Little Star- Part 16

Noniin, tässä oli taas ehkä vähän liikaa siirappisuutta, mutta seuraavassa luvussa tapahtuu sitten taas enemmän. Tää oli vaan musta tärkee osa tätä tarinaa, vaikka ehkä tulikin kyllä jo vähän ällö :D Toivottavasti kuitenkaan kukaan ei saa mitään traumoja!

Ja mä tiedän, että lupasin kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta lupauduin kirjoittamaan jouluisen oneshotin yhteen joulukalenteriin, niin kirjoitin sen sitten eka. Voin sen julkasta täälläkin joulun aikoihin jos joku haluaa? Kommenttia vaan mitä mieltä ootte :) Kommenttia myös siitä, että olisko kivempi että tää mun oma selitys on ennen vai jälkeen luvun!:)

Toivottavasti kuiteski pidätte kaikesta ällöstä huolimatta! Jatkan taas niin pian kun voin, en osaa sanoa vielä milloin. 

Enjoy 




Sasha:

Painoin huuliani yhä tiukemmin Peterin huulia vasten ja tunsin kuinka hän vastasi, yllättyneenä, mutta onnellisena. Lopulta irrotin otteeni ja vedin happea sisään. Peter katsoi minua hämmennyksen vallassa, tuike kuitenkin yhä silmissään.

''Mitä.. Mitä just äsken tapahtu?Peter kuiskasi hiljaa, jottei Peterin muu perhe kuulisi. Purin huultani ja valmistauduin sanomaan sen mitä en todellakaan halunnut sanoa. ''Mä suutelin sua. Musta nimittäin tuntuu että tunnen sua kohtaan jotain,''vastasin takellellen, juuri ja juuri sain sanat ulos suustani. 

Peterin kulmat kohosivat ihmetyksestä ja hänen naamansa alkoi loistamaan. Peter otti toisestakin kädestäni kiinni ja hento puna levisi hänen poskillee. ''Tota Sasha.. Mun on pitäny sanoo tää jo pitkään, mutta en oo uskaltanu, ettei se olis pilannu meiän välejä. Mutta nyt..,''Peter mumisi hiljaa ja nyökkäsin rohkaisevasti jatkamaan. ''Mä oon tykänny susta jo tosi pitkään. Mutta sulla on ollu Harry ja.. Sasha, mä mietin että kerran kun sullakin on tunteita, niin haluisitko.. Haluisitko sä olla mun tyttöystävä?,''Peter kysyi varovaisesti. 

Ehdotus löi minut tyrmistyksellä, mutta en voinut muuta kuin nyökätä innokkaana. ''Joo tietenkin, ihan mahtavaa!''henkäisin ja yritin pusertaa aidon näköisen hymyn huulilleni, siinä kuitenkin surkeasti onnistuen. ''Mulla on nälkä, mentäskö syömään? ''vaihdoin äkkiä puheenaihetta, jotta tämä kiusallinen tilanne loppuisi. Peter katsoi kummastuneena minuun mutta nyökkäsi sitten. Nousin nopeasti sängyltä ja lähdin kävelemään ovelle. Peter juoksi minut kiinni ja otti kädestäni kiinni. Mieleni teki vain repäistä käteni irti hänen otteestaan ja juosta kauas pois Harryn syliin ja tuntea taas hänen vahvat käsivartensa ympärilläni. Annoin kuitenkin käden olla ja hymyilin lempeästi Peterille.

''Mutta mitä vanhat silmäni näkevätkään?'' Tessa huudahti nähdessään meidät kävelemässä käsikkäin. Peter virnisti nolona ja puristi kättäni hieman tiukemmin. ''Joo äiti, sä tiedät kyllä, anna olla,''Peter tiuskaisi punaisena ja veti minut perässään keittiöön. ''Mitä sä haluat?''Peter kysyi minulta ja meni jääkaapille. Kohtautin olkiani ja avasin lähimpänä olevan kaapin. Kolme avonaista jauhopussia tippui hyllyltä päälleni ja pian keittiössä oli melkoinen sotku, itsestäni puhumattakaan. 

''Tässä ois tällänen terveysjuoma..''Peter aloitti ja kääntyi puoleeni purkki kädessään. Sitten hän huomasi minut jauhon keskellä ja hänen suunsa avautui hämmästykseksi ja pian Peterin kasvoille tuli vihan ryppyjä. ''..jota sä et kyllä saa! Kato mitä sä teit! Hyvänen aika mikä sotku, siivoa tämä nyt heti!''Peter jyrisi minulle vihaisena. Vaikka kuinka yritin olla vakava Peterin vihaisen katseen alla, en voinut mitään, vaan purskahdin nauruun ajatellessani Harryn ja minun leipomisoperaatiota. Tilanne oli ollut vain huvittava, kun taas tämä ei tainnut olla. Peter kuvitteli että nauroin hänelle ja hänen kasvonsa tummenivat. 

Tessa tuli ihmetellen oviaukkoon ja hänen kauniit kasvonsa muuttuivat hetkessä yhtä vihaisen näköiseksi kuin poikansa. ''Hyvänen aika! Siivotkaa tämä sotku HETI! Meille tulee kohta vieraita ja kaikkialla pitäisi olla siistiä ja nyt täällä on kuin sikolätissä! Ja Sasha lopeta se nauraminen heti paikalla!''Tessa karjui naama punaisena. Laitoin käteni suun eteen jotta hihitykseni olisi loppunut, mutta kun Tessa lähti uhkaavasti minua kohti, pakotin kasvoni perusilmeelle. 

''Tässä on rätti. Siivoa. Kaikki,''Tessa komensi ja ojensi upouuden rätin. Sitä tuskin oli käytetty kertaakaan ja roskiin menisi varmaan suoraan sen jälkeen kun olisin siivonnut. Tympääntyneenä polvistuin maahan ja aloin jynssätä. Peter ja Tessa seisoivat vieressä vahtien kuin haukka.''Kelpaako?''murahdin ja osoitin kiiltävää lattiaa. Tessa pudisti päätään. 

''Ei. Tuossa on vielä jauhohiukkanen. Siivoa nyt hyvänen aika huolellisesti tai saat maksaa uudet lattiat,''hän tokaisi tomerana. Huokaisin ja jatkoin jynssäystä.



''Nähdään huomenna, hei hei,''huikkasin pukiessani kenkiä jalkaan. Tessa tuli hymyillen eteiseen, ihan  kuin mitään ei olisi tapahtunut. ''Hei hei kultapuppeli,''Peter sanoi imelästi ja tuli viereeni. Hampaita purren halasin Peteria ja yritin loihtia kasvoilleni hymyä. ''No suudelkaas nyt,''Tessa pyysi katsoen vaativasti meihin. Meinasin oksentaa koko ajatuksesta, mutta itsehän olin soppani loihtinut. Painoin nopeasti huuleni Peterin huulia vasten. Peter olisi vain jatkanut ja jatkanut mutta suupieliäni pyyhkien lähdin nopeasti pois. Mihin olinkaan itseni laittanut?

 Puhelimeni värähti taskussa ja kaivoin sen nopeasti esiin. 1 viesti Bethiltä.

To:Sasha
Miten menee? :) Miks Peter lähti pois täältä?

To: Beth
Noh miten sen nyt sanois.. Näin Harryn. Mutta halusin kostaa sille ja nyt oon Peterin kanssa yhessä. 

To: Sasha
MITÄ?




Harry:

Turhautuneena astelin kotiani kohti. Miksi, miksi minun oli pitänyt mennä niin pitkälle Andrean kanssa? Olin kai vain ollut niin surullinen Sashan menetyksestä, etten enää tiennyt mitä tehdä. Hän merkitsi minulle enemmän kuin olin tajunnutkaan. Kunpa en olisi koskaan joutunut lähtemään kiertueelle, olisin kysynyt Sashalta haluaisiko hän olla kanssani ja sitten toivottavasti emme olisi ikinä olleet tässä tilanteessa. Kyyneleet alkoivat purkautua ulos silmistäni ja purin vihaani viattomaan kiveen jota potkin. Halusin vain halata Sashaa ja olla onnellinen hänen kanssaan.  Nyt olin onnistunut suuttumaan ja jättämään Sashan sinne tielle yksin. En edes ollut ehtinyt pyytää anteeksi etten ollut laittanut viestiä yli puoleen vuoteen. Ja nyt kaikki oli pilalla ja vihasin itseäni.

''Hei Harry,''joku kuiskasi korvaani keskeyttäen ajattelutuokioni ja hipaisi huulillaan korvanlehteäni. Värähdin ja käännyin katsomaan ruskeisiin silmiin. ''Andrea,''tokaisin tylysti. Hän oli viimeinen ihminen jonka halusin nyt nähdä.

''Otetaanko uusiksi? Se eilinen? Kai muistat?''Andrea kysyi ja tuhahdin. ''Kuka voisi unohtaa?''

''Oletko, oletko sä Harry Styles?''hento tytön ääni kysyi hämmästyneenä. Irvistin. Taas joku oli tunnistanut minut. Joskus halusin olla vain normaali parikymppinen joka saa rauhassa istua puistonpenkillä, ilman että joka viides sekunti joku tunnistaisi minut. Etenkin nyt kun halusin vain kaivata Sashaa. En nimittäin yhtään tiennyt mitä tehdä hänen kanssaan.

''Joo,''vastasin lyhyesti ja toivoin tytölle riittävän yhteinen kuva ja nimikirjoitus. ''Mä.. Olen Andrea. Saanko istua tähän?''tyttö kysyi. Nyökkäsin. Vilkaisin tyttöä. Hän oli itseasiassa kaunis. Hyvin kaunis. Hänellä oli tummanruskeat silmät ja lähes täydelliset kasvot. Kauniita kasvoja kehystivät vaaleat hieman lainelevat paksut hiukset jotka kiiltelivät auringossa. 

''Mitäs tuijotat?''tyttö kysyi virnistäen. Täyteläisten huulien takaa paljastui valkoiset hampaat. Hymykin oli kaunis. ''Mä vaan katselen,''totesin mutta hento puna nousi poskilleni. ''Tykkäätkö?''hän kuiskasi ja avasi napin paidastaan, joka oli jo nytkin liian avonainen. Jokin naksahti aivoissani, enkä enää itse päättänyt tekemisistäni. Järkeni sumeni täysin. Halusin vain Sashan, mutta jokin tuossa tytössä sekoitti ajatuksiani. Andrean kanssa en ikinä haluaisi olla yhdessä, hän oli liian omahyväinen mutta..

