LITTLE STAR-PART11

Joo vähän taas tälläne tönkkö ja lyhyt mutta aika on ollu niin vähissä, että välillä mietin oliko tää ollenkaan hyvä idea alottaa blogia.. Sori kauheesti! Toivottavasti kuitenkin pidätte ja kommentia vaan mitä piditte :) Seuraavaa osa tulee nopeemmin, koska jo huomenna on tallivapaa eikä kokeita. Kiitos muuten, lähes 3000 katselukertaa, tosin vaan yks lukija :D

Sasha:

Kirkas aamuaurinko herätti minut loistaen ikkunaruudusta ja huokaisten avasin silmäni. Vilkaisin kelloa ja se näytti puoli 6, joten ehtisin loikoilla puoli tuntia sillä haastattelu olisi vasta puoli 8. Ikävä kaiversi sydäntäni, kun mieleeni tuli Jamie ja hänen kasvonpiirteensä. Tajusin, etten ollut ajatellut häntä tänne tulon jälkeen ollenkaan ja suutuin. En unohtaisi häntä heti. En halunnut. Halusin muistaa aina hänet. 

Mutta eilinen ilta, se oli ollut jotain niin uskomatonta. Olin tavannut Harryn, enkä ollut oikein varma olisiko se totta. Avasin puhelimeni näytön, kirjoitin lukituskoodin -Harryn syntymäpäivän, ja eteeni ilmestyi Harryn hymyilevä naama. Osoitekirjasta löytyi Harryn nimi. Hymy huulilla painoin pääni takaisin tyynyyn. Empien nostin puhelimen naamani eteen ja menin viesteihin. Kirjoitin vastaanottajaksi Harryn ja yritin muodostaa viestiä.

"Mooi. Eilinen ilta oli superihana, kiitos siitä.."mietin ääneen, mutta ärsyyntyneenä painoin pyyhi nappulan pohjaan ja viesti hävisi ruudulta. Aloitin uudestaan. "Mooi, kiitos eilisestä, ilta oli mahtava :)Sasha x."painoin lähetys-nappia ja viesti suhahti bittiavaruuteen. Nousin hitaasti ylös laskien puhelimen maahan ja lampsin keittiöön laittamaan kahvia. Kahvinkeitin lähti päälle ja istahdin odottamaan. 

Kädet taskuissa kävelin katua pitkin kohti läheistä baaria, jonne olin menossa työhaastatteluun. Musiikki soi kuulokkeissani ja lauloin hiljaa sen mukana, kun pieni kilahdus ilmoitti uudesta viestistä. Otin puhelimen taskusta pois ja virnistin nähdessäni lähettäjän. 

Kiitos sulle, kaunokainen! Olit parasta seuraa mitä toivoa saattaa. Onko sulla 10 jälkeen menoa? Harry x.viestissä luki ja näpyttelin nopeasti vastauksen.

Ei mulla muuta kuin huonekalushoppailemista ;) Sitä ennen työhaastattelu West Streetillä. Miten niin? Sasha x.

Työnsin puhelimeni takaisin taskuun, mutta pian sain vastauksen. 

Eikös siinä ole se baari? Nähtäskö klo 10 siinä baarin ulkopuolella? Mentäs vaikka yhessä shoppailemaan :) Harry x.

Hymyillen kirjoitin sopii ja lähetin viestin. Kävelin onneni kukkuloilla ja pian olinkin baarin edessä ja astuin sisään.

Tuuli tuivertaa hiuksissani ja vilkuilen koko ajan puhelimeni näyttöä. Kello näytti jo yli 10, mutta Harrya ei vielä näkynyt. Pelkäsin hänen sittenkin peruneen treffit ja pitävän minua ällöttävänä. Vähän ajan kuluttua, juuri kun olin lähdössä, Harry juoksee paikalle.

"Sori nukuin pommiin!"Harry huudahtaa tullessaan ja hymyilee pahoittelevasti. "Vapaapäiviä on niin vähän, että olen aina ihan väsynyt.."

"Ähh ei se mitään,"tokaisen ja virnistän. "Mistäs alotetaan meidän shoppailukierros?"

Harry naurahtaa. "Noo, tuo tuolla on hyvä kauppa,"hän sanoo ja osoittaa pientä kauppaa vähän matkan päässä. 

"Sinne siis!" hihkaisen.

Shoppailimme monta tuntia, ja palatessa molemmilla oli kädet täynnä tavaraa ja sohva ja sänky, sekä muut huonekalut saapuisivat viikon sisällä. Laskin kassit maahan ja avasin oven Harrylle joka äkkiä luikahti sisälle ja käveli rappuset ovelleni. Siirsin omat kassini sisälle ja hyppäsin äkkiä itse sisälle. Ovi sulkeutui naksahtaen perässäni. Kiipesin ylös avaamaan Harrylle seuraavan oven ja menimme sisälle.

"Vähän kiva talo sulla!"Harry sanoi ja laski kassit maahan. 

