tälle. "Tuota lent-.."aloitin mutta kun katseeni huomasi tiskin pojan takana menin hämilleni. Josh ja joku nainen suutelivat intohimoisesti ja jonkun tullessa he lopettivat ja Josh lähti kävelemään luokseni. Poika yritti kysyä että mitä olin sanomassa mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. 

Toki olin nähnyt monia suutelemassa eikä siinä mitään, mutta tämä tuntui erilaiselta. Ehkä koska tunsin Joshin, mutta en silti tuntenut vetoa häneen juurikaan. En ymmärtänyt näitä tunteita yhtään ja Joshin tullessa lähemmäs minua alkoi pelottaa. Hänen sinisissä silmissään oli palava katse josta huokui vaarallisuutta. En kuitenkaan lähtenyt pakoon.

Zayn:

Katsoin näkymää yksityiskoneemme ikkunasta. Olimme juuri laskeutuneet Suomeen ensimmäisen kerran ja minua totta puhuen kiinnosti miltä täällä näytti. 

Vilkaisin muita poikia, joista jokainen oli painunut omiin mietteisiinsä. Niall, Liam ja Louis katselivat ikkunasta ulos ja Harry tuijotti käsiinsä. En ymmärtänyt että mikä Harrya vaivasi. Minusta oli aivan sama ketä fania ilahdutamme mutta Harrya harmitti kun ei löytänyt etsimäänsä. 

Onneksi Niall havahtui mietteistään kun odotimme ulospääsyä.

"Ihan huippua päästä uuteen maahan! Onneks otettiin tää tyttö täältä!" Niall fiilisteli kasvot virneessä ja jatkoi:"Onkohan täällä hyvää ruokaa?"

Se havahdutti kaikki ja rupesimme nauramaan. Onneksi Niall piristi päivän!

Sasha: 

Josh oli aivan luonani ja pelkoni alkoi kasvaa. Huomasin sivusilmällä kuinka paljon teinityttöjä alkoi kerääntymään lentokentälle. Luulen, että yksityiskoneessa tuli joku suuri julkkis, sillä pian lentokenttä oli tupaten täynnä ja Josh joutui töihin onneksi, ja lähti luotani.

"Odota, tulen kohta", hän huikkasi lähtiessään.

Nyökkäsin ja mutisin hiljaa:"Mihinkäs mä tästä menisinkään..?"

Ihmiset ympärilläni alkoivat kiljumaan ja aseilla varustellut turvamiehet alkoivat työntää ihmisiä oven ulkopuolelle ja kuulin kuinka jotkut itkivät.

"Tää on mun ainut tilaisuus ehkä ikinä!"joku huusi väkijoukosta.

"Pojat ei ota kuvia eikä jaa nimmareitä nyt. Ollaan pahoillamme, ei voida mitään!" yksi vartijoista tokaisi.

Yritin uteliaana urkkia ikkunasta josko ulkona näkyisi se iso kiho joka oli tulossa. Isomahainen vartija tuli luokseni.

"Anteeksi, mutta sinun pitää mennä ulos heti", vartija sanoi koruttomalla äänellä.

"Odotan konettani", vastasin. Tottahan se oli, en vain tiennyt milloin saisin edes liput, mutta joskus lähtisin. 

Vartija murahti, otti radiopuhelimen vyöstään ja sanoi siihen jotain hiljaa. Saatuaan luultavasti vastauksen, vartija pani lällärin pois ja huokaisi.

"Saat jäädä. Mutta saat mennä poikien luo VAIN jos se heille sopii", vartija sanoi tiukasti.

"Selvä", mutisin koska en uskaltanut puhua kovaa. Ketäköhän vartija tarkoitti?

Julia:

Naputtelin auton kojelautaa hermostuneena pitkillä glitter-tekokynsilläni. Olimne myöhässä, koska äitin oli pitänyt pysähtyä tankkaamaan ja bensapumppu olikin ollut rikki ja sitten autosta ei korkki meinannut irrota. Onneksi olimme jo niin lähellä, että näin edessäni olevan suuren väkijoukon ja lentokentän. Arvasin kaikkien tulleen katsomaan 1D:n poikia, mutta minäpä pääsisin syömään heidän kanssaan! 

Kun vihdoin pääsimme oville, vartijat yrittivät tunkea meidät pois, mutta näytin kaulassani roikkuvaa passia, jossa luki että olin voittaja. Heti kun vartija näki sen, hän päästi meidät sisälle. 

Kihisin jännityksestä. Kohta se tapahtuisi! Näkisin pojat ensi kertaa!

Sasha:

Näin oven avautuvan ja sieltä tuli tyttö äitinsä kanssa. Ihmettelevät katseemme kohtasivat samaan aikaan. Kuulin kuinka äiti ja tyttö puhuivat.

"Äiti.. Eiks mun.. Olla ainoo jok.. Sisälle?"kuulin keskustelun pätkiä ja kuulin äidin vastaavan jotain kuin että matkustajat saavat olla täällä. 

Vilkaisin tytön kaulassa heiluvaa korttia ja silmäni levisivät valtaviksi kun näin mitä kortissa luki. 1D:n illalisen voittaja.

Päässäni alkoi pyöriä, korvissa suhista, raajat menivät veltoiksi ja silmissäni sumeni. Viimeinen muistikuvani ennen pimeyttä oli kun kuulin tytön huutavan:"Äiti toi tyttö pyörtyy!"

Minä näkisin One Directionin, elämäni!, ajattelin, ennenkö kuulin pääni kopsahtavan penkkiin ja ihmisen kirkuvan.

Sitten oli vain mustaa.

//Hope u like👍 Tää oli pidempi mut hei jos tätä blogia kukaan seuraa niin kertokaa et pitäskö näkökulmien olla vaan Harryn, Julian, Sashan ja Joshin vai onks se hyvä jos välillä on esim. muittenki poikien näkökulmia? Ja pitäskö niitten olla pidempiä pätkiä sitä jonka näkökulma on vai onko noi hyviä? Kiitos jos kerrotte mielipiteenne😊 Nii oppisin paremmaksi kirjottajaks! Ja viel yks kysymys et haluutteko nähä miltä se Julia ja Sasha näyttää?

Toivottavasti joku ymmärsi tän selostuksen😂