Twinkling Eyes - Part 14

Heissun! Taas on vähän kestänyt :/ Mulla on ollu jotenkin tosi kiireistä. Mutta sainpahan kirjotettua viimeinki :) Kamala kun luulin että tulis pitkä ja tää onki tosi lyhyt.. Anteeks! Kommentoikaas taas mitä pidätte, se kohottaa aina mieltä ja tiiän etten kirjota vaan itelleni.

HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ LIAM♥ Aatelkaa se on jo 22 :o 

Ja yli 7000 katselukertaa, ihan huippua, kiitos! Ootte parhaita♥





Enjoy





Kello soi sen merkiksi, että olisi herättävä uuteen päivään. Haukotellen kurottelin pöydälle ja pamautin herätyskellon hiljaiseksi. Hiljainen tuhina kuului vierestäni ja painoin pienen pusun Niallin poskelle. Niall önisi tyytyväisenä ja käänsi kylkeä. Vaivalloisesti nousin ylös sängystä. Lämmin peitto oli vaikea jättää, sen tiesivät kaikki. Mutta ei auttanut. Olin saanut vihdoin aikaiseksi haettua työpaikkaa, itseasiassa Central Perkistä. Sinne kaivattiin uutta tarjoilijaa, ja nyt tänään pitäisi mennä haastateluun.

Olin valmis nopeasti, ja nappasin omenan hedelmäkorista, ennenkö lähdin ulos. Kello oli jo lähelle kymmentä, ja silti tuntui kuin pakkasta olisi ollut vähintään 20 astetta. Lunta voisi tulla minä päivänä tahansa. Kadunvarsissa olevien autojen ikkunat olivat jäässä ja jotkut myöhäiset työnlähtijät raaputtivat hiki otsassa jäätä pois. Näinä hetkinä olin onnellinen, ettei minulla ollut autoa huolehdittavana. Meinasin vähän väliä liukastua, sillä kävelytietä ei oltu vielä hiekoitettu, ja jää oikein kiilteli tienpinnassa. Sileäpohjaiset Uggini eivät olleet parhaimmat mahdolliset tälle säälle. 

Onneksi Central Perk ilmestyi nopeasti kulman takaa ja pääsin sisälle lämpöiseen. Riisuin piponi, huivini ja lapaseni ja työnsin ne takin hihaan jättäen koko höskän roikkumaan naulakkoon. Ehdin hetken ihmetellä minne mennä, kun Louis ilmestyi iloisena takahuoneesta. 

''Allu moi!''hän hihkaisi ja tuli halaaamaan.

''Moi Tommo,''vastasin. ''Tiiätkö kuka mua haastattelee?''

Louis virnisti ja nyökkäsi. ''Joo, tiiän. Mä.''

Aukaisin suuni hämmästyneenä. ''Oikeesti? Ihan huippua!''nauroin.

''Tänne päin, neiti,''Louis ohjasi kohteliaana.

Seurasin Louisia hymyillen takahuoneeseen, johonkin huoneeseen. Louis painoi oven kiinni. Istuimme vastakkain ja Louis yritti näyttää kovin vakavalta ja viralliselta, joka ei ihan onnistunut. Hän virnisteli vähän väliä eikä meinannut saada sanaa suustaan. 

''Eikös sun pitäis haastatella mua?''lopulta kysyin. 

''Tota.. Joo. Öömm.. Nukuitko hyvin?''

Naurahdin. ''Joo nukuin. Entä sä?''kysyin esittäen vakavaa. ''Kaunis sää muuten.''

Louis vilkaisi ulos. Taivas oli tasaisen harmaa ja puut olivat paljaita. ''Joo tosi kaunis onkin,''Louis hymähti. 

Yhtäkkiä joku koputti oveen ja hätkähtäen käännyimme katsomaan sisääntulijaa. Tulija oli paikan pomo, tummahiuksinen komistus, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Kaikki kutsuivat häntä BB:ksi, sillä huhujen mukaan hän oli Bradfordista. Mies vaikutti päättäväiseltä ja kukaan ei koskaan uskaltanut uhmata häntä, sillä hänen hyvin treenattuja käsivarsiaan peittivät lukuisat tatuoinnit. Silmät olivat kylmääkin kylmemmät. Silti hänessä saattoi nähdä pehmeänkin puolen. Tosin hyvin hyvin harvoin ja harvat. BB katsoi Louisia ja minua tummilla silmillään. Tunsin käpertyväni pienemmäksi.

''Mitä te täällä teette?''hän jyrähti.

Säpsähdimme kumpikin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Louis uskaltautui vastaamaan. ''Me.. Mä olen haastattelemassa Allua. Siihen tarjoilijan paikkaan,''hän sanoi.

BB nyökkäsi. ''Selvä. Jatkakaa. Ilmoita tuloksista heti minulle,''hän tokaisi ja poistui huoneesta.

Louis hengähti syvään. ''Niin siis, mihin me jäätiinkään? Niin joo, miksi haluaisit tänne töihin?''Louis kysyi ja nyökäytti päätään oven suuntaan. BBn varjo näkyi oven takaa ja hymyilin merkiksi, että ymmärsin.

