Joo tässä taas kesti, kun en päässytkään taas koneelle alkuviikosta. Haluaisin julkasta paljon useemmin ja pitempiä lukuja, mutta aika ei vain riitä, joten kai sitä pitää tyytyä tähän. Mun piti lopettaa tää ficci jo seuravassa luvussa, mutta sainkin idean ja tää jatkuu vielä useamman luvun. Vaikka tekis kamalasti mieli ruveta kirjottamaan sellasta Liam ficciä, en tiedä tuleeko se olemaan OneShtotti vai ihan sarja, te saatte päättää sen rakkaat lukijat, jos tätä edes kukaan lukee! Ja uus luku tulee taas niin pian kun vaan ehdin tehdä sen, tarkkaa aika en voi luvata vaikka haluisinkin. Se riippuu ihan siitä joudunko kirjoittamaan kaiken puhelimella. Seuraava luku voi tulla viikolla, viikonloppuna tai vasta sitä seuraavalla viikolla. Oon pahoillani siitä.
Kommentit, ne piristäis mun päivää ihan älyttömästi ja oisin hyvin kiitollinen niistä :3 Ja ois kiva jos lukijaksikin haluis joku liittyä, että mä tiedän lukeeko tätä kukaan :D Anyway, nauttikaa :)
Kuukausi myöhemmin
Harry:
Viheltelin iloisena kävellessäni jo tutuksi tulleeseen syrjäiseen kahvilaan. Tapasimme siellä Sashan kanssa todella usein, niin usein kun vain ehdimme. Aluksi kävimme siellä, koska Sasha ei tuntenut ketään muuta kuin minut, mutta viime aikoina, vaikka Sashalla on jo kavereita, niin ainakin minulla tapaamisen syynä on se että tytöstä on tullut minulle tärkeä. En tiedä Sashan tunteista mitään mutten kuitenkaan uskalla kysyä, etten pelottaisi häntä pois.
Ikkunasta nään jo Sashan istuvan vakiopöydässämme nurkassa ja näpräävän puhelinta. Pieni hymy leviää kasvoilleni ja kiiruhdan askeliani. Askeleet vievät minut ovelle ja ovessa oleva kello ilmoittaa minun tulleen sisälle. Sasha kääntyy katsomaan minua ja hymy leviää hänen kasvoilleen. Istun Sashaa vastapäätä ja riisun takkini.
"Ootitko jo kauan?"kysyn hymyillen ja pyydän tarjoilijan ottamaan tilauksen.
Sasha pudistaa päätään ja kertoo tilauksensa."Ei mä vasta tulin,"Sasha sanoo ja virnistää.
"Mikä naurattaa?"ihmettelen ja yritän vilkuilla vaatteitani onko niissä jotain.
"Kerranki mä olin ekana!"hän hihkaisee ja nauraa." Koska yleensä mä tuun aina myöhössä ja sä saat odottaa!"
Virnistin Sashalle ja katselin hänen tuikkivia silmiä. "Totta, oo ylpee itestäs,"naurahdin.
Sasha mutristi huuliaan ja katsoi leuka koholla minuun. "Kato mä oon tällänen kehityskelponen tyyppi, toisinkuin eräät!"hän totesi ja yritti pitää pokkaansa, kuitenkin siinä huonosti menestyen. Näin hymyn pyrkivän väkisin hänen kasvoilleen.
"Ai ketä tarkotat?"kysyin ihmetellen jatkaen leikkiä.
''No sua pöhkö,''Sasha kikatti ja laittoi käden suunsa eteen hillitäkseen nauramista. Tarjoilija toi kahvimme pöytään kulmat koholla katsellen Sashaa. Kiittäen otimme juomat vastaan ja tarjoilija poistui nopeasti paikalta.
''Tossa sun juomas,''ojensin kahvin Sashalle joka otti sen naurusta täristen vastaan.''Miten olis, jos lopettaisit nauramisen ennekö juot kahvis? Mulla ei oo innostusta saada kahvisuihkua,''ehdotin virnistäen ja Sasha pyöräytti silmiään ja yritti lopettaa nauramisen.
***
''Voitko sä tulla mun luo nukkumaan?''Sasha kysyi kun kävelimme kohti hänen kotiaan. ''Mä en jotenkin halua nukkua tänä yönä yksin.''
Vilkaisin Sashaa nopeasti sivusilmällä ja näin että hän oli tosissaan. Mieleni rupesi laulamaan iloisesti ja yritin tyynnytellä itseäni.''Juu, voinhan mä tulla,''vastasin ja veri syöksyi poskiini kun kuulin ilon mitä vastauksessani kuului. Ihan normijuttuhan se oli, olin ollut monta kertaa Sashalla yötä ja katsellut kun hän nukkui sikeästi. Miksi sitten tänään se tuntui erilaiselta? Koska halusin kertoa tunteistani. Pelkäsin, että se veisi Sashan luotani, mutta aioin ottaa sen riskin.
