Blogger sekoilee, uus luku ilmestyny!

Eli uus luku ilmesty jo sunnuntaina mut blogger laitto sen ennen keikkapäivitystä, mutta siellä on :)

MAAILMAN EHKÄ PARAS PÄIVÄ!

One Direction tulee ens kesäkuussa stadikalle esiintymään! Mun oli vaan pakko päivittää tää, itken ja nauran täällä jo toista tuntia onnesta :D

Kuinka moni on menossa katsomaan jos saa lipun ja mille paikoille haluaisi? Mä pääsen ehkä kattomaan ja toivon et joko istumapaikan tai sit sellasen et pääsee sinne jo ennen muita:) Seisomapaikat ois kiva, mut en saa vanhempaa mukaan niin ei ikä riitä yksin olla xD

Huomenna tulee uus luku kun pääsen koneelle! Sori kun ootte joutunu oottamaan niin kauan jos tätä ees kukaa lukee :D Mulla on vaan ollu ihan järjetön kiire, ja siis kyllä mulla oli syysloma viimeviikolla mutten ookkaa normityyppi :'D

LITTLE STAR-PART11

Joo vähän taas tälläne tönkkö ja lyhyt mutta aika on ollu niin vähissä, että välillä mietin oliko tää ollenkaan hyvä idea alottaa blogia.. Sori kauheesti! Toivottavasti kuitenkin pidätte ja kommentia vaan mitä piditte :) Seuraavaa osa tulee nopeemmin, koska jo huomenna on tallivapaa eikä kokeita. Kiitos muuten, lähes 3000 katselukertaa, tosin vaan yks lukija :D

Sasha:

Kirkas aamuaurinko herätti minut loistaen ikkunaruudusta ja huokaisten avasin silmäni. Vilkaisin kelloa ja se näytti puoli 6, joten ehtisin loikoilla puoli tuntia sillä haastattelu olisi vasta puoli 8. Ikävä kaiversi sydäntäni, kun mieleeni tuli Jamie ja hänen kasvonpiirteensä. Tajusin, etten ollut ajatellut häntä tänne tulon jälkeen ollenkaan ja suutuin. En unohtaisi häntä heti. En halunnut. Halusin muistaa aina hänet. 

Mutta eilinen ilta, se oli ollut jotain niin uskomatonta. Olin tavannut Harryn, enkä ollut oikein varma olisiko se totta. Avasin puhelimeni näytön, kirjoitin lukituskoodin -Harryn syntymäpäivän, ja eteeni ilmestyi Harryn hymyilevä naama. Osoitekirjasta löytyi Harryn nimi. Hymy huulilla painoin pääni takaisin tyynyyn. Empien nostin puhelimen naamani eteen ja menin viesteihin. Kirjoitin vastaanottajaksi Harryn ja yritin muodostaa viestiä.

"Mooi. Eilinen ilta oli superihana, kiitos siitä.."mietin ääneen, mutta ärsyyntyneenä painoin pyyhi nappulan pohjaan ja viesti hävisi ruudulta. Aloitin uudestaan. "Mooi, kiitos eilisestä, ilta oli mahtava :)Sasha x."painoin lähetys-nappia ja viesti suhahti bittiavaruuteen. Nousin hitaasti ylös laskien puhelimen maahan ja lampsin keittiöön laittamaan kahvia. Kahvinkeitin lähti päälle ja istahdin odottamaan. 

Kädet taskuissa kävelin katua pitkin kohti läheistä baaria, jonne olin menossa työhaastatteluun. Musiikki soi kuulokkeissani ja lauloin hiljaa sen mukana, kun pieni kilahdus ilmoitti uudesta viestistä. Otin puhelimen taskusta pois ja virnistin nähdessäni lähettäjän. 

Kiitos sulle, kaunokainen! Olit parasta seuraa mitä toivoa saattaa. Onko sulla 10 jälkeen menoa? Harry x.viestissä luki ja näpyttelin nopeasti vastauksen.

Ei mulla muuta kuin huonekalushoppailemista ;) Sitä ennen työhaastattelu West Streetillä. Miten niin? Sasha x.