"Kiitos,"vastasin hymyillen ja jätin omat kassini muiden viereen. "Tota, maistuisko vaikka tee tai kahvi?"

"Kahvi kiitos,"Harry sanoi ja seurasi minua keittiöön. Laitoin kahvin tulemaan ja istuimme pienen pöydän ääreen joka talossa oli valmiiksi.

Välillämme oli taas vähän kiusallinen hiljaisuus ja kumpikin tuijotteli vaivautuneena käsiinsä. Onneksi Harry taas pelasti tilanteen.

"Mä voin auttaa laittamaan näitä paikalleen,"Harry tarjoutui ja osoitti kasseja eteisessä. Hymyillen otin tarjouksen ja hain kassit pöydälle.

"No nää verhot menee tähän keittiöön.. Ja sit nää tonne missä nukun,"mietin ja nostelin pöydälle kassin sisältöä. Harry nappasi keittiöön menevät vaaleansiniset verhot ja ryhtyi laittamaan niitä paikalleen. Minä otin toiset verhot ja menin laittamaan niitä paikoilleen. Pian kuitenkin huomasin olevani liian lyhyt ja laskin ärsyyntyneenä verhot patjalle. Harry saapui pelastavana enkelinä ja ymmärsi heti ongelmani napaten verhot ja laittaen ne nopeasti paikalleen. Hymyilin kiitollisena Harrylle ja tämä hymyili takaisin hymykuopat näkyen ja polveni notkahtivat taas veteliksi. 

Aikamme ahkeroituamme saimme kaiken paikoilleen ja Harryn täytyi lähteä kotiin. Hiljaa hän laittoi takkia päälle ja veti minut halaukseen. 

"Me sit nähdään taas pian, ihan vaan tiedoksi,"Harry totesi ja tunsin hänen hymyilevän korvaani vasten. 

En vastannut mitään, halasin vain Harrya. Varovasti Harry irrottautui halauksestani ja   avasi oven. 

"Ainiin tämä unohtui,"Harry sanoi ja painoi nopeasti kevyen suukon poskelleni ja sipaisi kädellä poskeani. Sitten hän sulki oven hymyillen. Minä vain seisoin siinä. En tiennyt mitä tässä oli tapahtumassa, muuta kuin että Harry juuri oli kotonani. Tiesin, että olisi liian aikaista haaveilla mitään, koska olimme tunteneet vasta pari päivää. Mutta silti. Mitä Harry tunsi minua kohtaan? Sen tiesin että olin rakastunut. Tuohon kaikkien teinien päiväunien kohteeseen. Samaan aikaan taas mieleeni tuli Jamie. Häneenhän minun piti olla rakastunut, ei Harryyn. Harry oli vain naistennaurattaja ja vaihtoi naista yhtä usein kuin sukkiaan, tai näin ainakin huhuttiin. Oli luvannut Jamielle että en koskaan unohtaisi häntä, mutta nyt en muistanut muita kuin Harry ja hänen lumoava hymynsä ja vihreät silmät. Miksi rakkaus oli näin vaikeaa? Eikö voinut olla vain yksi johon rakastuisi ja se oilisi se ainoa? Miksi aina kaiken piti olla niin vaikeaa? Mutta toisaalta, en voinut olla Harryn tunteista yhtään varma, joten häneen liittyvät haaveet voisi unohtaa. Keskittyä Jamieen. Mutta Harry. Ne silmät, nauru, kaikki hänessä.

Harry:

Vihellellen kävelin studioon jossa muut pojat jo odottivat. Mieleni oli aurinkoisempi kuin aikoihin ja mielessäni oli vain Sasha. Toivoin että hän tunsi samallalailla kuin minä. Eilinen suukko pyöri mielessäni ja Sashan kasvojen tullessa verkkokalvolleni hymy nousi kasvoilleni. 

"Mikäs sua noin naurattaa?"Louis kysyi huoneen nurkasta sohvalta jossa hän lojui. 

"Kaunis sää,"sanoin ja puna hiipi kasvoilleni kun vilkaisin ikkunasta ulos. Taivas oli pilvinen ja näytti siltä, että timmat pilvet voisivat avata vesihanansa koska vain.

"Uu, meiän Harry taitaa olla rakastunu!"Niall huudahti virnistellen ja muut virnistelivät vieressä. 

"Eiii en ole!"yritin väittää, mutta punani vain tummentuessa kasvoilla muut rupesivat nauramaan ja utelemaan kuka tyttö oli.

"No äh.. Se on sellanen kaunis ja ihana.. Mutta mä oon tuntenu vasta sen 2 päivää enkä edes tiedä sen tunteista! Enkä kyllä omistanikaan,"huokaisin. "En tiedä pidänkö hänestä vain vai rakastanko."

Pojat hymyilivät osaaottavasti ja Liam taputti paikkaa vieressään. Istahdin siihen ja Liam läpsäisi kevyesti olalleni. 

"Älä huoli, kyllä tää selviää!"hän rohkaisi. 

"Äh, tehää vaa töitä nyt! Mut kiitti,"naurahdin.