''Mitä mietit?''Sasha ilmestyi eteeni ja katsoi silmiini. Perhoset lehahtivat lentoon ja sydämeni suli Sashan hymyillessä. ''Kuitenkin jotain tyttöä jonka oot nähny!''Sasha virnisti tietäväisesti ja jatkoi matkaa.
Raavin kiusaantuneena niskaani ja rykäisin hämmentyneenä.''Itseasias joo,''myönsin ja näin kuinka Sashan silmistä sammui pilke ja se vaihtui pettymykseksi ja epävarmuudeksi. ''Ai ketä?''hän kysyi epäröivästi.
''Sellasta kaunista tyttöä, joka saa mut aina nauramaan ja joka on aina oma ittensä, eikä välitä muiden mielipiteistä,''kerron ja hymyilen Sashalle. Sasha naurahtaa vaimeasti ja voin nähdä pienen kyyneleen valuvan pitkin hänen poskeaan. ''Wow, kuulostaa kivalta, onnea sulle,''hän sanoo sarkastisesti ja kiihdyttää askeliaan pää painuneena.
Voisiko se olla oikeasti totta? Sashalla olisi tunteita minua kohtaan?
Sasha:
Kyyneleet valuvat poskillani virtanaan kun kävelen pois Harryn luota. Tiedän sen olevan lapsellista, sillä mikä oikeus minun on olla mustasukkainen? Enhän edes ole kertonut hänelle tunteistani ja sitä paitsi hän on maailman suosituimmassa poikabändissä. Mitä mahdollisuuksia minulla olisi?
Jalat tuntuvat raskailta eivätkä jaksaisi nousta aina uuteen askeleeseen. Vilkaisen taakseni, mutta Harry ei enää ole siellä. Arvasinhan, nyt menetin ystävänkin lapsellisella käytökselläni. Paiskaan oven kiinni, kun pääsen sisälle ja heitän kengät nurkkaan. Menen suoraan sänkyyn ja annan itkun jälleen tulla. ''Miksi olen tälläinen ämmä?''kysyn vihaisena itseltäni ja annan itsesäälin vallata mieleni.
Kun kyyneleet viimein loppivat, makaan vain sängylläni katsellen ulos. Ulkona oli jo pimeää ja katulamppujen loiste näkyi ylhäälle saakka. Välillä kuului autojen hurinaa niiden ajaessa ohi sekä ovipuhelimen pirinää. Ovipuhelimen pirinää? Nousin ylös sängyltäni ja lampsin vastaamaan puhelimeen. ''Korpisella,''vastaan itkuisella äänellä ja toivon että saan häädettyä soittajan mahdollisimman pian. ''Sasha, mikä sulla on hätänä?''langan toisesta päästä kuuluu Harryn huolestunut ääni. ''Harry?''kysyn hämmästyneenä. ''Päästätkö mut sisälle? Täällä tulee kylmä,''Harry pyytää ja avaan alaoven.
Vaimea koputus kuuluu oveltani ja säntään avaamaan sen. Ovella seisoo Harry kädessään lempisuklaalevyni. ''Voi Harry anteeks etä mä lähin sellain pois!''parahdan ja hyppään halaamaan Harrya. Harry halaa toisella kädellä takaisin ja naurahtaa. ''Ei se mitään. Mikä sulle tuli?''kuulen kuinka hän kysyy sen hiljaa korvaani vasten. Hänen huulensa osuessa korvalehteeni sitä kihelmöi ihanasti ja tiukennan halausta. ''Saisinko ottaa tän takin pois?''Harry pyytää ja päästän heti irti. ''Joo,''mumisen nolostuneena.
***
Pyörittelen sormenpäässäni Harryn kiharaa ja nojaan tämän rintäkehään. Harryn käsi on suojelevasti ympärilläni ja tunnen kuinka rinta kohoilee hengityksen mukana. Telkkarissa pyörii jokin kauhuleffa, mutta en katso sitä. Katselen Harryn kauniita kasvoja ja punastun kun Harry vilkaisee minun naurahtaen. ''Miks tuijotat,''hän kysyy katse jo televisiossa. ''En mä..''mumisen hiljaa ja painaudun tiukemmin Harryn kylkeä vasten. Pikkuhiljaa silmäni alkavat lipsua kiinni enkä enää voi vastustaa unen tuloa.
Harry:
Jokin tylsä kauhuleffa pyörii televisiossa ja katselen sitä tylsistyneenä. Tunnen Sashan painautuvan tiukemmin kylkeeni ja sydämeni syke kiihtyy. Sasha näyttää niin suloiselta ja viattomalta siinä nukkuessaan ja mieleni tekisi niin suudella häntä. Tyydyn kuitenkin vain painamaan pääni hellästi Sashan päätä vasten ja halaamaan tyttöä tiukemmin. ''Sä oot niin kaunis,''kuiskaan Sashan hiuksiin ja Sasha hymähtää.