''Joo,''vastasin ja Andrea virnisti ja keimaili edessäni. ''Tuuppas tähän mun syliin,''pyysin ja Andrea istui siihen nopeasti. Painoin huuleni paparazzeista välittämättä tytön huulille. Andrea yllättyi, mutta ei hirveästi. Hetken päästä oli pakko lopettaa ottamaan henkeä. Sitten aivoissani taas selkeni ja ymmärsin mitä olin tehnyt. Suudellut tyttöä keskellä puistoa, tyttö vielä kaikenlisäksi tiukasti sylissäni. Paparazzien edessä. Sasha näkisi lehdet aivan varmasti eikä sen jälkeen puhuisi minulle enää mitään. Ikinä. 

'''Harry..? Jatketaanko?''Andrea kysyi hiljaa ja tuli taas lähemmäksi, aivan kiinni minuun. ''Ei. Mä olen tehnyt jotain kamalaa, mun pitää nyt lähteä. Anteeksi, ei ois pitäny,''pahoittelin ja yritin työntää Andreaa pois. Andrea kuitenkin painoi huulensa vielä tiukasti takaisin omilleni. ''Andrea ei, oikeesti,''sanoin ja haukoin henkeä. ''No ens kerralla sit tehään jotain kivaa,''hän vaati. ''Okei.. Jos päästät mut nyt menemään,''huokaisin. Andrea irrottautui nopeasti minusta ja pääsin lähtemään.
 

Andrea hymyili leveästi, kuin lukien mitä olin juuri ajatellut ja kiersi kätensä ympärilleni. ''Mitäs täällä teet?''hän mumisi ja yritti suudella minua. ''Mä vaan.. Ajattelin,''huokaisin ja katsoin Andrean silmiä. Ne olivat kieltämättä kauniit mutta eivät mitään verrattuna Sashan silmiin. Sashan silmissä näkyi se kiltti, lempeä katse. Irroitin katseeni Andreasta ja työnsin häntä pois päin. ''Ei nyt jooko,''pyysin ja Andrea masentui silmissä. ''Mutta ajattelitko sä mua?'' 

Pudistin päätäni. ''Mutta.. Enkö mä merkitsekkään sulle mitään? Sähän lupasit että seuraavalla kerralla mennään pidemmälle,''Andrea kinusi ja tarrautui taas minuun. ''Ja se merkitsee jotain!'' Katsoin kauhuissani tyttöön. Andrea oli ottanut vakavasti sen pienen okein. Mitä olinkaan mennyt sanomaan? Irrottauduin lähes hysteerisenä Andreasta ja lähdin juoksemaan kotiin. 

Kotiin päästyäni soitin ensimmäiseksi Liamille. Hän osaisi neuvoa mitä tehdä. ''Liam! Auta mua!''parkaisin heti kun Liam vastasi. ''Harry? Mitä on käyny?''hän kysyi huolestuneena. ''Mä.. Mä oon tehny tähänastisen elämäni suurimman virheen,''huokaisin surullisena. ''Voitko tulla tänne?'' Luurin toisessa päässä oli hetken hiljaista, sitten kuulin vaimeaa keskustelua. ''Joo, oota tuun ihan just,''Liam vastasi. Huokaisin helpotuksesta ja lopetin puhelun. Heitin takin ja kengät nurkkaan ja vajosin makaamaan sohvalle. 

''Harry! Kerro heti kaikki!''Liam huudahti astuessaan sisälle. ''Joo. Tuu tänne sohvalle,''tokaisin väsyneenä. ''Oho, jotain aika rajua on ainaki tapahtunu ku sulla on iha punaset silmät,''Liam hengähti ja istui viereeni. ''No kieltämättä,''myönsin. ''Mutta siis kaikki alko siitä kun lähettiin kiertueelle, kai, sä tiiät,''aloitin. ''Ja eilen istuin penkillä suremassa Sasha kun se oli muuttanut ja sit siihen tuli sellanen tyttö..''



***

''Harry mitä sä oot oikein ajatellu? Mitään?''Liam vaikeroi. ''Kiitos paljon, totahan mä kaipasinkin.. Voitki sitten lähtee. Luuletko että ite pidän tästä tilanteesta?''puuskahdin ja painoin pääni käsiini. ''Joo sori Harry, toi on vaan aika paha tilanne,''Liam irvisti pahoittelevasti. 

''Mä tiedän,''tokaisin. ''Mutta mitä mun kannattas tehä?'' Liam mietti hetken joka tuntui minusta ikuisuudelta, vaikka oli kulunut ehkä minuutti. 

''Mä luulen, että ensimmäiseks sun kannattas käydä Sashan luona pyytämässä anteeks ja yrittää selittää kaikki. Tehän ette ollu yhessä kuitenkaan? Joten sä et siis sinänsä pettäny sitä,''Liam pähkäili. Pudistin päätäni. ''Ei, ei me oltu.. Mutta en tiiä missä se nykyään asuu,''vastasin hiljaa. ''No sitten.. Onkohan sillä vielä sama työpaikka?''Liam kysyi ja katsoi minuun kysyvästi. 

Nyökkäsin ja silmäni syttyivät ilosta. Miten en ollut sitä enää muistanut. ''Joo taitaa se vielä olla siellä,''sanoin innoissani. Olin jo unohtanut kokonaan sen, kun en ollut ehtinyt heti käydä katsomassa löytyisikö Sashaa töistä. Liam virnisti. ''Hyvä. Sitten menet heti tänään tai huomenna sinne ja katsot onko Sasha siellä. Jos ei ole, kysyt milloin sillä on työvuoro,''Liam neuvoi hymyillen. 

''Joo, kiitos Liam!''huudahdin ja nousin täynnä energiaa ylös sohvalta. ''Mä meen nyt heti!'' Liam naurahti. ''Mee vaan. Mutta Harry, muista että sun pitää katkasta heti sun ja Andrean suhde. Jos meet yhtään pidemmälle sen kanssa, ei paluuta ole, tiiät sen,''hän saarnasi. Näytin kieltä. ''Joo joo.''


***


Kello kilahti, kun astuin sisälle Sashan työpaikkaan. Katselin ympärilleni ja näin tiskillä Bethin ja jonkun miehen. Beth kalpeni silmissä ja mies loi vihaisen silmäisyn minuun. Varovaisesti kävelin kohti tiskiä. Beth juoksi nopeasti takahuoneeseen ja mies jäi vastahakoisena palvelemaan asiakkaita, muunmuassa siis myös minua. ''Päivää. Mitä saisi olla,''mies tokaisi tylynä. Kohotin kulmiani ihmettelevänä. Mitä miehellä oli minua vastaan? ''Hei mitä olen sulle tehnyt kun noin tyly pitää olla?''kysyin. Mies vain tuhahti. ''Niin mitä haluat? Ei tässä koko päivää aikaa ole!''hän tiuskaisi. Nostin käteni pystyyn.''Okei, ihan rauhassa! Tulin vaan kysymään että milloin Sasha on täällä töissä? Mulla on sille asiaa muttei sen numeroa enää, kun hajotin puhelimeni,''selitin ja mies raivostui. ''Ei jumalauta kuulu sulle! Ootko sä se kuuluisa Harry Styles joka särki Sashan sydämen? Sä et ansaitse sitä,''mies karjui vihaisena. ''Et sä kyllä yhtään parempi oo,''hiljainen ääni kuului. Sasha astui esiin silmät punaisena itkemisestä. ''Sasha!''huuhdahdimme miehen kanssa yhtä aikaa. ''Mulla olis sulle asiaa..,''aloitin. Peter harppoi Sashan luo ja otti tämän halaukseen. Ja sen jälkeen suuteli Sashaa kuin viimeistä päivää. En halunnut katsoa enenpää. Jos Sashalla näköjään oli joku, mitä minä täällä enää tein? Jo toisen kerran tänään harpoin vihaisena pois Sashan luota. Kävelin päämäärättömästi kunnes huomasin olevani Andrean ison talon edessä, jonka osoitteen tyttö oli minulle antanut. Vihaisena itseeni, Sashaan, koko maailmaan, soitin ovikelloa. Ovi avautui nopeasti ja Andrean pää ilmestyi oviaukkoon. ''Harry! Ihana nähdä! Mitä sä täällä teet?''Andrea hihkaisi. ''Mä.. Tulin nyt täyttämään mun lupauksen,''vastasin. Hirveä möykky nousi kurkkuuni, tiesin tekeväni väärin. Mutta jos Sashallakin oli joku, niin miksei minullakin? Andrea päästi minut innokkaana sisään ja heti sisälle päästyäni painoin Andrean tiukasti itseäni vasten ja suutelin. ''Oisko, oisko tää kivempi tuolla viereisessä huoneessa kuitenkin?''Andrea mumisi huuliani vasten. Nyökkäsin, nostin Andrean syliini ja kävelin viereiseen huoneeseen, Andrean suudellessa minua intohimoisesti. Pian vaatteet olivat hujanhajan ympäri huonetta.

Little Star-Part 15

Noniin, nyt tuli tehtyä taas jotain shaibaa :) En osaa sanoa milloin pystyn jatkamaan seuraavan kerran, toivottavasti mahdollisimman pian. Tää tosiaan jatkuu vielä varmaan ainaskin pari lukua, ellen saa vielä lisää jotain inspistä, niin sit jatkuu enemmän.
En pakota, mutta kommentit ois ihan mahtavia, ja samoin jos tulis lukijoita :D Ne antais lisää intoa ja inspistä tän ylläpitämiseen :)

Niin ja apua Four on ihana!♥ Kuuntelen sitä joka päivä monta tuntia :D

Mutta toivottavasti nautitte, enjoy!






Sasha:

Haukotellen otin kuulokkeet pois korvista ja vaihdoin työasun päälle. Olisi aika lopettaa löhöily ja avata baari taas uuteen päivään. Olin luvannut sijaistaa Bethiä tämän aamuvuorossa, ja itselläni oli ollut yövuoro joten olin nukkunnut baarin yläkerrassa olevassa huoneessa sen aikaa kun baari oli ollut kiinni. Olin illalla käynyt viemässä tavarani Bethin ja nyt myös minun asunnolleni ja onneksi Bethin isoveli Robert oli tullut auttamaan minua.
Toivoin Bethillä olleen ihana ilta, sillä Beth ja Peter voisivat sopia hyvin yhteen. 