''Niin, no olen käynyt täällä usein ja tämä vaikuttaa mukavalta työympäristöltä. Kaikki työntekijät jotka olen tavannut, vaikuttavat mukavilta,''selitin.

Louis nyökkäili tyytyväisenä. ''Kuulostaa hyvältä. Keskustelen asiasta pomon kanssa, mutta luulen, että paikka on sinun,''Louis totesi.

Virnistys levisi naamalleni. ''Ihan oikeestikko?''

 ''Joo, oikeesti! Tervetuloa mun työkaveriksi.''

 ''Apua, mulla on työpaikka! Mä meen heti kertomaan Niallille!''hihkuin.

''Entäs Liam?''Louis kysyi vinoillen.

Hymähdin. ''Ääh, onko pakko? Me ollaan vaan kavereita, oon Niallin vaimo,''mumisin. 

''Ai, saanko mäkin sitten pusun? Jos kaverit tekee niin?''

''Hei, me ollaan käyty vasta kerta treffeillä. Enkä mä edes tiedä pidänkö enää siitä,''kiertelin. 

''Niin niin. Etkö muka oikeesti heti tossa ulkopuolella soita sille ja kerro ilouutiset? Ja kun oot käyny Niallin luona lähet heti Liamin luo? Etkö vaan?''

''En mä.. No okei, noin mä olin aatellu tehä,''myönsin punaisena.

''Oot säkin hyvä vaimo,''Louis naurahti. 

Olin mottaavinaan häntä. ''Ei tarvi muistuttaa,''tokaisin.






*****





Mutta, heti kun olin lähtenyt, soitin sinulle, niin kuin Louis oli ennustanut. Kirosin mielessäni sen miehen, mutta en vain voinut olla ilmoitamatta sinulle. Olit tietenkin järjettömän innoisasi ja onnellinen puolestani. Kutsuit minut luoksesi juhlimaan, mutta minun oli pakko kieltäytyä. En voisi olla koko ajan pois Niallin luota. Pettyneenä sanoit ymmärtäväsi täysin. Sydämeeni sattui kuulla surullinen äänesi, mutta oli pakko tuottaa pettymys. En voisi tuottaa Niallille pettymystä. Jos häntä edes enää kiinnosti missä olin.

''Moi rakas,''huikkasin saapuessani kotiin. 

''Moikka,''Niall huikkasi takaisin. Ääni kuului tulevan olohuoneesta. Ja aivan, siellä Niall löhösi sohvalla katsomassa televisiota. Keittiön  pöydät olivat täynnä likaisia astioita, roskikset pursusivat ja tiskikonekkin oli täynnä. Huokaisin. Näköjään Niall halusi ottaa rennosti, tai sitten hän ajatteli, että koska tämä oli asuntoni, ei siivous kuuluisi hänelle millään lailla. 

''Mitäs katot?''yritin virittää keskustelua. 

''En tiiä.''

Purin hampaitani yhteen. Tälläinen päivä tänään siis. Kovaäänisesti rupesin tyhjentämään tiskikonetta. Vilkuilin kiinnittikö Niall mitään huomiota. Mutta ei, hänen katseensa pysyi tiiviisti televisiossa. Suutuksissani pudotin vahingossa lasin lattialle ja se räsähti iloisesti pirstaleiksi. Litania kirosanoja pääsi suustani ja teki mieli polkea jalkaa lattiaan ja hajottaa kaikki paikat. Kiskaisin kaapin oven auki ja vähällä oli ettei sekin lähtenyt saranoiltaan. Siivoustarvikkeet lojuivat siellä pölyisinä ja kiskoin imurin perältä. 

''Mitä ihmettä sä siellä riehut?''Niallkin lopulta huusi vihaisena. ''Yritän kattoa telkkaa perkele!''

Kuulin kuinka telkkarin ääntä laitettiin reilusti kovemmalle. Hitaasti hengittäen laskin sataan etten räjähtäisi. Tyynenä käynnistin imurin ja aloin imuroimaan lasinsiruja. Kului muutama minuutti, ennenkö Niall tömisteli keittiöön naama vihaisena. Sammutin imurin ja katsoin jäätävin silmin suoraan Niallia silmiin. 

''Niin?''kysyin kylmästi.

''Tiedäthän että mä yritän katsoa televisiota?''

''Kyllä tiedän. Naapuritkin varmaan tietää,''totesin.

''Miksi sä et sitten ole hiljaa?''

Naurahdin epäuskoisena. Naps vain ja pinnani katkesi. ''Ootko ihan tosissasi? Mun keittiö on kuin mikäkin paskaläjä, ja hajotin lasin jonka siruja nyt imuroin. Mun siis pitäisi sietää sotkuista keittiötä ja sen lisäksi saada lasinsiru jalkaan vaan sen takia että haluut katsoa telkkaa? Okei sit. Nähdään taas joskus,''huusin kyynelten valuessa virtanaan poskillani. Niall hiljeni ja jäi katsomaan vaivautuneena varpaitansa. Onneksi sentään hän ei ruvennut huutamaan takaisin. Ryntäsin makuuhuoneeseen, pakkaamaan treenikamat ja sieltä eteiseen laittamaan vaatteita, kun Niall käveli luokseni estäen lähtöni.