Nostan pääni nopeasti ylös ja katson järkyttyneenä Sashaan. ''Mä luulin et sä nukuit, sori!''pahoittelin nopeasti ja olin jo nousemassa kun Sasha vetää minut takaisin. ''Ei, oo siinä jooko, sun vieressä on ihana nukkua,''Sasha pyysi ja asetuin vaivautuneena hänen viereensä. ''Säkin oot komee.. Ja ihana,''Sasha mumisi kun painoi päänsä taas rintakehälleni. Valtava hyvän mielen tunne täytti minut ja kiedoin käteni uudestaan Sashan ympärille, onnellisempana kuin koskaan aikaisemmin.
Aamulla heräsin sohvalta Sasha sylissäni. Vilkaisin puhelintani johon oli tullut 20 viestiä pojilta. Järkytys hiipi mieleeni kun luin viestejä. Kiertueemme alkaisi tänään ja olin unohtanut sen kokonaan! En ollut pakannut, en tehnyt yhtään mitään. Varovasti laskin Sashan sohvalle ja hivuttauduin pois alta. Sammutin TVn ja heitin takin niskaan. Rustasin vielä nopeasti lapun Sashalle ja kiinnitin sen magneetilla jääkaapin oveen. Annoin vielä pienen suukon Sashan poskelle. ''Mä taidan rakastaa sua,''kuiskasin hänen korvaansa, ennekö surullisena lähdin hiljaa pois.
***
''Oliko villi yö?''Louis kysyy nauraen kun saavun lentokentälle myöhässä, mustat farkut ja t-paita päälläni, hiukset sekaisin. Punaisena raavin niskaani ja pudistin päätäni. ''Eii, kun mä olin Sashalla yötä kun se ei halunnu nukkua yksin ja sit aamulla kun heräsin niin muistin et me lähetään tänään taas kiertueelle ja mun piti pakata vielä.. Ja sit en ihan ehitny kiinnittää ulkonäkööni huomiota,''selittelin ja annoin laukkuni jollekkin työntekijälle.
''Niin varmaan,''Niall virnisteli vieressäni ja pörrötti hiuksiani. ''Hyvä et sullakin on taas elämää muualla kun bändissä.''
''Ei kun me ollaan vaan kavereita,''yritin väittää mutta pojat vain virnistelivät tietäväisinä toisilleen. ''Miten Sasha muuten suhtautu tähän lähtöös? Sovitko et se tulee mukaan jossain vaiheessa? Ja millon me saadaan nähdä se?''Liam uteli.
''Ööh.. Tota mä en raaskinu herättää sitä, vaan lähin vaan hiljaa pois. Jätin kyl lapun ettei se säikähdä mut..''kerroin kun Louis keskeytti minut järkyttyneellä äänellä. ''Anteeks mitä sä teit? Et kertonu sille et me lähetään, et ollenkaan?! Ja lähti vaan pois? Tiitätkö kuinka paljon se tulee vihaamaan sua?!''Louis vaahtosi ja muutkin katsoivat minua kasvoillaan hämmentyneen ja järkytyksen sekainen ilme. Vasta silloin älysin kuinka kamalan tempun olin tehnyt. Vaikka emme olleetkaan yhdessä, niin tämän jälkeen emme ainakaan tulisi olemaan. ''Voi hemmetin hemmetti, mun pitää äkkiä lähteä takasin!''huudan ja revin hiuksiani. ''Mä oon pilannu kaiken!''
Liam katsoo säälivänä minuun. ''No niin sä kyl oot mut et voi enää lähtee, meiän täytyy mennä koneeseen,''hän sanoo pahoittelevana. Katson Liamiin kauhistuneena ja suuret kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani. Tämä ei saa olla totta. Ei vain voi.
***
Lontoo jää allemme kun kone rullaa kiitorataa pitkin ja nousee ylös. Painan kuulokkeet korviini, laitan jonkun nyyhkykappaleen huutamaan ja annan kyynelten valua. Tällä hetkellä Sasha varmaan herää ja ihmettelee missä olen. Sen jälkeen hän antaa katseen kiertää ympäri taloa, huomaa lappuseni, juoksee sen luo ja alkaa itkeä. Jos hänellä edes on tunteita minua kohtaan. Ystävän ainakin menetin -ihanan sellaisen.