Laahustin ulko-ovelle ja avasin oven. Laitoin radion päälle ja samalla kun kävelin tiskin taakse, sidoin hiukseni ponnarille. Kävin myös laittamassa puhelimeni taas takin taskuun, etten räpläisi sitä. Istuin tiskin taakse ja aloin piirtelemään. Huomaamattani olin jo pian piirtänyt Harryn pään ääriviivat. Kello kilahti ja Beth astui sisälle. Vilkaisin häneen hymyillen, mutta Bethin kasvot eivät säteilleet onnellisina. Hän kuitenkin hymyili minulle ja kävi viemässä takin naulakkoon. ''Menikö treffit hyvin?''kysyin virnistäen mutta Beth pudisteli surullisena päätään. ''Ei,meillä ei vaan synkanny keskenään. Molemmilla oli aika tylsää. Se ei vaan ollu kuitenkaan mun tyyppiä''Beth totesi. ''Mutta sulle se sopis, se on ihan lätkässä suhun!''hän lisäsi virnistäen. Puna nousi kasvoilleni kun pudistelin kiihkeästi päätäni. ''Eieieieiei, me ollaan vaan kavereita! Mä en tunne sitä kohtaan mitään syvempää''väitin, minkä todella halusin olevan totta. Sydämeni kuului vain Harrylle, vaikka hänet menetinkin. ''Niin vielä, mutta hei näkeehän sen susta aina välillä,''Beth tokaisi. Kohotin kulmiani hämmästyneenä. ''Ai kui?''ihmettelin ja Beth repesi nauramaan. ''No näkeehän sen nytkin! Oot punanen kun tomaatti,''Beth hekotti. Näytin kieltäni lapsellisesti ja laitoin kädet puuskaan. ''Minkä mä sille voin, että punastun helposti, ei se liity mitenkään Peteriin!''tuhahdin mikä sai Bethin vain nauramaan enemmän. 

Onnekseni sisälle tuli päivän ensimmäinen asiakas ja lähdin helpottuneena pois tiskin takaa. 
''Sashaa, moi!''Cheryl, yksi vakituisista asiakkaista, huuhdahti ja ryntäsi halaamaan minua. ''Moi Cheryl!''sanoin hymyillen ja halasin Cheryliä. ''Mites töissä on menny?''kysyin ja Cheryl naurahti. ''No, sellain normaalisti, juhlakampauksia pari, ja sitten paljon ihan normi hiustenleikkuuta,''Cheryl vastasi. ''Mites sulla?'' Osoitin ympärilleni. ''Rauhallista näin aamuisin, iltasin vähän enemmän porukkaa. Ja muuttokin saatu valmiiks,''selitin. ''Vähän kiva!''Cheryl sanoi hymyillen. ''Mutta mitäs sais olla? Se normaali?''kysyin ja kävelin jo tiskin taakse. Beth oli hävinnyt takahuoneeseen vaihtamaan työvaatteita. ''Joo, tavallinen kiitti,''Cheryl vastasi ja istahti tiskin edessä olevalle jakkaralle. ''Onks täällä muuten vaihtunu sisustus?'' Nyökkäsin kaivaessani Colapulloa tiskin alta. ''Joo, Nalle päätti sisustaa. Ne vanhat kulahtaneet verhot vaihettiin noihin kivoihin valkosiin, täällä on nyt paljon valosampaa. Ja muutakin tehtiin, nyt tää ei oo enää niin sellanen tumman ja tunkkasen näkönen,''vastasin ja ojensin pullon Cherylille. ''Joo, sen kyllä huomaa,''Cheryl sanoi ja virnisti. '' Mä niin aina repeen tolle Nallen nimille! Mutta mun täytyy mennä nyt, moikka!'' Vilkutin Cherylille joka lähti ulos. Sitten kädet laskeutuivat olalleni ja joku huusi pöö. Sydän hyppäsi kurkkuun ja kiljaisin. Käännyin vihaisena. ''Beth! Senkin sika! Sain melkein sydärin,''ärähdin Bethin nauraessa vieressä. ''M-meillä jäi juttu kesken Peteristä,''Beth sai vaivoin sanotuksi nauramiseltaan. Beth katsoi tiskin taakse ja alkoi nauramaan vielä enemmän. Kohotin kulmiani kysyvänä ja selkääni alkoi kylmätä. Puna alkoi kohoamaan hitaasti poskilleni, sillä tiesin, että olisi vain yksi asia mille hän nauraisi nyt. 

''Mitä musta?''Peter kysyi ja kuulin huvittuneisuuden hänen äänessä. ''Eh, mä vaan olin kertomassa meiän treffeistä, tiiäks, tyttöjen juttuja,''Beth puuskahti virnistäen pelastaen minut täydelliseltä itseni nolaamiselta ja alkoi taas nauraa. ''Aa okei,''Peter nauroi ja lähti takaisin takahuoneeseen. Juoksin heti Peterin kadottua naulakolle, nappasin takkini ja laitoin sen nopeasti päälle. ''Mä meen nyt,''suhahdin Bethille joka oli jo onnistunut rauhoittumaan. Ojensin essuni hänelle ja lähdin nopeasti ulos. Raikas ulkoilma rauhoitti ja puna haihtui kasvoiltani. Toivoin, ettei Peter ollut saanut väärää käsitystä, sillä en halunnut olla muuta kun kavereita. Pistin kuulokkeet korviini ja painoin lempisoittolistani päälle. Siellä ei ollut yhtään poikien kappaleita. En ollut kuunnellut niitä Harryn lähdön jälkeen. Kyyneleet nousivat silmiini, sillä joka kerta kun ajattelenkaan häntä, alan kaipaamaan niin paljon. 

Kävelen pää painuksissa musiikin pauhatessa korvissa. Kotiin olisi enää muutama sata metriä. Vielä viimeisessä kulmassa oli lehtikioski. Pysähdyin katselemaan lehtiä ja silmiini pisti erään lehden otsikko. ''Harry Styles nähty tänään Lontoossa kuumissa merkeissä mystisen naisen kanssa! Onko tässä Stylesin uusi nainen?''oli kirjoitettu isolla ja kuvassa Harry ja joku vaalea nainen istuivat sylikkäin puiston penkillä suutelemassa, blondin sormet tiukasti Harryn kiharoissa. Viskasin lehden vihaisena, kyyneleet valuen, takaisin hyllylle ja lähdin juoksemaan. Juoksin niin kovaa kun jaloista pääsi enkä nähnyt yhtään minne menin. Yhtäkkiä makasin maassa ja nousin nopeasti ylös katsoen polviini. Sumeillakin silmillä näin, että farkukuihin oli tullut reikä molempiin polviin ja polveni olivat ihan verillä. Myös kämmeneni tihkuivat verta ja yritin pyyhkiä niitä farkkuihin. Samapa se, sillä ne kuitenkin olivat pilalla. Varovasti otin askeleen, mutta valtava kipu iski toiseen polveeni. Parahtaen vaivuin maahan. Vilkaisin ympärilleni ja näin onneksi lähellä penkin. Raahauduin sille ja repäisin kuulokkeet pois ja sulloin ne taskuun. Käden haava osui vetoketjuun ja parkaisin kivusta. Istuin siinä itkien, kun kuulin tutun äänen sivusta.
''Sasha! Mitä sulle on käynyt?''Harryn ääni huudahti huolestuneena ja kuulin kuinka hän juoksi nopeasti luokseni. Kipuakin valtavampi tuska poltteli nyt kehossani, kun yritin päättää mitä tekisin. Yli kaiken halusin että Harry istuisi viereeni, halaisi ja veisi minut kotiin ja jäisi yöksi. Mutta se mitä juuri näin.. Harry suutelemassa.. Miksi kiduttaisin itseäni? ''Ei mitään. Harry kiltti, älä tule,''pyysin itkuisella äänellä ja käännyin poispäin. Harry kuitenkin istui viereeni ja laittoi kädet ympärilleni painaen varovasti kehoni hänen kehoaan vasten. Itkun seassa naurahdin hiljaa. Miten olinkaan kaivannut tätä. Harryn lämmintä ja ihanaa halausta ja sitä turvallisuuden tunnetta, kun olin hänen kanssaan. Kuitenkin työnsin Harryn kädet pois ja lähdin nilkuttamaan nopeasti pois. ''Sasha!''Harry huusi ja juoksi minut kiinni. ''Mitä.. Mikä sulla oikeesti on?!'' Hymähdin ja lisäsin vauhtia. ''Ihan kun et tietäs,''tokaisin vihaisena ja huokaisin helpotuksesta kun näin kotioveni. Harry ei vain saisi tietää siitä. Pysähdyin ja Harry melkein törmäsi minuun. ''Ai mitä?''hän kysyi ihmetellen. Pyörittelin silmiäni. ''Just. Ootko nähny yhtään lehtiä?! Niitten kannet on täynnä kuvia siitä kuinka sä ja joku blondi olitte nuoleskelemassa sylikkäin! Kivaa näytti olevan!''kiljuin. Harry punastui ja avasi suunsa mutta sulki sen sitten. ''Mä.. Sasha ei se ollu siltä miltä näytti!''hän yritti kangerrellen selittää. ''Hah, mitäs sitten? Kyl se musta vaan näytti siltä, että melkein kävitte sänkyhommiin siinä!''tiuskaisin ärsyyntyneenä, surullisena ja pettyneenä. Emmehän olleet edes yhdessä. Mutta se kuva sai järkeni sumenemaan ja viha ja kateus peitti sen. En edes ollut Harryn, mutta olisin niin halunnut olla. Tietenkin Harry sai nuoleskella kenen kanssa tahansa. Ei minulla ollut mitään oikeutta siihen. Johonkin minun oli pakko purkaa se kaikki suru ja viha ja se parka joutui olemaan Harry. En minä hänelle halunnut huutaa. Vaan halusin sopia ja kaikki olisi taas niin kuin ennenkin. 
''Sasha.. Se vaan tapahtu! En ees tiiä mitä aattelin,''Harry kuiskasi pahoittelevana.
''Enpä usko että tollanen iha vahingossa tapahtuu!''sanoin ivaten ja näin kuinka Harryn pinna alkoi katketa. Järkeni huusi minulle, että kohta menettäisin Harryn lopullisesti mutta viha peittosi sen. ''KYLLÄ SE TAPAHTUI!''Harry karjaisi menettäen malttinsa. ''Ja sitäpaitsi me ei edes olla koskaan oltu yhessä joten mitä se edes sulle kuuluu!'' Harry lähti harppomaan vihaisin askelin pois eikä vilkaissutkaan minuun kun jäin yksin seisomaan kadulle polvet verellä. Huokaisten menin sisälle ja lysähdin heti sohvalle. Olin taas onnistunut pilamaan yhden tärkeäm ihmissuhteen ja vielä ihan omaa hölmöyttäni. Kaduin sitä kaikkea paljon, mutten uskonut Harryn enää ottavan yhteyttä minun, kun ei ollut tähänkään asti ottanut. Masentuneena kaivoin puhelimeni taskusta ja aloin näpyttelemään viestiä. 