Työnsin puhelimeni takaisin taskuun, mutta pian sain vastauksen. 

Eikös siinä ole se baari? Nähtäskö klo 10 siinä baarin ulkopuolella? Mentäs vaikka yhessä shoppailemaan :) Harry x.

Hymyillen kirjoitin sopii ja lähetin viestin. Kävelin onneni kukkuloilla ja pian olinkin baarin edessä ja astuin sisään.

Tuuli tuivertaa hiuksissani ja vilkuilen koko ajan puhelimeni näyttöä. Kello näytti jo yli 10, mutta Harrya ei vielä näkynyt. Pelkäsin hänen sittenkin peruneen treffit ja pitävän minua ällöttävänä. Vähän ajan kuluttua, juuri kun olin lähdössä, Harry juoksee paikalle.

"Sori nukuin pommiin!"Harry huudahtaa tullessaan ja hymyilee pahoittelevasti. "Vapaapäiviä on niin vähän, että olen aina ihan väsynyt.."

"Ähh ei se mitään,"tokaisen ja virnistän. "Mistäs alotetaan meidän shoppailukierros?"

Harry naurahtaa. "Noo, tuo tuolla on hyvä kauppa,"hän sanoo ja osoittaa pientä kauppaa vähän matkan päässä. 

"Sinne siis!" hihkaisen.

Shoppailimme monta tuntia, ja palatessa molemmilla oli kädet täynnä tavaraa ja sohva ja sänky, sekä muut huonekalut saapuisivat viikon sisällä. Laskin kassit maahan ja avasin oven Harrylle joka äkkiä luikahti sisälle ja käveli rappuset ovelleni. Siirsin omat kassini sisälle ja hyppäsin äkkiä itse sisälle. Ovi sulkeutui naksahtaen perässäni. Kiipesin ylös avaamaan Harrylle seuraavan oven ja menimme sisälle.

"Vähän kiva talo sulla!"Harry sanoi ja laski kassit maahan. 

"Kiitos,"vastasin hymyillen ja jätin omat kassini muiden viereen. "Tota, maistuisko vaikka tee tai kahvi?"

"Kahvi kiitos,"Harry sanoi ja seurasi minua keittiöön. Laitoin kahvin tulemaan ja istuimme pienen pöydän ääreen joka talossa oli valmiiksi.

Välillämme oli taas vähän kiusallinen hiljaisuus ja kumpikin tuijotteli vaivautuneena käsiinsä. Onneksi Harry taas pelasti tilanteen.

"Mä voin auttaa laittamaan näitä paikalleen,"Harry tarjoutui ja osoitti kasseja eteisessä. Hymyillen otin tarjouksen ja hain kassit pöydälle.

"No nää verhot menee tähän keittiöön.. Ja sit nää tonne missä nukun,"mietin ja nostelin pöydälle kassin sisältöä. Harry nappasi keittiöön menevät vaaleansiniset verhot ja ryhtyi laittamaan niitä paikalleen. Minä otin toiset verhot ja menin laittamaan niitä paikoilleen. Pian kuitenkin huomasin olevani liian lyhyt ja laskin ärsyyntyneenä verhot patjalle. Harry saapui pelastavana enkelinä ja ymmärsi heti ongelmani napaten verhot ja laittaen ne nopeasti paikalleen. Hymyilin kiitollisena Harrylle ja tämä hymyili takaisin hymykuopat näkyen ja polveni notkahtivat taas veteliksi. 

Aikamme ahkeroituamme saimme kaiken paikoilleen ja Harryn täytyi lähteä kotiin. Hiljaa hän laittoi takkia päälle ja veti minut halaukseen. 

"Me sit nähdään taas pian, ihan vaan tiedoksi,"Harry totesi ja tunsin hänen hymyilevän korvaani vasten. 

En vastannut mitään, halasin vain Harrya. Varovasti Harry irrottautui halauksestani ja   avasi oven. 