''Allu älä mee, selvitetään tää,''Niall pyysi hiljaa.

''Miksi ihmeessä sä haluisit? Kohtahan me taas riidellään. Mutta miten vaan, selvitetään sitten,''tokaisin nyyhkytysten lomasta. 

''Mä.. Mä en tiedä mitä meille on käynyt. Me riidellään jatkuvasti nykyään. Enkä halua sitä, koska rakastan sua. Anna anteeks että olin niin idiootti,''Niall sanoi ja huomasin muutaman kyyneleen tippuvan hänen silmänurkistaan. 

''Voi rakas, saat sä anteeksi,''kuiskasin ja halasin Niallia. Painoin pääni hänen rintakehällensä. ''En mäkään halua riidellä.''

Nial painoi suukon hiuksilleni. ''Ei riidellä enää koskaan jooko?''

''Ei,''sanoin hymyillen ja irtauduin Niallista. Hän pyyhki hellästi kyyneleet poskiltani ja suuteli. ''Sun paita on nyt ihan märkä,''mumisin.

''Niall vain virnisti. ''Ei se haittaa yhtään mitään.''

Naurahdin kepeästi, mutta vakavoiduin sitten. ''Niall, mä haluisin silti kyllä käydä tuulettumassa. Aattelin käydä salilla tai juoksemassa. Jotain,''sanoin ja näin Niallin ikäänkuin lysähtyvän kasaan, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. ''Oon pahoillani.''

''Okei. Pidä hauskaa,''Niall sanoi ja lähti pois luotani. 

Hieman haikein mielin lähdin, koska näki, että Nialliin sattui. Mutta minun oli pakko päästä treenaamaan. Oikeasti. Oven kolahtaessa kiinni tajusin jättääneeni treenikamat sisälle. Onneksi olin ottanut edes avaimeni mukaan ja pääsin sisälle koputtamatta. Nappasin kassin käteeni ja poistuin vähin äänin.

Päätin olla reipas ja kävellä bussin sijaan. Tulisipahan hyvä alkuverryttely. Matkalla puhelimeni soi ja kaivoin sen taskustani, melkein pudottaen sen. Lopulta sain hanskan pois kädestä ja vastattua puheluun. Se olit sinä.

 ''Moi Liam,''hihkaisin puhelimeen.

''Heipähei, mitäs teet?''kysyit heti.

''Mitäs tässä, salille kävelemässä.''

''Saanko liittyä seuraan? Voisin ottaa sut kyytiin?''ehdotit iloisesti.

''Mikäs siinä, kiva jos tuut,''vastasin ja hymyilin, vaikket hymyäni nähnytkään.

''Missä oot nyt?''

''Tässä ihan mun kodin lähellä vielä,''kerroin ja ilmoitit tulevasi 5 minuutin sisällä.






*****





''Eikös sun pitänyt olla Niallin kanssa?''kysyit ihmetellen ja nopeutit juoksumattosi vauhtia.  

''Piti. Mutta ei jooko puhuta siitä,''pyysin. Hyppäsin pois juoksumatolta ja aloin nostella painoja. 

''Okei, ei sit,''vastasit ja liityit seuraani painonnostoon. 

''Mitä sä Sophialle sanoit?''utelin ja meinasin pudottaa painon varpailleni kun jäin epähuomiossa tuijottamaan sinua nostamassa painoa. Se henkisen kuolan määrä.

''Se on taas jossain viettämässä iltaa kaveriensa kanssa,''kerroit ja keskittyneenä nostit painoja vuorokäsin.

''Eikö sua haittaa se ollenkaan? Miksi sä oot muuten mun kanssa etkä Sophian?''

''Mikäs kyselypäivä sulla on?''naurahdit. ''Ja mä en sit saanu kysyä mitään.''

''No sä voit kysellä sit myöhemmin.''

''Ei se mua oikeestaan haittaa. Ja en mä tiedä, ollaan oltu niin kauan yhdessä etten osaa ajatella elämää ilman sitä. Talokin lähtis,''selittelit ja laskit painot maahan. 

 ''Miksi ihmeessä sä sitten haluat mennä treffeille mun kanssa jos et halua jättää Sophiaa? Älä luulekkaan, että kestän sitä että seilaat mun ja Sophian välillä. Vaikka kyllä mä sua ymmärrän. En mäkään Niallia halua jättää, en kyllä yhtään ymmärrä miksi. Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa?''vaikeroin.

''Taisit jo vastata kysymyksees ite,''hymähdit.

''Mutta.. En tiedä voinko kysyä tätä, mutta ikävöitkö sä mua ollenkaan kun lähdin?''

 Et vastannut mitään, lopetit vain punnerrukset ja rupesit tekemään vatsoja keskittynyt ilme kasvoillasi. Olit silti kuullut kysymykseni, tiesin sen. 

''Liam?''

Hiljaisuus.