To:Peter
Kamala päivä. Voinko tulla sinne? Tehtäs jotain kivaa:)

Laitoin puhelimen pöydälle ja nousin vaihtamaan vaatteet. Laahustin ylös, jalan vieläkin vihoitellessa. Kävin vessassa nopeasti puhdistamassa haavat ja heitin farkut roskiin. Vaihdoin lökärit ja topin. Lysähdin taas sohvalle ja katsoin puhelinta. 1 uusi viesti. 

From:Peter

Voi sua♥ Tottakai, milloin vain! Nähdäänkö kohta? Beth pärjää kyllä yksinkin :)

Hymyillen vastasin myöntäväsi ja kävin ottamassa banaanin, sillä en ollut syönyt illan jälkeen mitään. Hain ylhäältä hupparini ja laitoin taas takkini päälle. Kenkiä en ollut edes ottanut pois ja avaimetkin olivat vielä taskussa. Läimäytin oven kiinni ja lampsin Peterin talon luo. Hän asui ihan vieressä, ehkä 100 metrin päässä. Koputin oveen ja Peterin äiti avasi oven. Pieni pellavapää kurkisti hänen takaansa ja virnisti kun näki minut. ''Jee, Sassa tuli!''hän kiljui innoissaan. Peterin äiti hymyili lempeästi ja pääsi minut sisään. ''Hei Sasha, mitä kuuluu? Ei olla nähtykkään pitkään aikaan,''hän kysyi ystävällisesti ja laittoi takkini naulakkoon. Hymyillen kiitin Peterin äitiä, Tessaa. ''Kiitos hyvää, Ms. Jackielyn, on ollut vähän kiire,''vastasin ja pörrötin Peterin pikkuveljen hiuksia. ''Mitäs sulle kuuluu pellavapää?''kysyin ja virnistin kun hän alkoi hyppimään tasajalkaa. ''Mä en oo pellavapää, oon Keith!''Keith marmatti ja alkoi nauramaan kun kaatui maahan. ''Peter ei oo vielä kotona, mutta sä voit mennä jo sen huoneeseen,''Tessa sanoi ja osoitti sitten Keithiä. ''Mä pidän tän pikkuriiviön täällä.'' Kiitin Tessaa naurahtaen ja astelin ylös. Peterin huone oli siisti, toisinkuin Harryn huone. Kaikki tavarat olivat järjestyksessä eikä näkynyt pölyhiukkastakaan. Sänkykin oli pedattu, ajattelin ja lysähdin sängyn päälle. Harryn luona kaikki oli ollut ihan sotkuista, mutta jotenkin niin kotoista. Ei tarvinnut pelätä sotkevansa mitään pahemmin, kun se ei ollut mahdollista. Suljin silmäni ja annoin muistojen viedä. 



Aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään ja herätti minut lempeästi. Nenääni tulvahti heti pekonin tuoksu alakerrasta. Hymyillen vääntäydyin ylös sängyltä ja näin että Harryn peitto oli mytyssä sängyn päädyssä. Kahlasin vaatekasojen läpi ovelle ja hipsin alas. ''Arvaa kuka!''huudahdin nauraen ja painoin käteni hänen silmiensä päälle. Harry nauroi ja kääntyi ympäri. ''No kukakohan?''Harry vastasi ja halasi minua. ''Sä oot tehny aamupalaa,''sanoin kun huomasin katetun pöydän. ''Joo. Aattelin yllättää sut!''Harry sanoi hymyillen hymykuopat näkyen. Lämmin tunne tulvahti sisälläni ja halasin Harrya uudestaan. ''Kiitos,''kuiskasin hiljaa. Harry hymähti. ''Ei mitään. Mitä tuumisit jos leivottais aamupalan jälkeen?''hän kysyi pehmeästi. Nyökkäsin innokkaana ja istuin pöydän ääreen. Harry istui viereeni ja otti pekonilautasen itselleen. ''Hei mäkin haluun!''kiljaisin nauraen ja yritin napata edes yhden palan. Harry pudisti päätään. ''Ei, mä haluun eka!''hän naureskeli ja otti yli puolet lautaselleen.


***


''Harry kato mä osasin!!''huudahdin innoissani ja osoitin uunissa olevia muffinseja jotka nousivat tasaisesti. Keittiö oli kuin pöyrremyrskyn jälljitä, jauhoa pöydillä ja lavuaarit tiskejä täynnä. Kumpikaan ei jaksanut siivota joten annoimme asian vain olla. Kyllä siivoja sitten siivoisi. Harry virnisti huoneen toiselta puolelta jossa hän söi taikinakippoa tyhjäksi. Nostin jauhot hyllylle ja olin jo sulkemassa kaapin ovea kun lähes täysinäinen pussi lähti kaatumaan pudottaen kaikki jauhot päälleni. Pian olin valkoista jauhoa täynnä, ja niin oli myös lattia ja pöytä. Harry nauroi ja pyyhki kyyneleitä silmistä. Seisoin hetken aikaa hölmistyneenä kunnes itsekin aloin nauramaan. Pudistelin suurimmat jauhot pois päältäni ja otin virnistellen pussista vielä viimeiset jauhot käteeni. Menin Harryn luo viattoman näköisenä Harryn katsellen kummastuneena minuun. Nostin käteni hänen hiuksiensa päälle ja ennenkuin Harry ehti reagoida, avasin nyrkkini ja jauhot tippuivat Harryn kiharoihin. Lähdin nauraen pakoon ja Harry lähti muka vihaisena perään. Kaaduin sohvalle ja Harry kaatui päälleni alkaen kutittaa minua.

''Riittääkö? Ootko oppinu läksys?''Harry tivasi minulta hetken päästä kun mahaani sattui nauramisen takia. ''Joo, joo oon,''huokaisin ja työnsin Harryn pois päältäni. Harry hymyili leveästi. '''Kannattaako mua ärsyttää?''hän kysyi nauraen. Pudistin päätäni myös hymyillen. ''Ehkä, ehkä ei,''tokaisin leikkisästi. Harry pui nyrkkiä mutta säikähti kun hirveä piipitys alkoi. Katsoimme hämmästyneenä toisiimme ja juoksimme keittiöön. Uunista tuli savua ja sammutin sen nopeasti ja otin muffinit, jotka olivat täysin mustat, pois uunista. Hälytys oli kuitenkin jo ehtinyt paloasemalle ja pian kaksi paloautoa kurvasi pihaan. Harry virnisti ja alkoi nauraa kuin viimeistä päivää.


Tunsin sängyn painuvan viereeni ja avasin silmäni säpsähtäen. Peter katseli minua säteilevin silmin. ''Moi,''hän henkäisi ja sulki minut halaukseen. Halasin takaisin ja mahtava idea pälkähti päähäni. Jos Harryllakin olisi nainen, olisi minullakin joku muu jota rakastaa. Ja se joku olisi Peter, ja vaikka pakottaisin itseni rakastumaan häneen. Otin Peterin kasvot kämmenieni väliin ja painoin huuleni Peterin huulille kiihkeästi.

Little Star-Part 14

Noniin, taas ois yks luku kirjotettu :) Toivottavasti pidätte, mä nyt en koskaan pidä omista kirjotuksistani, etenkään enää kun uus äikänope antaa vaan 8 kun vanha antoi aina 10 :/

Kommentit ois ihan mahtavia, ne kertois et joku ees lukee tätä :D Lukijakski ois kiva jos joku liittys♥ Mutta täytyy kyllä kiittää, tätä blogia on katsottu jo yli 3000 kertaa :o Et kaipa tätä joku joskus lukee :D Kiitos siitä, en ois ikinä uskonu et niin monta kävijäkertaa tulis♥
Tää ficci jatkuu vielä ainaki kaks osaa, ja varmaan alottelen kirjottamaan jo uutta Liam ficciä/one shottia, en oo vieläkään päättänyt kumman teen.. En kuitenkaan sitä julkase ennen kun tää loppuu :)

Niin ja sit mä kysyn sitä, että kuinka moni on jo kuunnellu netistä Fourin kappaleita, mitä ei oo julkastu vielä mutta on vuotanu nettiin? Mun täytyy myöntää että just tälläkin hetkellä kuuntelen Stockholm Syndromea vaikka sitä ei oo ees julkastu :p

Nyt nää löpinät riittää, nauttikaa :)




 Sasha:

Pakkasin tavaroita yksi kerrallaan laatikkoihin. Taulut ovat hävinneet seiniltä ja Beth irroitti juuri verhoja. Silkkiverhot tippuvat alas viimeisen kiinnikkeen irrotessa. Beth hypähti alas tuolilta ja viikkaa verhon kauniisti ja laskee sen laatikkoon. Tämä on viimeinen päivä tässä talossa, sillä Beth pyysi minut asumaan luokseen, kun sai valtavan talon vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi. Hyvähän heidän on antaa sellainen lahjaksi, kun isä on jokin korkeaarvoinen poliitikko miljoonapalkalla ja äitillä oma mallisto ja vaatemerkki. Saisin säästettyä rahaa, sillä Beth ottaisi vain pientä vuokraa, ja saisin ostettua oman kodin. 

''Onneksi Nalle antoi meille vapaata Se on välillä sellanen lutunen,''Beth keskeytti hiljaisuuden. Nyökkäsin virnistäen, sillä kaikki luulevat Nallea ensin sellaiseksi leppoisaksi, mutta todellisuudessa pomomme on pitkä, lihaksikas kivikasvo, jota en ole koskaan nähnyt nauramassa selvin päin. Kun Nalle käskee jotain, kaikki tottelevat saman tien. Saimme kuitenkin anottua vapaata, kun veimme hänelle viinipullon ja juotimme sen Nallelle mennessämme puhumaan hänelle 'muuten vain'. Humalassa Nalle on kuin nalle, lempeä ja kiltti ja nauraa ajan kaikelle ja työporukamme keksi lempinimen istuessaan iltaa ja Nalle käveli sinne humalaisena ja antoi palkankorotuksia hymyillen ja nauroi kaikelle. Seuraavana päivänä hän kuitenkin perui kaikki, kun joku erehtyi kysymään häneltä palkankorotuksesta.
''Niipä, en ois ikinä saanu tehtyä tätä iltojen aikana,''huokaisin.


