LITTLE STAR-PART 4

Sasha:

En ollut ehtinyt ilmottautua kisaan, koska minun oli pitänyt mennä suunnittelemaan kirjettä ja sitten olikin jo myöhä.

Nyt kirje oli kuitenkin valmis ja kävelin tarmokkain ja reippain askelin kohti lentokenttää. 

Astuin sisälle kentän ovista ja Josh hymyili minulle huoneen toiselta puolelta ja hymyilin takaisin varovaisesti. Pyrähdin äkkiä julisteen luo, mutta meinasin kaatua kun huomasin, että kisasta ilmoittava juliste oli otettu pois.

"Eiih, tämä ei saa olla totta!" kiljuin ja päästin suustani liutan sammakoita. 

"Mikä hätänä!" Josh kysyi huolestuneen kuuloisella äänellä samalla kun juoksi luokseni.

"Kisa.. En ehtinyt.."mutisin nyyhkytysten välistä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja maistoin niiden suolaisuuden kun osa tippui huulilleni.

Josh halasi minua ja kuiskasi korvaani:"Voi, olen niin pahoillani"

Irrottauduin Joshin tiukasta halauksesta ja ryntäsin vakiopaikalleni ikkunan viereen. Painoin pääni polviin ja nyyhkytin. Kuulin Joshin lähestyvät askeleet.

"Josh, älä tule", pyysin hiljaa.

"M-mutta.."Josh aloitti mutta keskeytin hänet.

"Ei Josh. En vain kestä sitä kun joku pahoittelee jotain jota ei edes ole tapahtunut itselle. Ei muut voi sille mitään elleivät itse tehneet jotain", kerroin vaisusti.

Josh nyökkäsi  ja lähti kävelemään pois yllättävän helposti. En kuitenkaan jaksanut välittää siitä.

Josh:

"Damn, nyt meni kaikki pieleen! Mikään ei saisi heikentää suhdettamme, jotta saisin hänet myydyksi. Mutta sitä ennen hänen pitää luottaa minuun täydellisesti", mutisin äreänä. Keksin kuitenkin ratkaisun kun näin Isabellan, työkaverini. Häneltä voisin kysyä henkilökohtaista neuvoa miten naisten luottamus saadaan.

"Bella, saanko kysyä jotain?"kysyin tietokoneella olevalta Isabellalta.

Bella nyökkäsi ja menin lähemmäksi.

"Miten naisten luottamus saadaan?"kuiskasin Bellan korvaan imelästi ja annoin pusun tämän korvanlehdelle.

Bella katsoi järkyttyneenä minuun ja oli lähdössä, mutta tartuin tämän käteen.

"Ole kiltti", pyysin ja katsoin anovasti Bellaa.

Bella katsoi minua ja sitten aivan yllättäen ryntäsi minua päin tarraten voimakkaasti paitaani. "Selvä sitten", hän tokaisi.

Kohotin kulmiani kysyvästi.

Bella virnisti ja painoi huulensa huulilleni vaatien suudelmaa. Kun en heti vastannut suudelmaan, Bella irrottautui hetkeksi katsoen minua ja aloitti uudestaan, nyt intohimoisemmin, kuin anoen. En voinut enää vastustaa vaan vastasin Bellan pyyntöön. 

Hetken päästä meidän oli pakko lopettaa, kun tiskille tuli ihminen pyytämään apua. Katsoimme toisiimme nolona. Bella oli ihan punainen. Hän oikoi hiuksiaan  ja yritti näyttää siistiltä. Lähdin kävelemään kohti Sashaa. Nyt tiesin miten saisin hänen luottamuksensa. Olin huomannut Sashan haaveilevat katseet.

Julia:

"Kultanuppu, tule tänne!"äiti huusi alakerrasta.

Nousin koneen ääneltä vastentahtoisesti ja rymistelin portaat alas. Äiti odotti alhaalla.

"Niiiin..?"kysyin sillä halusin takaisin katsomaan Netflixistä Frendejä. 