''Liam? Aiotko vastata edes jotain?''kysyin hieman ärsyyntyneenä. Vilkaisit minua nopeasti, teit vatsan, ja nousit ylös.Otit pääni käsiesi väliin. Rintasi kohoili nopeasti hengityksesi mukaan. 

''Allu. Kun sä olit lähtenyt, en ensin tajunnut sitä, en edes tiedä miksi. Mutta kun tajusin, ja tässä vuosien varrella kun olen miettinyt sinua, huono oloni on vain kasvanut. Aiheutin lähtösi eikö vain?''

''Et sä nyt kokonaan,''mumisin ja käänsin katseeni muualle. 

''Mutta osittain. Ja Allu, mä.. Silloin kun ystävystyttiin, pidin kyllä sinusta ja paljon. Mutta silloin kesän aikana ystävystyin muiden kanssa ja he sokaisivat minut jollain tavalla. Manipuloivat. En enää edes ymmärtänyt miksi olin ollut kaverisi. Lähtösi sai minut tajuamaan kuinka tyhmä olin ollut. En voinut kuitenkaan tehdä asialle mitään, en saanut sinua kiinni puhelimella. Ja silloin Central Parkissa. Jokin sinussa tuntui tutulta, ja nyt tiedä mikä,''naurahdit. ''Mutta niin. Silloin ihastuin sinuun uudelleen.''

''Vau,''sanoin vain. Ei minulla riitänyt sanoja muuhun. Katselit minua hymyillen ja virnistin takaisin. Painoit hellän suudelman huulilleni ja jatkoit taas treeniä. Jäin seisomaan paikalleni pökertyneenä. 







*****






Suljin punaisen ferrarisi oven. Vilkutit ja sitten sekunnissa olit jo hävinnyt pimeyteen. Hiljaa hiivin kotiin, sillä kello oli jo paljon. Ilta oli venähtänyt salilla. Koko talo oli pimeänä. Kävellessäni makuuhuoneeseen satuin vilkaisemaan keittiöön. Se hohti puhtauttaan. Hymyilin surullisena. Niin, olin viettänyt hauskan illan Niallin huhkiessa. Huono omatunto täytti sieluni. Nopeasti vaihdoin vaatteet ja kömmin Niallin viereen. Hän tuhisi jo suloisena sikeässä unessa, blondit hiukset sekaisin.

''Hyvää yötä rakas,''kuiskasin hellästi Niallin korvaan ja painoin suudelman sille. Halasin tiukasti tätä takaa ja silittelin paljasta selkää. Huomenna viettäisin laatupäivän Niallin kanssa, sen olin velkaa.

Twinkling Eyes- Part 13

Noniin tälläinen luku tuli :) Kertokaas mielipiteitä, onnistuko tää luku paremmin kuin edellinen? 

Vaikka koulut onkin alkanu, ja mullakin lähtee viimeinen vuosi peruskoulussa, niin yritän silti säännöllisesti kirjoittaa. Pahoittelut,jos en ehdi joka viikko kirjoittaa. Siihen kuitenkin pyrin. 

Mä muuten just tajusin, että tää blogi on ollut jo yli vuoden pystyssä! :o Ja siihen nähden oon kirjottanu tosi vähän :/ Mutta nyt kysynkin, ketkä on lukenu alusta saakka? Ja missä vaiheessa aloitte lukea jos ette heti alussa? :)

Niin ja sitä mun piti kysyä jo aikasemmin, kuinka moni teistä oli poikien keikalla Helsingissä? Ja nyt kun koulut on alkanu, niin milles luokille menitte? :)

Nyt oon jo puhunu ihan liikaa :D




Enjoy 








Kävelin reippain askelin kohti Susan taloa. Halusin päästä tuulettamaan aivoja kaiken jälkeen.  Musiikki pauhasi kuulokkeissa. Oli alkanut sataa tihuttaa. Kiihdytin vauhtiani. Ei sade sinänsä haitannut, etenkään nämä muutamat pisarat, ja itseasiassa pisarat tuntuivat ihanalta kasvoilla, mutta en halunnut kastua. Takki oli jäänyt kotiin, koska vielä lähtiessä aurinko oli lämmittänyt lähes siniseltä taivaalta. Harmaa asfaltti vilisi jalkojeni alla tasaisen harmaana. Hyinen tuuli puhalsi lennättäen lehtiä pieninä pyörteinä kadulla. Syksy pääsi yllättämään jälleen, kun alkoi satamaan kaatamalla -en ymmärrä mitä ihanaa syksyssä oli joidenkin mielestä, itse en nähnyt syksyssä mitään ihanaa. Lomat loppuivat, koulut ja työt alkoivat, säät kylmenivät, tuli pimeää ja mustaa. Jos sai olla sisällä, silloin sen pystyi kestämään.

Saavuin Susan ovelle läpimärkänä. Juoksin portaat ovelle. Soitin ovikelloa ja hytisten odotin toivoen jonkun olevan kotona. Oli kulunut jo vaikka kuinka kauan, kun vihdoin luovutin. Olin lähes varma, että olin saanut vähintään flunssan. Hitaasti astelin portaita alas kun kuulin jonkun tervehtivän minua. Nostin katseeni, kun huomasin sinut. Hymyilin leveästi takaisin.