"Ainiin tämä unohtui,"Harry sanoi ja painoi nopeasti kevyen suukon poskelleni ja sipaisi kädellä poskeani. Sitten hän sulki oven hymyillen. Minä vain seisoin siinä. En tiennyt mitä tässä oli tapahtumassa, muuta kuin että Harry juuri oli kotonani. Tiesin, että olisi liian aikaista haaveilla mitään, koska olimme tunteneet vasta pari päivää. Mutta silti. Mitä Harry tunsi minua kohtaan? Sen tiesin että olin rakastunut. Tuohon kaikkien teinien päiväunien kohteeseen. Samaan aikaan taas mieleeni tuli Jamie. Häneenhän minun piti olla rakastunut, ei Harryyn. Harry oli vain naistennaurattaja ja vaihtoi naista yhtä usein kuin sukkiaan, tai näin ainakin huhuttiin. Oli luvannut Jamielle että en koskaan unohtaisi häntä, mutta nyt en muistanut muita kuin Harry ja hänen lumoava hymynsä ja vihreät silmät. Miksi rakkaus oli näin vaikeaa? Eikö voinut olla vain yksi johon rakastuisi ja se oilisi se ainoa? Miksi aina kaiken piti olla niin vaikeaa? Mutta toisaalta, en voinut olla Harryn tunteista yhtään varma, joten häneen liittyvät haaveet voisi unohtaa. Keskittyä Jamieen. Mutta Harry. Ne silmät, nauru, kaikki hänessä.

Harry:

Vihellellen kävelin studioon jossa muut pojat jo odottivat. Mieleni oli aurinkoisempi kuin aikoihin ja mielessäni oli vain Sasha. Toivoin että hän tunsi samallalailla kuin minä. Eilinen suukko pyöri mielessäni ja Sashan kasvojen tullessa verkkokalvolleni hymy nousi kasvoilleni. 

"Mikäs sua noin naurattaa?"Louis kysyi huoneen nurkasta sohvalta jossa hän lojui. 

"Kaunis sää,"sanoin ja puna hiipi kasvoilleni kun vilkaisin ikkunasta ulos. Taivas oli pilvinen ja näytti siltä, että timmat pilvet voisivat avata vesihanansa koska vain.

"Uu, meiän Harry taitaa olla rakastunu!"Niall huudahti virnistellen ja muut virnistelivät vieressä. 

"Eiii en ole!"yritin väittää, mutta punani vain tummentuessa kasvoilla muut rupesivat nauramaan ja utelemaan kuka tyttö oli.

"No äh.. Se on sellanen kaunis ja ihana.. Mutta mä oon tuntenu vasta sen 2 päivää enkä edes tiedä sen tunteista! Enkä kyllä omistanikaan,"huokaisin. "En tiedä pidänkö hänestä vain vai rakastanko."

Pojat hymyilivät osaaottavasti ja Liam taputti paikkaa vieressään. Istahdin siihen ja Liam läpsäisi kevyesti olalleni. 

"Älä huoli, kyllä tää selviää!"hän rohkaisi. 

"Äh, tehää vaa töitä nyt! Mut kiitti,"naurahdin.

LITTLE STAR-PART 10

Tässä taas kesti ja aika lyhytkin tuli, mutta koulu ja ponit vie vaan niin paljon aikaa ja nytkin lomalla mulla on kisat, sirkus ja pitäs niihin kisoihinki treenata. Yritän silti mahdollisimman paljon kirjoittaa, edelleenkin silti vain kännykällä, joten seuraava osa tulee varmaan aikasintaan taas viikonloppuna.. Toivottavasti kuitenkin pidätte tästä ja kommentteja taas tulemaan!:)

Sasha:

Silmäni laajenivat kun tajusin kuka tuli vastapäätäni istumaan. Minä ja Harry Styles istumassa iltaa. Ensimmäisenä päivänäni Lontoossa. Siunasin mielessäni sitä joka oli antanut tämän tapahtua ja nauru kupli sisälläni, kun taas samaan aikaan vatsaani kihelmöi jännityksestä ja perhoset lepattivat. En voinut uskoa tuuriani ja mieleni oli täysin sekaisin. En osannut edes esittäytyä, vaan sössötin jotain ja en edes minä saanut siitä mitään selvää. Yritin kuitenkin urheasti hymyillä ja  Harry hymyili hymykuopat näkyen minulle. Jalkani valahtivat veltoiksi ja jos olisin seisonut, olisin kaatunut. Harry istahti minua vastapäätä ja pienen vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen saimme keskustelua aikaiseksi. Puheeni kuitenkin pätki ja takkuili koko ajan enkä saanut mitään ajatuksia kerättyä kasaan, vaan päässäni vilisi tuhansia ajatuksenpätkiä ja sanoja joita pitäisi sanoa. Hengitykseni salpautui aina kun Harry katsoi minua silmiin ja hymyili lempeästi. Nuo kirkkaina loistavat vihreät silmät joista olin tuntikausia haaveillut ja tuijottanut puhelimen näytöstä sekä tehnyt satoja haaveita meistä kahdesta. Ne olivat täysin typeriä ja mahdottomia, mutta nyt kun ne vihreät silmät loistivat suoraan edessäni, katsoen minuun, heräsivät taas ne teiniajan unelmat ja haaveet henkiin. Ja voi, kiharat hänen päässään. Miten olinkaan haaveillut silittäväni niitä, vetäväni sormeni niiden läpi lempeästi.

Harry ilmeisesti oli kysynyt jotain, sillä hän heilutti kättään silmieni edessä. Säpsähdin ja oma salainen haavemaailmani, johon aina uppouduin, poksahti rikki ja palasin todellisuuteen. Typeriä haaveita ne vaan olisivat. 

"Mitä?"kysyin nolona ja katsoin varovasti Harryyn. Hänen naamallaan oli iso, leveä virne ja en voinut olla nauramatta. 

"Niin että minkälaisesta musiikista pidät?"Harry kysyi virnistellen. "Mä kuuntelen mitä näitä nyt on, Coldplayta ja Rolling Stonesia ainakin."

"Hmm.. No siis Coldplayta kanssa, sitten paria suomalaista bändiä ja laulajaa sekä aika monia muita. Mutta mun suosikki on teiän musiikki, se on auttanu mua selviytymään kaikesta tässä elämässä ja sitä kuunnellessä voin vaan olla ja rentoutua, heittää kaikki pahat ajatukset pois, saada treeni-intoa. Se oikeestaan auttaa kaikkeen,"totesin vakavana ja kohtasin Harryn katseen joka oli lukittautunut kasvoihini tutkien niitä. 

"Wau, aika vaikuttavaa,"Harry sanoi ja punastui tajutessaan että olin huomannut tämän tuojottavan minua. "Sulla, sulla on tosi kauniit kasvot ja erityisesti silmät,"Harry kuiskasi hiljaa ja nyt oli minun vuoroni punastua.

"Kiitti,"mumisin ja laskin katsettani kunnes puna hälvenisi.

"Oot söpö kun punastut,"Harry hymyili ja naurahti kun punani syveni entisestään.

"Umh kiitti,"vinkaisin sillä en ole koskaan osannut vastata kohteliaisuuksiin.

"Aiotko kauankin asua Lontoossa?"Harry kysyi vaihtaen puheenaihetta.

"No niin kauan kun haluan ja pystyn," kerroin ja pyörittelin hiuslenkkuani sormissani. Solmin sitä ja yhtäkkiä se lensi suoraan Harryn kasvoihin kovalla voimalla. 

"Auh!"Harry älähti ja näin kuinka isku oli sattunut.

"Voi ei anteeksi kamalasti, ei ollut tarkoitus!"kiljaisin hädissäni ja nousin ylös auttamaan Harrya jotenkin. "Haluutsä kylmää tai jotain?"

Harry naurahti. "Ei emmä tarvii,"hän totesi ja virnisti. "Tai kylmä jotain voisin tarvita!"

Kohotin kulmiani kysyvänä ja Harry osoitti nenänpäätään. "Tähän mä tarvisin pienen suukon."

Peräännyin nopeasti taaksepäin. "Siis mitä? Eieiei en mä voi sulle suukkoa antaa!"kieltelin ja pudistelin päätäni.

"Edes nenänpäähän?"Harry aneli ja katsoi surullisena minuun. 

Pudistin päätäni. "Edes nenänpäähän,"kieltäydyin ja naurahdin kun Harry tuijotti minua koiranpentusilmin. 