''Miten muuten sulla ja Harrylla?''Beth kysyi varovasti. Irvistin ja painoin pääni kämmeniin. ''Siltä ei ole tullut kertaakaan viestejä, enkä aio pyytää häntä palaamaan takaisin. Nyt kun muutan, en aio kertoa hänelle uutta osoitetta. Jos ei herra suvaitse laittaa viestiä puoleen vuoteen, ei ole palaamista takaisin mun elämään,''lopulta totesin ja pienet kyyneleet valuivat silmäkulmistani. Tosiasiassa halusin Harryn taas silittävän selkääni lempeästi, kuulla hänen äänensä ja painautua Harryn kylkeen kiinni. Mutta en voinut ottaa sitä riskiä, että Harry lähtisi taas jättäen minut yksin itkemään.
Beth irvisti surullisena ja huokaisi.''No sulla sentään on ollu joku josta sä pidät ja oot saanu olla sen kanssa. Mutta osanotot,''Beth pahoitteli hiljaa. Katsoin Bethiin ihmetellen. ''Onks sulla joku? Kerro,''pyysin ja virnistin. ''Mä oon hyvä järkkäämään ihmisiä yhteen,''lisäsin ja Bethkin hymyili. ''Nooh sähän tiedät Peterin?''Beth kysyi ja punastui. Silmäni levisivät. ''Peter?''ihmettelin ja Beth virnisti naama ihan punaisena. ''Onks sulla sen numeroa?''huudahdin ja nappasin Bethin puhelimen. Avasin näyttölukon ja menin yhteystietoihin. Ja siellähän Peterin nimi komeili sydämen kanssa. ''Awww, Beth sydän!''nauroin ja Beth parka punastui entisestään. ''Vähän klisee, joo tiedetään,''hän myönsi nolona ja yritti kurottua ottamaan puhelimensa takaisin. Estin häntä ja menin viesteihin.

''Rakas Peter,
Olen katsellut sinua jo pitkään ja luulen tuntevani jotain muuta kuin ystävyyttä sinua kohtaan ja kysyisinkin voisimmeko mennä ulos joskus? xxSinunrakastajasi''runoilin puhelimen näytölle ja painoin lähetä, ennenkö Beth ehti estää. ''Eiiiiiii,''Beth kiljaisi ja syöksyi päälleni. Nauroin kippurassa sängylläni kun Beth hädissään odotti vastausta. Yritin rauhoitella itseäni ja jatkaa muuttopuuhia, sillä minun pitäisi tänään muuttaa Bethille. Bethkin nousi ja vilkuili vähän väliä puhelimensa näyttöä. Sitten hän katsoi minuun. ''Tää vielä kostetaan,''Beth puhisi mutta nauroi sitten. ''Voi sua raukkaa, sä tuut niin anelemaan multa etten tee sitä. Tökkäsin Bethiä kylkeen ja virnistin. ''Niin varmaan, mutta sä tuut kiittäämään mua tosta,''näytin kieltä ja osoitin puhelinta. Beth kohautti olkiaan mutta kalpeni kun pieni piip kuului sängyltä. Beth ryntäsi sängylle, nappasi puhelimensa ja pysähtyi sitten. ''En mä uskalla,''hän parahti ja ojensi puhelimen minulle. Virnistäen avasin näytön ja luin viestin nopeasti läpi.

''Rakas xx
valitettavasti olen jo varattu, olenhan niin täydellinen charmikkaine kasvoineni ja tummien silmieni sekä täydellisieni hiuksieni, joten en lähde,''luin ja nauroin kun Bethin kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. ''Ei.. Ei Peter oo tollanen,''hän mumisi ja tuijotti minua. ''Eihän?'' Virnistin ja väri palasi Bethin kasvoille. ''Ei Peter laittanu noin, mä tiesin!''Beth kiljaisi. ''Kerro nyt oikeesti!''
Huokaisin dramaattisesti ja aloitin taas lukemaan.

 ''xx, kuka oletkaan,
jos saisin tietää nimesi,
voisin harkitakkin. Vaikka luultavasti tiedän kuka olet, sillä vain Sasha on tuollainen älytön, joten hän on kirjoittaja ja sinä salainen xx olet Beth, se vaalea kaunokainen. xxPeter''.

''Kato nyt mitä mä sanoin,''virnistelin ja nauroin kun Beth sekosi. ''Mä rakastan sua Sasha!''Beth huudahti ja halasi minua. ''Vastaa nyt jotain! Eikä mitään pervoa,''Beth pyysi vakavana. Nyökkäsin hilpeänä ja aloitin uutta viestiä.
''Höh, mut mä oon taitava kirjottaja vai mitä?! Vastaa Bethille joo tai mä tuun kutittamaan sua ;) Ja sitäpaitsi mä tiedän että tykkäät siitä,''kirjoitin ja piilottelin puhelinta Bethiltä. ''Saat nähä tän vasta sit kun se vastaa,''tokaisin Bethille joka pui nyrkkiä minulle. Virnistin vain ja laitoin puhelimen taskuun.

Pian viesti ilmoitti saapumisestaan ja Beth lopetti pyyhkeiden taittelun heti ja katsoi minuun vaativasti. Otin puhelimen ja luin viestin. Virnistin leveästi, sillä vastaus oli kyllä.
''Joo oot.. Tosi :D Et tuu jooko, mä oon vieläkin ihan mustelmilla! :O Sä oot liian hyvä kutittamaan.. Ja tohon en vastaa mitään! Kato omat viestis,''Peter oli kirjoittanut. Kerroin Bethille ja hän sekosi totaalisesti. ''Mu.. mun pitää mennä valmistautumaan ja jajaja,''Beth sterrasi ja pyöri ympyrää. ''Hölmö, eihän me olla ees vielä sovittu mitään,''naureskelin. ''No sovi jotain,''Beth tiuskaisi. Kirjoitin kysymyksen Peterille ja katsoin sen jälkeen omaa puhelintani. 2 viestiä Peteriltä. 
''Sasha mä tiedän että sä kirjotit ton viestin! Mä tiedän että vaan sä uskallat tehä noin :p :*,''luki ensimmäisessä. 
''Joo onhan Beth tosi kaunis, mutta enmä itseasiassa tiedä tykkäänkö siitä, kun oon ollu niin paljon enemmän sun kanssa. Beth matkustelee aina,''Peter oli kirjoittanut toiseen.
 Hymyillen vastasin Peterille:
''Haha nii oon nii perfecto xD:* No sun pitää ruveta olee sen kanssa, koska se on ihan toivottoman rakastunu!''

Kohta Peter vastasi, että tämä ilta kävi oikein hyvin ja Beth lähti nopeasti kotiinsa napaten puhelimensa äkkiä minulta. ''Mutta entä se mun muutto?!''huusin Bethin perään. ''Kyllä sä pärjäät! Pyydä Nalle avuks,''Beth kikatti ja kuulin kuinka ovi meni kiinni. Puhelin piippasi taas ja katsoin mitä Peter oli vastannut.
''Niin oot :* Aijjaa..,''viestissä luki ja kummastuneena katsoin sitä. Eikai vain? Peter olisi Bethille, ja itse pidin häntä vain todella tärkeänä ystävänä. Sydämesssäni oli tahtomattani tilaa vain Harrylle. 
''Tota muuten.. Onko Harry laittanu mitään? Aattelin et haluisitko taas tulla meille kattoo leffaa? On jo ikävä niitä iltoja:* Oot rakas♥''Peter kirjoitti ja pelkoni kävi toteen. Kyllä. Peter piti minusta. Enemmän kuin ystävänä. Olin lähes varma siitä. Oli totta, että vietin paljon aikaa Peterin kanssa, koska Bethin perhe matkusteli paljon ja vaati aina tyttärensä mukaan, enkä halunnut olla yksin, joten leffaillat Peterin kanssa olivat kivoja ja hän oli todella mukava ja hauska. 
''Peter.. Sä oot menossa Bethin kanssa treffeille. Älä anna sille toivoa yhtään, tai sitten otat vain Bethin.. Mä pidän susta, mutta vaan kaverina. Okei? Mutta oot mun paras kaveri Bethin lisäks'',vastasin ja toivoin, ettei viesti katkaisisi välejämme. Pistin puhelimen äänettömälle, sillä en haluaisi nähdä vastausta.



Harry:

Lentokone laskeutui maahan ja rullasi kiitoradalla. Herätin varovasti vieressäni nukkuvan Louisin. ''Hei, me ollaan kotona, sä näät Eleonorin,''kuiskasin Loun korvaan ja tämä heräsi säpsähtäen ja hymyili vilkaistessaan ulos. Liam ja Zaynkin näyttivät niin onnellisilta. Kaikkia odotti kotona rakastava tyttöystävä. Niallillakin perhe odotti minua, mutta minulla ei ollut edes sitä, sillä äiti ja Robin olivat matkalla ja Gemma jossain poikaystävänsä kanssa.

Astuin raikkaaseen Lontoon yöilmaan ja vedin henkeä syvään. Kylmä ilma virtasi keuhkoihini ja lähdin nopeasti kävelemään kohti autoa joka veisi minut kotiin. Istuin pää nojaten lasiin kun huomasin, että olimme kerrostalon kohdalla, missä Sasha asui. Hullu ajatus pälkähti päähäni ja sai minut hymyilemään.
 ''Pysähdy tässä ja oota hetki,''pyysin kuljettajalta ja astuin nopeasti ulos. Yö oli kylmä ja juoksin ovelle. Näppäilin nopeasti numerokoodin, jonka Sasha oli antanut ja harpoin rappuset ylös. Koputin Sashan oveen ja odotin, mutta kukaan ei tullut avaamaan.