"Sait tälläisen. Se tuli pikalähetyksenä",äiti kertoi ja näytti kädessään olevaa ohutta pakettia.

Nappasin sen ja nyt olin mielenkiintoa täynnä. Revin paketin auki ja kun näin mitä se sisälsi, ryntäsin ylös ja etsin matkalaukkuni kaapista. 

"Mitä sait kun sinulle noin kiire tuli?"äiti ihmetteli ryntäystäni.

"Mee laittaa auto käyntiin, me lähetään nyt lentokentälle! Mä voitin sen illalliskiplailun! Pojat tulee hakemaan mua neljän tunnin päästä Helsinki-Vantaalta! Ne oli Ruotsissa niin ne voi tulla hakemaan!"kiljuin samalla kun kiireisesti etsin sopivia vaatteita. 

Tuubitoppi, minishortsit.. Ei, ne oli liian kylmät.. Olihan vasta kevät.

Harry:

Katsoin surullisena ikkunasta näkyvää maisemaa. Olin joutunut valitsemaan Julian, koska parempia ei löytynyt.

Nyt olimme jo Suomen puolella ja kaikki tuijottivat ikkunoista ulos, koska tämä oli ensikerta Suomessa.

"Hei vähän paljon metsää ja järviä!"Niall sanoi ja yritti laskea puita pystymättä siihen.

Muut nauroivat Niallin laskemiselle, mutta minä vain hymähdin.

Sasha:

Nyt itkuni oli jo laantunut pieniksi nyyhkytyksiksi ja katselin lentokoneita. Yhtäkkiä silmiini pisti eräs lentokone. Se ei ollut normi matkustajakone vaan yksityiskone! 

"Hei mitä sä katot?"pikkupoika vastapäätäni kysyi.

Vilkaisin poikaa ja hymyilin tälle. "Tuota lent-.."aloitin mutta kun katseeni huomasi tiskin pojan takana menin hämilleni. Josh ja joku nainen suutelivat intohimoisesti ja jonkun tullessa he lopettivat ja Josh lähti kävelemään luokseni. Poika yritti kysyä että mitä olin sanomassa mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. 

Toki olin nähnyt monia suutelemassa eikä siinä mitään, mutta tämä tuntui erilaiselta. Ehkä koska tunsin Joshin, mutta en silti tuntenut vetoa häneen juurikaan. En ymmärtänyt näitä tunteita yhtään ja Joshin tullessa lähemmäs minua alkoi pelottaa. Hänen sinisissä silmissään oli palava katse josta huokui vaarallisuutta. En kuitenkaan lähtenyt pakoon.

Zayn:

Katsoin näkymää yksityiskoneemme ikkunasta. Olimme juuri laskeutuneet Suomeen ensimmäisen kerran ja minua totta puhuen kiinnosti miltä täällä näytti. 

Vilkaisin muita poikia, joista jokainen oli painunut omiin mietteisiinsä. Niall, Liam ja Louis katselivat ikkunasta ulos ja Harry tuijotti käsiinsä. En ymmärtänyt että mikä Harrya vaivasi. Minusta oli aivan sama ketä fania ilahdutamme mutta Harrya harmitti kun ei löytänyt etsimäänsä. 

Onneksi Niall havahtui mietteistään kun odotimme ulospääsyä.

"Ihan huippua päästä uuteen maahan! Onneks otettiin tää tyttö täältä!" Niall fiilisteli kasvot virneessä ja jatkoi:"Onkohan täällä hyvää ruokaa?"

Se havahdutti kaikki ja rupesimme nauramaan. Onneksi Niall piristi päivän!

Sasha: 

Josh oli aivan luonani ja pelkoni alkoi kasvaa. Huomasin sivusilmällä kuinka paljon teinityttöjä alkoi kerääntymään lentokentälle. Luulen, että yksityiskoneessa tuli joku suuri julkkis, sillä pian lentokenttä oli tupaten täynnä ja Josh joutui töihin onneksi, ja lähti luotani.

"Odota, tulen kohta", hän huikkasi lähtiessään.