"Miksi muka?"hän kysyi ihmeissään.

"Koska.. Koska sä olet Harry Styles, maailman suosituimmassa poikabändissä."

"Nii? Mitä väliä? Ja sitä paitsi ite sän tän aiheutit joten pitäähän sun sit hoitaakkin mua!"Harry käski päättäväisesti ja vetäisi minut kevyesti takaisin eteensä. "Nyt. Suukko. Tohon."

Vilkuilin pelokkaana ympärilleni ja toivoin ettei täällä olisi paparazzeja. Suljin silmät ja nopeasti tuikkasin suukon Harryn nenänpäähän. Kävin äkkiä istumaan tuolilleni ja näin kuinka Harry virnisteli.

"Helpotti heti!"hän tokaisi ja näin kuinka hänen silmänsäkkin virnistelivät. En voinut mitään vaan aloin itsekkin nauraa.

Harry:

Tuosta tytöstä oli paljastunut aivan mahtava persoona ja rakastin hänen nauruaan, joka soi korvissa kuin musiikki. Aluksi niin ujosta oli tullut tuntien vieriessä ihanin ihminen jonka olin tavannut. Tunnit kuluivat kuin hujauksessa, ja pian kello oli jo 2 yöllä ja huomasin istuneeni Sashan kanssa yli kolme tuntia, mutta onneksi huomenna ei olisi aikaista herätystä, vaan saisi nukkua niin pitkään kuin halutti ja lojua vaikka koko päivän sängyssä. 

Valitettavasti matkustus näkyi Sashassa ja huomasin kuinka haukotuksia alkoi tulla koko ajan useammin. 

"Hei Sasha, mä en haluis ikinä lähtee tästä, mutta musta tuntuu että oot aika väsyny,"sanoin hiljaa ja osoitin kelloa. 

Sasha kauhistui vilkaistessaan kelloa. "Voi ei, se on jo noin paljon ja mun pitää herätä aamulla aikasin!"Sasha vaikeroi ja alkoi nopeasti laittaa takkiaan päälle ja nousi ylös. "Kiitos ihan älyttömän paljon tästä illasta, en ikinä unohda tätä! Toivottavasti nähdään joskus uudestaan, tai jos mä pääsisin teiän keikalle ekan kerran!"Sasha sanoi ja hänen suunsa kaartui hymyyn, joka tosin vaihtui haukotukseen, jonka Sasha nopeasti peitti kämmenellään.

"Mä voin saattaa sut! En voi antaa tollasen ihanan tytön kävellä yksin kotiinsa,"hihkaisin ja nauroin kun näin Sashan hämmästyneen ilmeen. 

"Siis.. Mitä?"hän kiljaisi ja rupesi hyppimään riemusta. Sasha tanssahteli kevein askelin ympäri huonetta väsymys haihtuneeena kunnes yhtäkkiä hypähti eteeni ja halasi minua. "Kiitos!"

Kiedoin käteni hellästi Sashan ympärille ja painoin poskeni hänen päälaelleen. "Mennäänkö?,"kysyin ja otin Sashan käden omaani. Sasha virnisti ja ponkaisi pitkälle edelleni ja veti minut mukaansa ja kaaduin melkein kovalle lattialle.. Nauroimme molemmat ja läksimme kävelemään kohti Sashan taloa.

Kävelimme käsi kädessä kohti Sashan kotia ja se tuntui täysin luonnolliselta, aivan kuin olisimme tunteneet monta vuotta. Kumpikaan ei halunnut illan päättyvän ja kävelimme niin hitaasti kun pystyi. Emme puhuneet mitään, halusimme vain nauttia tästä ja olla rikkomatta tätä taianomaista iltaa. Sadat  tähdet tuikkivat tummansinisellä taivaalla ja hengitys näkyi ilmassa. Lopulta kuitenkin Sashan koti tuli eteen ja meidän oli pakko erota. 

"Mä en haluis että tää päättyy koskaan,"Sasha huokaisi ja halasi minua painaen päänsä rintakehälleni. 