 Odotettuani jonkun aikaa, huomasin ettei Sashan sukunimeä enää lukenut ovessa. Koputin vielä kerran, mutta kukaan ei avannut ja pettyneenä menin takaisin autolle. 
''Vie mut kotiin. Nyt,''käskin ja paiskasin oven kiinni. Painoin kuulokkeet korviini ja tietenkin soittolistalta tuli You Raise Me Up, jonka seurauksena suuret ja suolaiset kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Päässäni oli vain ajatus, että menetin Sashan. En tiennyt missä hän asui, minulla ei ollut enää hänen numeroaan ja hänellä ei ollut Facebookkia tai mitään muutakaan.
 ''Tuota, herra, olisimme perillä,''kuljettaja sanoi varovasti. Nousin autosta ja häivyin paikalta sanomatta mitään. Heti sisälle päästessäni kaaduin vain sängylleni ja itkin. Puhelimeni soi ja painoin sen väsyneenä korvalleni. ''Haz, ootko kunnossa? Sä lähit niin vihasena ja surullisena lentokentältä,''Zaynin ääni kuului huolestuneena. ''Joo oon mä,''vastasin vaikka kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja puheeni oli yhtä sössötystä. ''Et sä kyllä oo, sen kuulee. Oota mä tuun sinne!''Zayn totesi ja oli sulkemassa puhelua. ''Ei jooko, mä haluan olla yksin,''pyysin ja lopetin puhelun ettei Zayn pystyisi vastaamaan. Minun täytyisi vain unohtaa Sasha, sillä mikä mahdollisuus olisi, että näkisin Sashan vielä joskus, tai että hän haluaisi puhua minulle. Huomenna voisi kuitenkin Sashan työpaikalle katsomaan oliko tyttö siellä. Painoin mietteissäni pään tyynyyn ja pikkuhiljaa silmäni vaipuivat kiinn kyynelten yhä valuessa. 

Little Star-Part 13

Joo tää on tällänen kamala luku taas ainakin mun mielestä, mutta ei voi mitään. Nyt ei mennyt niin kauan tän julkasemisessa, ja oon nyt tosi ylpee itestäni :D Tällä viikolla tulee luultavasti toinenkin luku. En sit muuten yhtään tiiä, et miten noi punnat menee euroissa et laitoin vaan jotain xD

Kommentit, ne olis ihan mahtava juttu, minkälaiset vaan♥ Arvostaisin sitä ihan mielettömästi! Ja ois muuten kiva, jos voisitte sitä kommentoida, että kumman teen, Liam oneshotin vai tälläsen sarjan?! Ja sekin ois tosi kiva jos lukijaksi jaksaisitte liittyä :) Olis kiva tietää kuinka monta tätä lukee! Kiitos!♥
Kuiteski, hope u enjoy!





*7kk myöhemmin* Sori taas aikahyppy :D

Harry:

Olimme Australiassa ja yksi viimeisimmistä keikoistamme kiertueella oli alkamassa.
Kuuntelimme kiljumista, joka tuli oven ulkopuolelta. Niall irvisti ja peitti korvansa. Kaikki väittävät, että kuuroutuisimme kovan musiikin takia, mutta ehei, se ei olisi syy. Kuuroutuisimme fanien kiljumisen vuoksi. Oli silti uskomatonta ajatella, että noin moni piti musiikistamme ja olimme joidenkin idoleita. Virnistin Niallin ilmeelle ja keskityin vielä kertaamaan kappaleita. Ajatukseni kuitenkin harhailivat koko ajan Sashaan.

Oli kai kuin kohtalon ivaa, että olin onnistunut hajoittamaan puhelimeni heti kiertueen alussa. Sen lisäksi, että olin lähtenyt Sashan luota kertomatta mitään, en edes voinut pahoitella tilannetta koska hänen numeronsa oli hajonneessa puhelimessa. Kaipasin tyttöä niin hirveästi, että sitä on vaikea sulattaa. Eihän kenestäkään niin paljoa voi pitää?! 

Itkin itseni uneen joskus iltaisin, kun ikävöin ja välillä lavalla unohdin sanat ja jäin vain seisomaan. Onneksi pojat olivat ymmärtäväisiä ja lauloivat kohtani jos satuin unohtamaan. Simon ei pitänyt yhtään tilanteestani ja oli aina vihainen keikan jälkeen jos olin unohtanut laulaa. 

Toivon niin paljon, että Sasha ei ole minulle ikuisesti vihainen, vaan ottaa minut takaisin. Minulla ei olisi mitään ilman Sashaa, hän oli täyttänyt elämäni kauniilla naurullaan ja mahtavalla luonteella. Minä en olisi mitään ilman Sashaa. Hän täytti puutteet joita minussa oli, ja jos olisimme yhdessä, olisimme täydellinen pari. 
Kyynel valui poskelleni, kun ymmärsin, ettei ehkä olisi koskaan meitä, olisi vain Harry ja Sasha. Louis hymyili minulle lohduttavasti ja nosti peukun pystyyn huoneen toiselta puolelta. Hymyilin vaisusti takaisin ja yritin esittää iloista. Voi varmaan kuvitella, miltä tuntuu olla jostain rakkaasta erossa yli puoli vuotta. Onneksi kohta pääsisimme Lontooseen lomalle ja pääsisin selvittämään välit Sashan kanssa.

''Noniin vetäkäähän hyvä keikka pojat!''Simon pyysi hymyillen ja läpsäytti jokaista selkään kannustavasti. Minut hän kuitenkin pysäytti ja laskin katseeni nopeasti maahan. ''Harry, myös sä,''hän käski ja antoi minun mennä. Juoksin muiden poikien perään ja otin leveän osittain tekohymyn kasvoilleni. ''Mikä meininki täällä on tänään?''Liam huusi mikkiin ja fanit kiljuivat vastaukseksi. Vilkaisin Zayniin joka nyökäytti ja aloin laulamaan Story of my lifea.


Sasha:

Naputin kynnelläni pöytää musiikin tahtiin ja katselin asiakkaita pöydissä. Kukaan ei nyt tarvinnut mitään ja oli hiljaisin aika. Suurin osa oli yksin, juomassa itseään humalaan. Suurin osa oli tuttuja, vanhoja asiakkaita jotka kävivät joko joka päivä tai vakiopäivinä. Yksi käsi nousi ja minua huudettiin ja lähdin pöydän luo. ''Vielä neljäs Frank?''kysyin parrakkaalta mieheltä joka hohotti jollekkin jutulle. ''Jooo ja extravahvana!''Frank tokaisi sammaltaen ja virnisti. ''Eikö sulla huomenna oo töitä?''ihmettelin, sillä yleensä torstait Frank oli töissä viereisessä pikkukaupassa. ''Ainiin voi kehveli,''hän ähki ja painoi pään käsiinsä. Mies vieressä taputti Frankin selkää lohduttavasti ja alkoi nauraa. Kohotin kulmiani kysyvänä. ''Mikä sua naurattaa Chris?'' Chris oli Frankin paras kaveri ja huolehti hänestä aina, kun mies oli liian humalassa mennäkseen kotiinsa. ''Se ei muista että sillä on huomenna vapaata,''Chris nauroi ja virnistin. ''Ei siitä varmaan haittaakaan oo, että välillä jois ittensä vähän pienempään humalaan,''totesin ja jätin Chrisin huolehtimaan Frankista. Hyräilin Coldplayn Paradisen tahtiin astellessani tiskin taakse. Kappale vaihtui ja kaiuttimista alkoi soida Little Thingsin alkusävelet. Ryntäsin laittamaan musiikkia hiljaisemmalle, sillä en aikonut päästää Harryn kuvaa taas päähäni. Myöhästyin kuitenkin ja Harry alkoi laulaa täydellisellä äänellään. Nojasin tiskiin ja kyyneleet tulvahtivat silmiini. Voi, kuinka kaipasinkaan tuota ääntä. 

''I know you've never loved the sound of your voice on tape
You never want to know how much you weigh
You still have to squeeze into your jeans
But you're perfect to me

I wont let these little things
Slip out of my mouth
but if It's true

It's you
It's you
They add up to
I'm in love with you
And all these little things''

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun nyrkillä kopautettiin hiljaa pöytään. ''Krhm, anteeksi, saisimmeko tilata?''vanha mies kysyi varovaisesti. Nostin katseeni nopeasti ja kuivasin kyyneleet. ''Öhh, juu tietenkin,''hymyilin ja tutkin pariskuntaan. He olivat uusia, eivätkä tienneet itkukohtauksistani, joita tuli aina kun radioista kuului Harryn ääni.

''Minä ottaisin ihan tavallisen oluen,''mies pyysi. ''Ja vaimolleni vain vettä, eikö niin Marghareta?'' Nainen nyökkäsi ja otin kylmäkaapista oluen ja viereisestä kaapista vesipullon. ''Se tekee 15 puntaa,''sanoin ja vanhus ojensi setelin. Nainen otti pullot pöydältä ja lähti etsimään vapaata pöytää. Mies kiitti ja lähti vaimonsa perään. 

***

''Sasha, sä voit mennä,''joku sanoi ja tönäisi minua varovasti. Räväytin silmäni auki ja katselin ympärilleni. Vieressäni seisoi Beth virnuille. ''Sängyssä ois varmaan kivempi nukkua,''hän totesi ja usutti minua pois. ''Mutta sun vuoro ei ala vielä..,''mumisin unisena. ''Ähh, kato kuinka vähän porukkaa täällä on, kyllä mä pärjään,''Beth sanoi ja osoitti pöytiä. Pöydissä oli enää vain pari ihmistä, ja Chriskin oli saanut Frankin pois. Haukotellen nyökkäsin. ''Noh kai mä sit meen.. Kiitos Beth,''kiitin ja halasin Bethiä. Annoin valkoisen pienen essuni Bethille ja nappasin takin päälle. 

Ulkona katsoin puhelintani. Se oli aina työvuoron taskussa, jotten unohtuisi näpräämään sitä. Avasin näytön ja suljin silmäni. En uskaltaisi katsoa, jouduinko pettymään taas. 7 kuukauden ajan olin joka päivä pelokkaana katsoen näyttöä. Avasin silmäni ja huokaisin surullisena. Tänäänkin jouduin pettymään. Ei viestiä Harrylta. Luulin, että hän olisi laittanut jotain. Hän ei ollut vastannut edes viesteihin, joita olin laittanut silloin lähdön jälkeen. Miksi, miksi Harry teki minulle näin? Puristin puhelintani vihaisena ja lähdin kävelemään pitkin ja vihaisin askelin kotiin. Näin ei minua kohdeltu, en jaksanut enää odottaa jotain sellaista, mitä oli ihan hölmö edes toivoa.

Hyvästi Harry Styles, uutta mahdollisuutta et saa, vaikka rakastinkin sinua järjettömän paljon. Et vaikka kuinka anelisit ja vakuuttelisit tullessasi joskus takaisin Lontooseen. Sydäntäni ei särjetä uudestaan.