Nyökkäsin ja mutisin hiljaa:"Mihinkäs mä tästä menisinkään..?"

Ihmiset ympärilläni alkoivat kiljumaan ja aseilla varustellut turvamiehet alkoivat työntää ihmisiä oven ulkopuolelle ja kuulin kuinka jotkut itkivät.

"Tää on mun ainut tilaisuus ehkä ikinä!"joku huusi väkijoukosta.

"Pojat ei ota kuvia eikä jaa nimmareitä nyt. Ollaan pahoillamme, ei voida mitään!" yksi vartijoista tokaisi.

Yritin uteliaana urkkia ikkunasta josko ulkona näkyisi se iso kiho joka oli tulossa. Isomahainen vartija tuli luokseni.

"Anteeksi, mutta sinun pitää mennä ulos heti", vartija sanoi koruttomalla äänellä.

"Odotan konettani", vastasin. Tottahan se oli, en vain tiennyt milloin saisin edes liput, mutta joskus lähtisin. 

Vartija murahti, otti radiopuhelimen vyöstään ja sanoi siihen jotain hiljaa. Saatuaan luultavasti vastauksen, vartija pani lällärin pois ja huokaisi.

"Saat jäädä. Mutta saat mennä poikien luo VAIN jos se heille sopii", vartija sanoi tiukasti.

"Selvä", mutisin koska en uskaltanut puhua kovaa. Ketäköhän vartija tarkoitti?

Julia:

Naputtelin auton kojelautaa hermostuneena pitkillä glitter-tekokynsilläni. Olimne myöhässä, koska äitin oli pitänyt pysähtyä tankkaamaan ja bensapumppu olikin ollut rikki ja sitten autosta ei korkki meinannut irrota. Onneksi olimme jo niin lähellä, että näin edessäni olevan suuren väkijoukon ja lentokentän. Arvasin kaikkien tulleen katsomaan 1D:n poikia, mutta minäpä pääsisin syömään heidän kanssaan! 

Kun vihdoin pääsimme oville, vartijat yrittivät tunkea meidät pois, mutta näytin kaulassani roikkuvaa passia, jossa luki että olin voittaja. Heti kun vartija näki sen, hän päästi meidät sisälle. 

Kihisin jännityksestä. Kohta se tapahtuisi! Näkisin pojat ensi kertaa!

Sasha:

Näin oven avautuvan ja sieltä tuli tyttö äitinsä kanssa. Ihmettelevät katseemme kohtasivat samaan aikaan. Kuulin kuinka äiti ja tyttö puhuivat.

"Äiti.. Eiks mun.. Olla ainoo jok.. Sisälle?"kuulin keskustelun pätkiä ja kuulin äidin vastaavan jotain kuin että matkustajat saavat olla täällä. 

Vilkaisin tytön kaulassa heiluvaa korttia ja silmäni levisivät valtaviksi kun näin mitä kortissa luki. 1D:n illalisen voittaja.

Päässäni alkoi pyöriä, korvissa suhista, raajat menivät veltoiksi ja silmissäni sumeni. Viimeinen muistikuvani ennen pimeyttä oli kun kuulin tytön huutavan:"Äiti toi tyttö pyörtyy!"

Minä näkisin One Directionin, elämäni!, ajattelin, ennenkö kuulin pääni kopsahtavan penkkiin ja ihmisen kirkuvan.

Sitten oli vain mustaa.

//Hope u like👍 Tää oli pidempi mut hei jos tätä blogia kukaan seuraa niin kertokaa et pitäskö näkökulmien olla vaan Harryn, Julian, Sashan ja Joshin vai onks se hyvä jos välillä on esim. muittenki poikien näkökulmia? Ja pitäskö niitten olla pidempiä pätkiä sitä jonka näkökulma on vai onko noi hyviä? Kiitos jos kerrotte mielipiteenne😊 Nii oppisin paremmaksi kirjottajaks! Ja viel yks kysymys et haluutteko nähä miltä se Julia ja Sasha näyttää?

Toivottavasti joku ymmärsi tän selostuksen😂