"En mäkään. Tää oli ihan uskomaton ilta, ehkä jopa paras ikinä,"totesin hiljaa ja halasin minäkin Sashaa.

"Mun on pakko mennä nukkumaan nyt,"Sasha kuiskasi ja kuulin kuinka hänen oli vaikea pidätellä itkua. "Kiitos ihan äärettömän paljon tästä illasta!"

"Hyvää yötä sweetie,"mumisin Sashan korvaan ja katsoin tätä silmiin. "Pidä huolta ittestäs!"

"Hyvää yötä,"Sasha kuiskasi takaisin ja avasi oven ja astui sisään. Sasha vilkaisi taakseen ja hymyilin hänelle lempeästi, ennekö vilkutin ja lähdin kävelemään kotiin. 

Sasha:

Juoksin rappuset ylös ja ryntäsin kotiin. Samaan aikaan olin äärettömän surullinen siitä, että en luultavasti näkisi Harrya enää koskaan, mutta toisaalta olin äärettömän iloinen, sillä hyvänen aika, olin tavannut Harry Stylesin, viettänyt aikaa monta tuntia hänen kanssaan kahdestaan ja hön oli kutsunut söpöksikin. Ensimmäisenä iltana Lontoossa. En voinut uskoa että se oli todellista. Se kaikki oli todella tapahtunut minulle.

Heitin takin lattialle ja lysähdin patjalle huokaisten. Katsoin nopeasti puhelimesta kelloa ja se näytti jo liian paljon yli puolenyön. Laskin puhelimen lattialle ja huomasin vähän matkan päässä pienen paperilappusen. Uteliaana kurotuin ottamaan sen ja hymy levisi kasvoilleni kun luin sen. 

"Call Me", siinä luki ja alla oli puhelinnumero sekä kaunis omistuskirjoitus joka nosti kyyneleet silmiin. Siinä luki yksinkertaisesti Love you ja Harry. Tallensin numeron muistiin ja nukahdin hymy huulillani.

LITTLE STAR-PART 9

Juu sori, taas meni tosi kauan tässä :( Toivottavasti kuitenkin pidätte! Jatkoa yritän tehdä mahdollisimman pian, luultavasti vasta ensi viikonloppuna koska koulu ja talli vievät aikaa.. Kommentoika mielipiteitä, mistä tykkäsitte, mistä ette. Ja kiitos kaikille, yli 2300 katselukertaa, huippua! Nyt kun seuraajia tulisi ;) Kuitenkin, nauttikaa!

Sasha: 

Pää nojaten selkänojaan katselin ulos lentokoneen ikkunasta. Lontoon valot näkyivät alhaalla samaan aikaan kun töhdet paisoitvat ylhäällä. Kuulokkeistani tuleva musiikki meinasi tuudittaa minut uneen, mutta olin päättänyt pysytellä hereillä. Vieressäni oleva matkustaja, nuori mies nukkui sikeästi aina välillä vaihaen asentoa. Hänen vaaleat hiuksensa ja kasvonpiirteensä muistuttivat kipeästi Jamiesta -en ollut koko matkan aikana ajatellut mitään muuta. Olin ollut Jamiesta erossa vasta hetken mutta se tuntui ikuisuudelta. Normaalisti, kun tiesi että seuraavana päivänä näkee ne tuikkivat silmät ja lempeän hymyn, ei ikävä ollut tälläinen. Mutta huomenna, enkä sitä seuraavanakaan päivänä häntä näkisi, ikävä oli järjetön. Jos enää koskaan näkisin. 

Käänsin katseeni pois nukkuvan miehen kasvoista ja keskityin taas alla loistaviin Lontoon valoihin. Kone laskeutuisi pian ja pääsisin taas ulos, hengittämään puhdasta ilmaa. 

Huomenna olisi edessä rankka päivä. Aamulla en saisi nukkua pitkään, ei heti aamulla olisi työhaastattelu leipomoon. Sitten pitäisi käydä ostamassa vähän huonekaluja sekä verhoja ja muuta. Niillä parilla sadalla mitä lentolipuista oli jäänyt. Sen jälkeen pitäisi tietenkin siivota ja järjestellä tavaroita sekä ehtiä ruokakaupassakin käydä. Lopulta, luultavasti myöhään illalla saisin istahtaa lukemaan.