Little Star-Part 12

 Joo tässä taas kesti, kun en päässytkään taas koneelle alkuviikosta. Haluaisin julkasta paljon useemmin ja pitempiä lukuja, mutta aika ei vain riitä, joten kai sitä pitää tyytyä tähän. Mun piti lopettaa tää ficci jo seuravassa luvussa, mutta sainkin idean ja tää jatkuu vielä useamman luvun. Vaikka tekis kamalasti mieli ruveta kirjottamaan sellasta Liam ficciä, en tiedä tuleeko se olemaan OneShtotti vai ihan sarja, te saatte päättää sen rakkaat lukijat, jos tätä edes kukaan lukee! Ja uus luku tulee taas niin pian kun vaan ehdin tehdä sen, tarkkaa aika en voi luvata vaikka haluisinkin. Se riippuu ihan siitä joudunko kirjoittamaan kaiken puhelimella. Seuraava luku voi tulla viikolla, viikonloppuna tai vasta sitä seuraavalla viikolla. Oon pahoillani siitä.

Kommentit, ne piristäis mun päivää ihan älyttömästi ja oisin hyvin kiitollinen niistä :3 Ja ois kiva jos lukijaksikin haluis joku liittyä, että mä tiedän lukeeko tätä kukaan :D Anyway, nauttikaa :)

 Kuukausi myöhemmin

Harry:

Viheltelin iloisena kävellessäni jo tutuksi tulleeseen syrjäiseen kahvilaan. Tapasimme siellä Sashan kanssa todella usein, niin usein kun vain ehdimme. Aluksi kävimme siellä, koska Sasha ei tuntenut ketään muuta kuin minut, mutta viime aikoina, vaikka Sashalla on jo kavereita, niin ainakin minulla tapaamisen syynä on se että tytöstä on tullut minulle tärkeä. En tiedä Sashan tunteista mitään mutten kuitenkaan uskalla kysyä, etten pelottaisi häntä pois. 

Ikkunasta nään jo Sashan istuvan vakiopöydässämme nurkassa ja näpräävän puhelinta. Pieni hymy leviää kasvoilleni ja kiiruhdan askeliani. Askeleet vievät minut ovelle ja ovessa oleva kello ilmoittaa minun tulleen sisälle. Sasha kääntyy katsomaan minua ja hymy leviää hänen kasvoilleen. Istun Sashaa vastapäätä ja riisun takkini.

"Ootitko jo kauan?"kysyn hymyillen ja pyydän tarjoilijan ottamaan tilauksen.

Sasha pudistaa päätään ja kertoo tilauksensa."Ei mä vasta tulin,"Sasha sanoo ja virnistää.

"Mikä naurattaa?"ihmettelen ja yritän vilkuilla vaatteitani onko niissä jotain.

"Kerranki mä olin ekana!"hän hihkaisee ja nauraa." Koska yleensä mä tuun aina myöhössä ja sä saat odottaa!"

Virnistin Sashalle ja katselin hänen tuikkivia silmiä. "Totta, oo ylpee itestäs,"naurahdin. 

Sasha mutristi huuliaan ja katsoi leuka koholla minuun. "Kato mä oon tällänen kehityskelponen tyyppi, toisinkuin eräät!"hän totesi ja yritti pitää pokkaansa, kuitenkin siinä huonosti menestyen. Näin hymyn pyrkivän väkisin hänen kasvoilleen.

"Ai ketä tarkotat?"kysyin ihmetellen jatkaen leikkiä.

 ''No sua pöhkö,''Sasha kikatti ja laittoi käden suunsa eteen hillitäkseen nauramista. Tarjoilija toi kahvimme pöytään kulmat koholla katsellen Sashaa. Kiittäen otimme juomat vastaan ja tarjoilija poistui nopeasti paikalta.
 ''Tossa sun juomas,''ojensin kahvin Sashalle joka otti sen naurusta täristen vastaan.''Miten olis, jos lopettaisit nauramisen ennekö juot kahvis? Mulla ei oo innostusta saada kahvisuihkua,''ehdotin virnistäen ja Sasha pyöräytti silmiään ja yritti lopettaa nauramisen.


***


''Voitko sä tulla mun luo nukkumaan?''Sasha kysyi kun kävelimme kohti hänen kotiaan. ''Mä en jotenkin halua nukkua tänä yönä yksin.''
 Vilkaisin Sashaa nopeasti sivusilmällä ja näin että hän oli tosissaan. Mieleni rupesi laulamaan iloisesti ja yritin tyynnytellä itseäni.''Juu, voinhan mä tulla,''vastasin ja veri syöksyi poskiini kun kuulin ilon mitä vastauksessani kuului. Ihan normijuttuhan se oli, olin ollut monta kertaa Sashalla yötä ja katsellut kun hän nukkui sikeästi. Miksi sitten tänään se tuntui erilaiselta? Koska halusin kertoa tunteistani. Pelkäsin, että se veisi Sashan luotani, mutta aioin ottaa sen riskin.
 ''Mitä mietit?''Sasha ilmestyi eteeni ja katsoi silmiini. Perhoset lehahtivat lentoon ja sydämeni suli Sashan hymyillessä. ''Kuitenkin jotain tyttöä jonka oot nähny!''Sasha virnisti tietäväisesti ja jatkoi matkaa.
 Raavin kiusaantuneena niskaani ja rykäisin hämmentyneenä.''Itseasias joo,''myönsin ja näin kuinka Sashan silmistä sammui pilke ja se vaihtui pettymykseksi ja epävarmuudeksi. ''Ai ketä?''hän kysyi epäröivästi.
''Sellasta kaunista tyttöä, joka saa mut aina nauramaan ja joka on aina oma ittensä, eikä välitä muiden mielipiteistä,''kerron ja hymyilen Sashalle. Sasha naurahtaa vaimeasti ja voin nähdä pienen kyyneleen valuvan pitkin hänen poskeaan. ''Wow, kuulostaa kivalta, onnea sulle,''hän sanoo sarkastisesti ja kiihdyttää askeliaan pää painuneena.
Voisiko se olla oikeasti totta? Sashalla olisi tunteita minua kohtaan?


Sasha:

Kyyneleet valuvat poskillani virtanaan kun kävelen pois Harryn luota. Tiedän sen olevan lapsellista, sillä mikä oikeus minun on olla mustasukkainen? Enhän edes ole kertonut hänelle tunteistani ja sitä paitsi hän on maailman suosituimmassa poikabändissä. Mitä mahdollisuuksia minulla olisi?

Jalat tuntuvat raskailta eivätkä jaksaisi nousta aina uuteen askeleeseen. Vilkaisen taakseni, mutta Harry ei enää ole siellä. Arvasinhan, nyt menetin ystävänkin lapsellisella käytökselläni. Paiskaan oven kiinni, kun pääsen sisälle ja heitän kengät nurkkaan. Menen suoraan sänkyyn ja annan itkun jälleen tulla. ''Miksi olen tälläinen ämmä?''kysyn vihaisena itseltäni ja annan itsesäälin vallata mieleni.

Kun kyyneleet viimein loppivat, makaan vain sängylläni katsellen ulos. Ulkona oli jo pimeää ja katulamppujen loiste näkyi ylhäälle saakka. Välillä kuului autojen hurinaa niiden ajaessa ohi sekä ovipuhelimen pirinää. Ovipuhelimen pirinää? Nousin ylös sängyltäni ja lampsin vastaamaan puhelimeen. ''Korpisella,''vastaan itkuisella äänellä ja toivon että saan häädettyä soittajan mahdollisimman pian. ''Sasha, mikä sulla on hätänä?''langan toisesta päästä kuuluu Harryn huolestunut ääni. ''Harry?''kysyn hämmästyneenä. ''Päästätkö mut sisälle? Täällä tulee kylmä,''Harry pyytää ja avaan alaoven.

Vaimea koputus kuuluu oveltani ja säntään avaamaan sen. Ovella seisoo Harry kädessään lempisuklaalevyni. ''Voi Harry anteeks etä mä lähin sellain pois!''parahdan ja hyppään halaamaan Harrya. Harry halaa toisella kädellä takaisin ja naurahtaa. ''Ei se mitään. Mikä sulle tuli?''kuulen kuinka hän kysyy sen hiljaa korvaani vasten. Hänen huulensa osuessa korvalehteeni sitä kihelmöi ihanasti ja tiukennan halausta. ''Saisinko ottaa tän takin pois?''Harry pyytää ja päästän heti irti. ''Joo,''mumisen nolostuneena.

***

Pyörittelen sormenpäässäni Harryn kiharaa ja nojaan tämän rintäkehään. Harryn käsi on suojelevasti ympärilläni ja tunnen kuinka rinta kohoilee hengityksen mukana. Telkkarissa pyörii jokin kauhuleffa, mutta en katso sitä. Katselen Harryn kauniita kasvoja ja punastun kun Harry vilkaisee minun naurahtaen. ''Miks tuijotat,''hän kysyy katse jo televisiossa. ''En mä..''mumisen hiljaa ja painaudun tiukemmin Harryn kylkeä vasten. Pikkuhiljaa silmäni alkavat lipsua kiinni enkä enää voi vastustaa unen tuloa. 


Harry:

Jokin tylsä kauhuleffa pyörii televisiossa ja katselen sitä tylsistyneenä. Tunnen Sashan painautuvan tiukemmin kylkeeni ja sydämeni syke kiihtyy. Sasha näyttää niin suloiselta ja viattomalta siinä nukkuessaan ja mieleni tekisi niin suudella häntä. Tyydyn kuitenkin vain painamaan pääni hellästi Sashan päätä vasten ja halaamaan tyttöä tiukemmin. ''Sä oot niin kaunis,''kuiskaan Sashan hiuksiin ja Sasha hymähtää.

 Nostan pääni nopeasti ylös ja katson järkyttyneenä Sashaan. ''Mä luulin et sä nukuit, sori!''pahoittelin nopeasti ja olin jo nousemassa kun Sasha vetää minut takaisin. ''Ei, oo siinä jooko, sun vieressä on ihana nukkua,''Sasha pyysi ja asetuin vaivautuneena hänen viereensä. ''Säkin oot komee.. Ja ihana,''Sasha mumisi kun painoi päänsä taas rintakehälleni. Valtava hyvän mielen tunne täytti minut ja kiedoin käteni uudestaan Sashan ympärille, onnellisempana kuin koskaan aikaisemmin.