''Mitä sä täällä?''kysyin ihmetellen.

''Asun,''vastasit ja vetäisit minut viereesi sateenvarjon alle.

''Missä?''kysyin ja toivoni nousi. Rukoilin että kutsuisit minut luoksesi jotta pääsisin lämpimään.

Osoitit Susan vieressä olevaa taloa. ''Tossa noin. Mutta mitä sä teet täällä? Näytät ihan paleltuneelta.''

''Tulin kaverin luokse, joka ei ollutkaan kotona,''hymähdin. ''Sade pääsi yllättämään.''

Olit hetken hiljaa ja katselit minua. ''Haluutko sä tulla mun luo lämmittelemään? Sophia on Pariisissa kaveriensa kanssa.''sanoit hetken päästä hiljaa. 

Virnistin leveästi. ''No mitä luulet?''hihkaisin.

Naurahdit ja johdatit minut ovellesi. Kaivoit avaimet taskustasi ja avasit oven. Potkaisit kengät jalastasi ja jätit sateenvarjon roikkumaan naulakkoon. 

''Anteeks tästä sotkusta, en oo jaksanu siivota,''pahoittelit. 

Tuhahdin. ''Voi kuule mulla on yleensä sotkusempaa.''

Nauroit ihanaa nauruasi, sitä joka sai aina sydämeni pamppailemaan nopeammin. Niin nytkin. Katosit makuuhuoneeseen, tai ainakin oletin sen olevan makuuhuone. Hetken päästä palasit käsissäsi housut ja paita, sekä pyyhe. Ojensit ne minulle. Kätesi koskettaessa minun kättäni, pysäytit käden ja jäit tuijottamaan minua. Hymyilin ujosti. Liam virnisti ja suikkasi suukon poskelle. Hetki meni ohi. Hymyni ei. 

''Nää on Sophian ja aattelin, että ne vois sopia sulle. Niin, ja tässä pyyhe. Voit vaihtaa ne vessassa,''sanoit ja avasit läheisen oven. 

Vaivautuneena katselin vaatteita käsissäni. Näyttiväthän ne kivalta, mutta salaa olin toivonut, että saisin sinun vaatteitasi, enkä tyttöystäväsi. En vain kehdannut myöntää sitä.  

''Mikä on, eikö ne kelpaa?''kysäisit kummissasi. 

Virnistin punaisena. ''Ööh joo, kiitos,''takeltelin.

Katsoit minua. Kohta naurahdit ja vilkaisin sinua ihmetellen. ''Susta on outoa laittaa mun tyttöystävän vaatteita, sori etten heti älynny,''naureskelit. 

Nyökkäsin helpottuneena. Otit vaatteet kädestäni ja menit taas makuuhuoneeseen. Tulit kädessäsi harmaa t-paita. Ojensit sen. 

''Kelpaako?''

Nyökkäsin. ''Joo.''

Katosit taas jonnekkin. Nostin varovasti t-paitaasi ja nuuhkaisin sitä. Se tuoksui sinulta. Tupakalta, mintulta ja pesuaineelta. Hipsin vessaan ja onnellisena pujahdin paitaasi.






****





Istuin viereesi sohvalle. Toiseen päähän, en halunnut olla liian lähellä. Istuessani vilkaisit minua nopeasti hymyillen, ja siirsit taas katseesi takaisin televisioon. 

''Onko sun vielä kylmä?''kysyit.

''Joo ehkä vähän,''mumisin vastaukseksi.

Ojensit kätesi. ''Tuu sit tänne,''kutsuit ja virnistit.

''Ei, en.. ei mun pitäis,''sopersin, vaikka enemmän kuin mitään muuta olisin halunnut painautua kylkeäsi vasten ja vain olla. 

Kohotit kulmiasi. ''Sun ei pitäis olla täällä, ja oot jo.  Sun olis pitäny vetää mulle litsari sun suutelemisen jälkeen, mutta et vetänyt. Sun pitäis olla sun tulevan miehen kainalossa ja missä oot? Kohta mun. Sulla on monia asioita mitä sun ei olis pitäny tehdä, mutta tiet, niin tuu nyt. Haluun halata sua,''totesit tyytyväisenä.

Yritin esittää loukkaantunutta, mutta ei kulunut sekuntiakaan, niin olin vieressäsi. Painauduin varovasti kylkeesi kiinni ja kiersin käteni ympärillesi. Se tuntui niin luontevalta ja hyvältä, paljon paremmalta mitä olisi pitänyt, ajatellen sitä että olin kuitenkin naimisissa, enkä tämän miehen kanssa. Halasit minua tiukasti ja painoit suudelman hiuksiini.

''Se on muuten mun mies nyt,''tokaisin muka vihaisena.

''Jaha, onnea sitten. Miksi mua ei kutsuttu?''

''No ne oli eilen eikä siellä ollu ketään muutakaan kun me ja pappi,''selitin.

''Ja sä oot täällä juhlimassa mun kainalossa,''nauroit.