"Matkustajat, laittakaa turvavyöt kiinni, laskeudumme kohta,"kuului käsky kaiuttimista. Naksautin turvavyön kiinni ja vilkaisin vieressäni istuvaa miestä. Hän nukkui vieläkin ja mietin pitäisikö hänet herättää. Onneksi juuri silloin mies, jonka olin ajatuksissani ristinyt Lukeksi, säpsähti hereille ja katseli ympärilleen pöllämystyneenä, vielä ihan unisena. 

"Missä.. Mitä tapahtuu?"Luke mumisi kysyvänä.

"Laskeudumme kohta, turvavyöt käskettiin laittaa kiinni,"selitin hymyillen.

Luke käänsi katseensa minuun kuullessaan minun puhuvan. "Kiitos,"Luke kiitti ja naksautti vyön kiinni. "Olen muuten Henry. Kuka sinä olet?" Henryksi paljastunut kysyi.

"Öh.. Olen Sasha,"mumisin hiljaa. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni ja yritin laittaa paksuja hiuksiani kasvojeni eteen, vaikka arvelin punan kyllä paistavan niiden läpi. Olisipahan edes jotain suojaa.

"Oi, kaunis nimi kauniilla naisella,"Hnery totesi ja hymyili. "Olipa kiva tavata, toivottavasti nähdään uudestaan!"

Kohotin kummastuneena kulmiani. Mihinkäs hän oli lähdössä? Henry osoitti ikkunaa, aivan kuin lukien ajatukseni ja huomasin laskeutuneemme. Virnistin nolona ja sanoin vain nopeasti heipat, ennekö lähdin nopeasti kävelemään kohti ulko-ovea. 

Harry:

Kävelin kohti studion mustaa ovea. Kylmä pelonhiki helmeili otsallani, sillä viimeistään tänään minun oli saatava kappale valmiiksi ja näytettävä se Simonille sekä muille pojille, jotta pääsisimme työstämään sitä muuten. En ollut saanut sitä juurikaan tehtyä ja pelkäsin kaikkien reaktiota. 

Astuin ovelle vievät portaat mahdollisimman hitaasti, yksi porras kerrallan. Lopulta olin ovella, enkä voinut muuta kuin mennä sisälle.

"Harryy, vihdoin sä tulit!"Louis huudahti sohvalta jossa pojat istuivat. Näpräsin hermostuneena hiuksiani. 

"Niiin.. Kiva nähdä,"sanoin hymyillen, vaikka irvistykseltä se näytti enemmän. Varovasti ojensin kovia kokeneen lapun, joka oli ryppyjä täynnä, Zaynille ja välttelin katsekontaktia häneen. Zayn katsoi kysyvänä minuun, ennenkö suuntasi katseensa paperiin. Näin kuinka hänen silmänsä juoksivat kirjaimilla ja kuinka loppua kohden hänen kulmansa kurtistuivat. Zayn pyysi myös muut pojat lukemaan kappaleen alkua ja Simon vilkaisi ihmetellen minuun ja poikiin.

"Harry! Tää on loistava kappaleenalku,"Zayn totesi ja hymyili minulle. Jähmetyin paikoilleni. Siis mitä? Pojat eivät suuttuneet minulle! ajattelin riemuissani.

Virnistin ja kävelin muiden luo. Simon tuli myös ja luki paperin nopeasti läpi. 

"Hyvää työtä Harry,"Simon kehaisi ja läpsäytti minua kevyesti selkään. Huokaisin helpottuneena. 

"Hei kuka laulaa tän alun?"Niall kysyi minulta ja vilkaisin lappua äkkiä. 

"Tota mä aattelin että Liam vois,"tuumiskelin. Liam nyökkäsi ja näin hänen hymyilevän. 

"Okei pojat, aletaas harjottelemaan että päästään kotiin nukkumaan tai tekemään jotain muuta kuin nukkumista. Päättäkää itse!"Simon käski ja virnisti punastellen kun huomasi mitä olikaan tullut sanoneeksi. Repesimme kaikki ja nauroimme niin kauan kunnes oli pakko lopettaa kun mahaan sattui liikaa.