Aamulla heräsin sohvalta Sasha sylissäni. Vilkaisin puhelintani johon oli tullut 20 viestiä pojilta. Järkytys hiipi mieleeni kun luin viestejä. Kiertueemme alkaisi tänään ja olin unohtanut sen kokonaan! En ollut pakannut, en tehnyt yhtään mitään. Varovasti laskin Sashan sohvalle ja hivuttauduin pois alta. Sammutin TVn ja heitin takin niskaan. Rustasin vielä nopeasti lapun Sashalle ja kiinnitin sen magneetilla jääkaapin oveen. Annoin vielä pienen suukon Sashan poskelle. ''Mä taidan rakastaa sua,''kuiskasin hänen korvaansa, ennekö surullisena lähdin hiljaa pois.


***


''Oliko villi yö?''Louis kysyy nauraen kun saavun lentokentälle myöhässä, mustat farkut ja t-paita päälläni, hiukset sekaisin. Punaisena raavin niskaani ja pudistin päätäni. ''Eii, kun mä olin Sashalla yötä kun se ei halunnu nukkua yksin ja sit aamulla kun heräsin niin muistin et me lähetään tänään taas kiertueelle ja mun piti pakata vielä.. Ja sit en ihan ehitny kiinnittää ulkonäkööni huomiota,''selittelin ja annoin laukkuni jollekkin työntekijälle.

 ''Niin varmaan,''Niall virnisteli vieressäni ja pörrötti hiuksiani. ''Hyvä et sullakin on taas elämää muualla kun bändissä.'' 
''Ei kun me ollaan vaan kavereita,''yritin väittää mutta pojat vain virnistelivät tietäväisinä toisilleen. ''Miten Sasha muuten suhtautu tähän lähtöös? Sovitko et se tulee mukaan jossain vaiheessa? Ja millon me saadaan nähdä se?''Liam uteli.

''Ööh.. Tota mä en raaskinu herättää sitä, vaan lähin vaan hiljaa pois. Jätin kyl lapun ettei se säikähdä mut..''kerroin kun Louis keskeytti minut järkyttyneellä äänellä. ''Anteeks mitä sä teit? Et kertonu sille et me lähetään, et ollenkaan?! Ja lähti vaan pois? Tiitätkö kuinka paljon se tulee vihaamaan sua?!''Louis vaahtosi ja muutkin katsoivat minua kasvoillaan hämmentyneen ja järkytyksen sekainen ilme. Vasta silloin älysin kuinka kamalan tempun olin tehnyt. Vaikka emme olleetkaan yhdessä, niin tämän jälkeen emme ainakaan tulisi olemaan. ''Voi hemmetin hemmetti, mun pitää äkkiä lähteä takasin!''huudan ja revin hiuksiani. ''Mä oon pilannu kaiken!''

Liam katsoo säälivänä minuun. ''No niin sä kyl oot mut et voi enää lähtee, meiän täytyy mennä koneeseen,''hän sanoo pahoittelevana. Katson Liamiin kauhistuneena ja suuret kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani. Tämä ei saa olla totta. Ei vain voi. 


***


Lontoo jää allemme kun kone rullaa kiitorataa pitkin ja nousee ylös. Painan kuulokkeet korviini, laitan jonkun nyyhkykappaleen huutamaan ja annan kyynelten valua. Tällä hetkellä Sasha varmaan herää ja ihmettelee missä olen. Sen jälkeen hän antaa katseen kiertää ympäri taloa, huomaa lappuseni, juoksee sen luo ja alkaa itkeä. Jos hänellä edes on tunteita minua kohtaan. Ystävän ainakin menetin -ihanan sellaisen. 

Louis tulee istumaan viereeni ja painan pääni hänen olalleen. ''Boobear, mä menetin mulle tosi tärkeen henkilön,''valitan hiljaa Louisille. Louis huokaa raskaasti. ''Niin sä kuule taisit tehä, tai ainakin teit tosi ison virheen. Mut hei jos sä välität siitä oikeesti, sä kyllä keksit jotain. Ja tänään on jo eka keikka, kyllä se siitä helpottaa!''Louis lohduttaa ja halaa minua. 
Niiskaisen hiljaa ja katson puhelintani. Ei yhtään viestiä tai soittoa. Sasha on varmaan poistanut numeroni ja kironnut minut hänet maasta taivaaseen. Voi, pieni tähteni, miten sinua kaipaankaan tänne loistamaan,ajattelen ja katson taivaalta häviäviä tähtiä. Kello näyttää vasta 7 aamulla, mutta meidän on pakko olla aikaisin perillä, sillä ensimmäinen keikka kiertueesta on jo illalla, Kaliforniassa.


Sasha:

Avaan silmäni valon paistaessa kirkkaasti silmiini ja haukotellen nousen ylös. ''Huomenta,''mumisen ja räväytän silmäni auki kun Harry ei olekkaan vieressäni. ''Harry?''huudan ja lähden etsimään häntä kun en saa vastausta. Käyn koko talon läpi, kunnes tulen keittiöön. Jääkaapin ovessa on lappu. Juoksen sen luo ja repäisen sen irti ovesta. Silmäni lukevat rivejä ja minun on pakko lukea se uudestaan ja uudestaan ennenkö viesti iskostuu päähäni. Harry on jättänyt minut, ennenkö edes yhdessä olimme. Istun tuolille ja nyyhkytytän pää polvissa. Suuret kyyneleet valuvat lakkaamatta ja kirjaimet lapulla muuttuvat sumeaksi musteen kastuessa.

Mulla alko 7kk pitunen kiertue tänään. Oon pahoillani, unohdin sen. Rakastan sua, pärjäile
xxx Harry

Viimeinen asia mikä Harrystä jäi jäljelle raastavan ikävän lisäksi. En koskaan ehtinyt kertoa hänelle tunteitaan ja nyt hän on poissa. Nappaan puhelimen pöydältä ja menen nimivalikkoon. Löydän Harryn nimen ja painan poista-nappia. Puhelin kysyy vahvistusta ja kamppailen sisälläni kumman valitsisin. Toinen puoli sanoo, että poista, hän on poissa, maailma on täynnä kauniimpia ja ihanempia tyttöjä, hän unohtaa sinut, turhaan säilytät mitään hänestä. Mitä mahdollisuuksia sinulla olisi? Toinen puoli taas elää toivossa, että mitä jos hän ei unohdakkaan.

Unelmoiva puoli voittaa lopulta ja painan vain puhelimen näytön kiinni. Tiedän sen olevan väärä päätös, mutta en voi lakata toivomasta, että mitä jos kuitenkin. Puhelin värisee pöydällä ilmoittaen viestistä ja väsyneenä katson näyttöä. Itku on turruttanut aivoni ja kaikki on sekavaa. Viesti on Jamielta. Jamie. Olen unohtanut hänet kokonaan! Itku alkaa uudestaan ja alan sättimään kuinka huono ihminen olen. Olen unohtanut parhaan ystäväni, vaikka kuinka lupasin ja olen saanut jotenkin ajettua rakkauteni kohteen pois. Puhelin ilmoittaa uudesta viestistä ja avaan sen.
 Miten sulla menee, en oo kuullu susta pitkään aikaan mitään?!:) Ootko saanu Harryn? ;) 

Naurahdan hiljaa lukiessani ensimmäistä viestiä. Voi kunpa olisinkin. Se oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Enhän mä ole tehnyt mitään kun et ole ollut yhteydessä?
 Kyynel tippuu näytölle. Voi Jamie, hän on aina niin avulias ja kiltti ja pisti aina kaikki itsensä edelle. Painan vastaa kohtaa ja alan näpyttelemään vastausta.
 Voi, et ole! On ikävä! Ja ei, en mä ole. Tai se on pitkä juttu. Mutta ihan hyvää tässä kuuluu, mites sulle?:)  

Pian kuuluu taas ääni merkiksi, että olen saanut viestin. Niin mullakin♥ Kerrot mulle sen sitten pian! Mulle kuuluu ihan hyvää, parempaa jos olisit täällä :(
Hymyilen pienesti ja lupaan kertoa koko tarinan pian. Vielä en ole valmis. Yhtäkkiä You&I alkaa soida ja näen että Beth soittaa minulle. Hän on ystäväni baarista, itseasiassa paras ystäväni ja hyvin tärkeä, Harryn lisäksi. ''Moi,''vastaan itkuisella äänellä ja puristan käteni nyrkkiin etten alkaisi itkeä.
''Sasha, mikä sulla on?''Beth huudahtaa huolestuneena toisesta päästä ja kuulen kuinka hän nousee. En voi mitään, vaan alan itkemään ja Beth sanoo tulevansa luokseni ja katkaisee puhelun.

***

''Sasha avaa ovi!''Beth huutaa oveni takaa. Ihmettelen miten hän on päässyt siihen kunnes muistan antaneeni hänelle oven avaavan koodin. Avaan oveni ja Beth ryntää sisään ja halaa heti minua. ''Mikä on?''hän kysyy lempeästi ja silittää selkääni itkun vavisuttaessa kehoani. ''Harry.. Harry lähti ilman et sano mulle mitään,''selitän nyyhkytysten välissä. ''Ja mä en enää nää sitä koskaan,''mumisen. ''Tuuppas tohon sohvalle,''hän sanoo ja vetää minut istumaan viereensä sohvalle. ''Sulla siis sittenkin oli tunteita sitä kohtaan''Beth toteaa, eikä hänen äänensä ole yhtään yllättynyt. ''Mä tiesin sen vaikka mitä yritit selittää. Miks et sä kertonu sille niistä?''hän kysyy ja katsoo minua silmiin.

''No kun mä pelkäsin että menettäisin sen. Että Harry suuttuis ja lähtis pois. Niinku lähtikin vaikken sanonu mitään. Ja se on mulle tärkein sun lisäks!''parahdan ja painan pääni polviini. Beth naurahtaa ja pudistelee päätään. ''Voi sua, ei se oo syy! Jos sä rakastat Harrya, sä selvität asian heti ja jos se välittää susta, se ei suutu sulle vaikka kertoisitkin. Sun pitää vaan ottaa riski.''

''En mä voi,''kuiskaan surullisena. Beth vilkaisee minuun ihmetellen. ''Ai miten niin et voi?
Naurahdan sarkastisesti. ''Unohdinko mainita että ne lähti 7kk kiertueelle. Eikä tollasia sovita puhelimessa. Ja vaikka sovittaski, se unohtaa mut.''

Beth katsoo minuun järkyttyneenä ja kääntää sitten katseensa käsiinsä. ''Ai,''hän sanoo hiljaa.