''Ei vois parempaa paikkaa olla,''tirskahdin ja painoin pääni häpeissäni paitaasi.

Hymähdit onnellisen kuuloisena ja silitit lempeästi selkääni. Olimme vain siinä hiljaa ja katselimme televisiota. Siellä tuli joku luonto-ohjelma kirahveista.

''Lähetäänkö joskus Afrikkaan kattomaan kirahveja?''kysyin ja katoin sinua silmiin.

''Yhellä ehdolla,''vastustit.

''No?''

''Mä saan pusun.''

''Liam!''parkaisin ja pyörittelin silmiä.

''Mitää?''mumisit poskeani vasten.

''Muistatko, oon naimisissa?''esitin tiukkana.

''Joojoo, ja sä oot silti täällä. Jos haluaisit olla Niallin kanssa, olisit siellä,''huokaisit ja silitit poskeani. Painoit otsamme hellästi yhteen.

''Mutta.. Niall suuttuu jos se saa tietää. Sä hei petät sun parasta kaverias, vaikka haluut vaan pusun,''yritin selittää, turhaan. Katsoit minua hymyillen.

''Maailman ihanimman naisen kanssa.''

''Sulla on tyttöystävä.''

''Joka on Pariisissa ja jota mä en muutenkaan jaksa. Jooko?''anelit.

Huokaisin turhautuneena. ''Okei sit, senkin..''lopulta myönnyin, mutta hiljensit minut suudelmalla. Parhaalla suudelmalla jonka olin koskaan saanut. Olisin voinut jatkaa loputtomiin. Sellaista kipinöintiä en koskaan tuntenut Niallin kanssa, paitsi silloin alkuaikoina. Pitkän ajan jälkeen erkanit minusta ja otit minut taas viereesi istumaan kiertäen kätesi ympärilleni. 

''Me mennään siis Afrikkaan,''hihkaisin hetken päästä.

''Niin me taidetaan,''naurahdit. ''Vai haluutko jonnekkin muualle?''

''Mietitään sitä sit. Mutta joku rantaloma olis kyllä kiva.''




*****





''Mun pitäis varmaan lähtee, ettei Niall huolestu,''huokaisin, kun kellon viisarit lähestyivät uhkaavasti yheksää. 

Puristit minut tiukasti itseäsi vasten. ''Mä en haluu että lähet. Haluun, että oot mun. Mikset voi olla mun?''valitit.

''En mäkään halua lähtee. Ja no sitä sun pitää miettiä miks en oo sun, mistäköhän johtuis,''vinoilin ja painoin suudelman huulillesi. Niissä maistui hento tupakan maku. 

''Mä olin idiootti,''totesit. ''Tuut sitten pian uudestaan.''

Suutelin sinua uudestaan ja hymyilin huuliasi vasten. ''Mä tiiän, että tää on väärin, mutta mä tykkään tästä liikaa.''

''Ai mun huulista vai musta?''

''Molemmista, tyhmä,''tirskahdin ja painoin vielä viimeisen suudelman ennenkö nousin. Pörrötin hiuksiasi ja tartuit nauraen käteeni. 

''Seuraavalla kerralla anna mun viedä sut ihan treffeille,''pyysit.

''Nää oli tiedoks treffit mun makuun,''virnistin.

Pudistit päätäsi.'' Niinpä tietenki,''naurahdit. ''No nää oli sitten meidän ensitreffit, vai mitä?''

Nyökkäsin ja hymähdin. ''Miten sä aina unohdat että oon naimisissa, eikä me saatais tapailla? Mutta joo, okei, nää oli meidän ensitreffit. Kauan mä niitä oonki oottanu. Hyvä että vihdoin tulit järkiisi, vähän kyllä myöhässä,''totesin tyynesti ja virnistelit ylpeänä sohvalla.

''Mutta tulin kuitenkin, arvosta sitä kuules!''

''Liam,''sanoin vakavana.

Vakavoiduit heti. ''Mitä? Anteeks, sanoinko jotain väärin?''

''Ei, et sanonu, oot just täydellinen,''naurahdin, ''mutta miten me pidetään tää meidän tapailu salassa Niallilta? Täytyy myöntää, että en mä voi sua laskea poiskaan, mutta en haluais satuttaa Niallia, se on niin kultainen.''

Kurtistit kulmiasi. ''Niin.. Mä en tiedä. Mutta ei me tätä voida lopettaa, mä ainakin haluan jatkaa sun tapailemista, vaikka se onkin väärin.''

''Niin.''

''Jos me.. Ei vaan kerrota? Ja vaikka tavataan aina mun luona, ettei Niall nää mua sun kodin lähistöllä. Tai jotain,''ehdotit mietiskelevänä. Olet aina niin kuuma, kun kulmasi painuvat kurttuun ja otsasti rypistyy kun mietit ankarasti. Sulin edessäsi, ja jos sillä hetkellä olisin yrittänyt kävellä, olisin kaatunut maahan.

''Joo,''huokaisin ja virnistit leveästi nähdessäsi ilmeeni. 

''Allu?''

''Niin?''kuiskasin katsoen sinuun haaveillen. 