Sasha:

Kävelin matkalaukkua vetäen Lontoon hiljaisilla kaduilla. Oli jotenkin käsittämätöntä että täällä sitä nyt oltiin, suuressa maailmassa -aivan yksin tosin. 

Jokunen ihminen käveli kaduilla, mutta suurin osa oli jo omissa kodeissaan. Kiertelin lukuisia katuja, kunnes lopultakin  löysin oman kotini. Oma koti. Ensimmäistä kertaa se sana maistui suussa hyvälle ja olin ylpeä pienestä yksiöstä, jonka olin onnistunut hankkimaan aivan Lontoon keskustasta. Kaivoin taskustani avaimet ja työnsin oveen sopivan avaimen lukkoon joka iloisesti loksahti auki. Ovi sulkeutui perässäni kiinni ja menin hissillä ylös. Jännittyneenä avasin oman kotini oven. Olin nähnyt siitä vain kuvia netissä, joten en tiennyt kuinka kauhea se oikeasti olisi. Henkäisin ihastuneena kun sain oven auki ja pääsin eteiseen. Valkoiset seinät ammottivat tyhjyyttään eikä missään ollut mitään, mutta silti rakastuin siihen ensisilmäyksellä, kuten olin jo netissäkin tehnyt. Minulla olisi koti jossa olisi toimiva suihku eivätkä seinät kaatuisi päälle. Jätin matkalaukun eteiseen, potkin kengät pois jalasta ja kiersin koko pienen asuntoni ympäri. 

Sain purettua vähät tavarat kaappiin, joka onneksi oli jo valmiina. Sitten rullasin ohuen matkapatjani sekä makuupussi auki ja varovasti kävin istumaan sille, sillä se sattui jos rysähti sen päälle. Oli vain ihan uskomatonta että nyt olin täällä, omassa kodissani. Päätin lähteä ulos syömään, sillä eihän täällä ollut vielä ruokaa enkä jaksaisi lähteä kauppaankaan. 

Harry: 

Kävelin Lontoon kaduilla kohti kotiani. Kaduilla ei ollut enää ketään, sillä oli jo myöhä. Harjoittelussa oli mennyt kauan mutta ne olivat menneet hyvin. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja astuin kadunvieressä olevaan kahvilaan. Yleensä fanit ympäröivät minut jos kävin kahvilla. 

Pöydissä istui vain pari ihmistä. Yksi pariskunta ja ja yksi yksin olevan tyttö. Tilasin cappucinon ja istuin yksin olevan tytön viereiseen pöytään. Näin kuinka hän katseli kahviaan ja vaikutti yksinäiseltä. Nousin ja menin tytön luo. 

"Hei, näytät yksinäiseltä. Haluatko seuraa vai haluatko olla yksin?"kysyin ja hymyilin niin että hymykuopat näkyivät. 

"Mitä?"tyttö kysyi hämmästyneenä ja nosti päätään. "Juu tule vain istumaan tuohon."

Istuin tyttöä vastapäätä ja katselin hänen kauniita silmiään ja mustia hiuksia sekä hänen resuisia vaatteitaan. "Taidat olla vasta muuttanut eri maasta?" totesin.

"Joo.. Vasta tänään,"tyttö huokaisi hiljaa. 

"Olen muuten Harry," esittäydyin ja virnistin kun tytön silmät melkein pullahtivat päästä. 

"Siis.. Siis se Harry Styles?"hän kysyi  tuskin kuuluvalla äänellä. "Mä.. Mä melkein näin sut."

"Ai missä?"

"Helsinki-Vantaalla.. Mutta sit.. Sit en nähny sua tai päässy tapaamaan."

Nyt vuorostani minun silmäni laajenivat hämmästyksestä. Nyt tiesin mistä tuo tyttö oli tuttu. Hän oli se jonka olin nähnyt siepattavan. En ollut uskonut kuulevani hänestä. "Mikä on nimesi?"kysyin varovasti. Tyttö vaikutti ujolta.

"O-olen Sasha,"hän mumisi huuliensa välistä.