''Mä en halua tietää, tai haluan, että mitä mietit nyt, ja luultavasti arvelen että se koskee mua, mutta eikö sun pitänyt lähteä?''utelit vaatimattomasti. 

Ravistin päätäni herättääkseni itseni, ja näytin kieltä. ''Urpo, älä aina kuvittele että haaveilen susta,''tokaisi ja lähdin hakemaan vaatteitani.

Kävin nopeasti vaihtamassa omat vaatteeni takaisin, jotka olivat juuri sopivasti kuivuneet, ja vetäisin kengät jalkaan. Vilkaistessani ikkunasta, huomasin onnekseni sään taas seljenneen. Ulko-ovella tulit vielä luokseni ja halasit tiukasti.

''Mun tulee sua ikävä,''kuiskasit surullisena korvaani.

''Niin munkin sua,''mumisin. 

Painoit viimeisen, suolaisen suudelman huulilleni. Hymyillen pyyhin kyyneleet poskiltasi.

''Älä itke rakas, pian me taas nähdään,''sanoin. Rakastin herkkää puoltasi. Huokaisten erkanin sinusta ja avasin oven. Katsoin sinuun ja hymyilin. Hymyilit pienesti takaisin. Astuin ulos ja suljin oven. Alkoi olla hämärä, ja kotiin oli vielä pitkä matka.

Twinkling Eyes - Part 12

Noniin tässäpä taas luku :) Lopusta tuli omasta mielestä tylsä ja koko luku vähän junnaa paikallaan. Tietyllä tavalla tiedän juonen täysin loppuun asti, mutten meinaa saada siitä järkeviä lukuja. Olen pahoillani tästä. Kirjoitusvirheitä saattaa olla, en enää jaksa ruveta tähän aikaan tarkistamaan :D

Mutta kommentoikaahan ihanat♥ Toivottavasti tykkäätte!




Enjoy 








Heti ulos astuttuani joku repäisi minut sivukujalle piiloon. Alkujärkytyksen jälkeen tunnistin tyypin onneksi Susaksi.

"Allu mitä sä oikeen duunaat?"Susa kysyi kiihtyneenä.

"Oon kaverin kanssa,"totesin ihmetellen. "Miten niin?"

"Niall tuli mun luo ihan sekasin, höpisi jostain uudelleenpettämisestä ja nyt mä löydän sut vielä täältä tollasen komeen miehen kanssa! Ja eikös toi oo se joka tarjoili meille ne juomat sillon?"Susa sanoi ja mulkoili minua.

"Ootko sä noin kiihtyny, koska Niall keskeytti sut ja Harryn urheilemasta?"virnuilin.

Susa nosti keskisormensa pystyyn. "Haista kukkanen. Mutta älä yritä vaihtaa aihetta, nainen,"hän komensi tiukasti.

"Hahaa miten mä arvasin!"naurahdin ja Susa oli työntää minut kumoon.

"Nyt ala selittää, mä en kauaa sun kettuilujas kestä. Pelastan sut sun suhteen hajoamiselta!"

"Joo joo,"nyrpistelin nenääni. "Liam oli se jota tänään suutelin aamulla baarissa. Tai se vaan suuteli yhtäkkiä."

"Ja sähän heti estit sitä ja vedit litsarin? Haukuit pataluhaks vaikka se tietää että oot kihloissa?"Susa tenttasi.

Poskeni muuttuivat punaisiksi. "Ööh en.. Mä kyllä sanoin sille, että mulla on mies..sen suudelman jälkeen,"myönsin.

Susa läimäisi kätensä otsalleen ja huokaisi syvään. "Noh. Entäs tää baarityyppi?"

"Louis pyys mua ulos, mutta sanoin sille että ihan vaan kavereina. Ja meillä on ollu oikeesti hauskaa. Se on hyvä jätkä."

Susa nyökytteli. "Okei. Se kuulostaa ihan siedettävältä. Mutta mitä sä aiot kertoa Niallille?"

Voihkaisin. "En mä tiedä. Louisin ja mun ystävyys joutuu pysymään salassa, en nimittäin haluu kokeilla Niallin hermoja enempää."

"Entä Liam?"

"Älä esitä noin vaikeita kysymyksiä,"tiuskaisin turhautuneena ja Susa virnisti. "Mä en edes tiedä mitä teen Liamin kanssa!"

"Et mitään. Annat sen mennä omalla painollaan. Mutta Niallille sun pitää keksiä jotain,"Susa neuvoi.

"Joo. Kiitos, oot paras ystävä ikinä,"sanoin ja halasin Susaa tiukasti.

*****

Käänsin avainta ja ovi naksahti auki. Hiljaa astuin sisään ja kuulostelin oliko ketään kotona. Ääniä ei kuulunut, joten päättelin Niallin olevan omassa kodissaan. Jätin kengät ja avaimen eteiseen ja laahustin sohvaa kohti. Jokin raksahti hieman jalkani alla ja kummastuneena nostin jalkaa ylös. Pieni kuivunut ruusun terälehti oli murskautunut sukkaani. Terälehdet muodostivat polun, joka johti makuuhuoneeseen, ja päättyi sängyn päätyyn. Sängyllä päiväpeitteen päällä odotti kaunis mustavalkoinen mekko, josta olin haaveillut kuukausia, mutta joka oli aivan liian tyyris lompakolleni. Mekon vieressä oli lappu jossa luki Niallin käsialalla: 

Allu rakas,

Anteeksi kaikesta. Tule talolleni viideksi. Yllätys odottaa sinua. 

Niall



Vilkaisin kelloa. Minulla oli kaksi tuntia aikaa laittautua. Nostin mekon hellästi ja sormeilin ompeleita. Joka kohta oli huippuluokkaa. Kiitin mielessäni Niallia. Rakastin tätä mekkoa. Otin vaatteeni pois ja varovasti hivuttauduin mekkoon. Astuin peilin eteen ja virnistin. Mekko oli kuin tehty minulle. Pyörin ympäri peilin edessä ja onneni vain kasvoi. Täydellinen meikki ja kampaus kruunaisivat tämän. Minulla sattui myös olemaan sopivat kengät.





*****




Tasan kello viisi koputin Niallin oveen. Niall avasi oven ja hymyili leveästi nähdessään minut. ''Vau. Allu, sä oot jumalattoman kaunis,''Niall henkäisi ja tarttui käteeni. Kiitin punaisin poskin ja astuin sisälle.

''Et säkään hullummalta näytä,''sanoin. Valkoinen paita ja musta rusetti saivat Niallin näyttämään herrasmieheltä. ''Mitä sä oot tänään keksiny?''

Niall myhäili tyytyväisen näköisenä. ''Mä tiedän miten me saadaan meidän ongelmat hoidettua. Sen takia sulla on toi mekko ja sen takia meillä on maistraatti varattuna kuudeksi.''

Henkäisin. En edes tiedä kauhusta vai onnesta. ''Siis, tarkotatko sä että me mentäis nyt naimisiin? Entä ne isot häät ja kaikki?''

Niall nyökkäsi. ''Homma hoidossa. Mä vaan haluan nähdä, että sä oikeesti rakastat mua, etkä Liamia. Voidaan järjestää ne isot häät myöhemmin,''Niall kertoi.

Pudistin päätäni. ''Tietenkin mä rakastan sua. Mutta miksi nyt? Meidän ei pitäny kiirehtiä, tai niin mä luulin ainakin,''sopersin.

Niall tuijotti minua. ''Etkö sä haluakkaan naimisiin?''

''Mä.. mä oon nyt vähän sekasin. Kyllä mä naimisiin haluan, mutta, Niall, mä oon vielä niin nuori!''huudahdin. 

''Ikä on vaan numero, ja sitä paitsi mitä väliä sillä on että menetkö tänään vai vuoden päästä?''Niall tiukkasi.

Huokaisin. ''Ei kai mitään. Mennään sitten.''väsyin ja käännyin ulko-ovelle.

Niall tarttui käteeni ja käänsi minut takaisin. Hän nosti pehmeästi leukaani niin että katsoin hänen sinisinä tuikkiviin silmiinsä. ''Allu, mä rakastan sua. En tietenkään halua pakottaa sua, mutta jos vaan rakastat mua, niin tekisitkö tän?''hän aneli.

Väistin Niallin katsetta sivulle. ''Joo, okei. Sä haluat tän vaan viralliseks että voit vedota siihen jos teen jotain sun mielestä väärää,''murahdin.

''Mikä sulla on?''Niall ihmetteli. ''Sekö aika kuusta?''

''Joo, vaikka sitten se jos haluut.''





****




''Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi,''pastori julisti tyhjässä maistraatissa. 

Niall katsoi minua rakastavin silmin ja veti minut lähelleen, jonka jälkeen antoi pitkän suudelman minulle. Hymyilin Niallin huulia vasten.

''Mikä naurattaa?''Niall kummasteli.

''No, nyt me ollaan mies ja vaimo, perkele,''tirskahdin.

Niall naurahti. ''Niin taidetaan olla.''

''Nyt mennään kotiin ja nukkumaan vai mitä?''kysyin virnistellen. 

Niall kohotti kulmiaan. ''Ai ihan nukkumaan vain?''

''Anteeksi, olen vielä täällä,''pastori huomautti ja katseli paheksuvana Niallia.

''Joo, totta, kiitos tästä, me mennääkin,''Niall hihkaisi ja lähti vetämään minua pois maistraatista. 



Onneksi maistraatti oli lähellä Niallin taloa joten olimme nopeasti sisällä. Niall alkoi vetämään mekkoa pois päältäni, kun puhelin soi. Ärtyneenä Niall vastasi, mutta äänensävy muuttui nopeasti. ''Ai Liam, mitä jätkä?''kuulin Niallin sanovan ennenkö hän poistui toiseen huoneeseen. Lysähdin sängylle pettyneenä. Tiesin että kun Niall pääsisi vauhtiin, ei puhuminen loppuisi heti. Pystyin jo arvamaan, että vihkimisiltani kuluisi telkkarin ääressä jätskiä syöden.