Louis tulee istumaan viereeni ja painan pääni hänen olalleen. ''Boobear, mä menetin mulle tosi tärkeen henkilön,''valitan hiljaa Louisille. Louis huokaa raskaasti. ''Niin sä kuule taisit tehä, tai ainakin teit tosi ison virheen. Mut hei jos sä välität siitä oikeesti, sä kyllä keksit jotain. Ja tänään on jo eka keikka, kyllä se siitä helpottaa!''Louis lohduttaa ja halaa minua.
Niiskaisen hiljaa ja katson puhelintani. Ei yhtään viestiä tai soittoa. Sasha on varmaan poistanut numeroni ja kironnut minut hänet maasta taivaaseen. Voi, pieni tähteni, miten sinua kaipaankaan tänne loistamaan,ajattelen ja katson taivaalta häviäviä tähtiä. Kello näyttää vasta 7 aamulla, mutta meidän on pakko olla aikaisin perillä, sillä ensimmäinen keikka kiertueesta on jo illalla, Kaliforniassa.
Sasha:
Avaan silmäni valon paistaessa kirkkaasti silmiini ja haukotellen nousen ylös. ''Huomenta,''mumisen ja räväytän silmäni auki kun Harry ei olekkaan vieressäni. ''Harry?''huudan ja lähden etsimään häntä kun en saa vastausta. Käyn koko talon läpi, kunnes tulen keittiöön. Jääkaapin ovessa on lappu. Juoksen sen luo ja repäisen sen irti ovesta. Silmäni lukevat rivejä ja minun on pakko lukea se uudestaan ja uudestaan ennenkö viesti iskostuu päähäni. Harry on jättänyt minut, ennenkö edes yhdessä olimme. Istun tuolille ja nyyhkytytän pää polvissa. Suuret kyyneleet valuvat lakkaamatta ja kirjaimet lapulla muuttuvat sumeaksi musteen kastuessa.
Mulla alko 7kk pitunen kiertue tänään. Oon pahoillani, unohdin sen. Rakastan sua, pärjäile
xxx Harry
Viimeinen asia mikä Harrystä jäi jäljelle raastavan ikävän lisäksi. En koskaan ehtinyt kertoa hänelle tunteitaan ja nyt hän on poissa. Nappaan puhelimen pöydältä ja menen nimivalikkoon. Löydän Harryn nimen ja painan poista-nappia. Puhelin kysyy vahvistusta ja kamppailen sisälläni kumman valitsisin. Toinen puoli sanoo, että poista, hän on poissa, maailma on täynnä kauniimpia ja ihanempia tyttöjä, hän unohtaa sinut, turhaan säilytät mitään hänestä. Mitä mahdollisuuksia sinulla olisi? Toinen puoli taas elää toivossa, että mitä jos hän ei unohdakkaan.
Unelmoiva puoli voittaa lopulta ja painan vain puhelimen näytön kiinni. Tiedän sen olevan väärä päätös, mutta en voi lakata toivomasta, että mitä jos kuitenkin. Puhelin värisee pöydällä ilmoittaen viestistä ja väsyneenä katson näyttöä. Itku on turruttanut aivoni ja kaikki on sekavaa. Viesti on Jamielta. Jamie. Olen unohtanut hänet kokonaan! Itku alkaa uudestaan ja alan sättimään kuinka huono ihminen olen. Olen unohtanut parhaan ystäväni, vaikka kuinka lupasin ja olen saanut jotenkin ajettua rakkauteni kohteen pois. Puhelin ilmoittaa uudesta viestistä ja avaan sen.
Miten sulla menee, en oo kuullu susta pitkään aikaan mitään?!:) Ootko saanu Harryn? ;)
Naurahdan hiljaa lukiessani ensimmäistä viestiä. Voi kunpa olisinkin. Se oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Enhän mä ole tehnyt mitään kun et ole ollut yhteydessä?
Kyynel tippuu näytölle. Voi Jamie, hän on aina niin avulias ja kiltti ja pisti aina kaikki itsensä edelle. Painan vastaa kohtaa ja alan näpyttelemään vastausta.
Voi, et ole! On ikävä! Ja ei, en mä ole. Tai se on pitkä juttu. Mutta ihan hyvää tässä kuuluu, mites sulle?:)
Pian kuuluu taas ääni merkiksi, että olen saanut viestin. Niin mullakin♥ Kerrot mulle sen sitten pian! Mulle kuuluu ihan hyvää, parempaa jos olisit täällä :(
Hymyilen pienesti ja lupaan kertoa koko tarinan pian. Vielä en ole valmis. Yhtäkkiä You&I alkaa soida ja näen että Beth soittaa minulle. Hän on ystäväni baarista, itseasiassa paras ystäväni ja hyvin tärkeä, Harryn lisäksi. ''Moi,''vastaan itkuisella äänellä ja puristan käteni nyrkkiin etten alkaisi itkeä.
''Sasha, mikä sulla on?''Beth huudahtaa huolestuneena toisesta päästä ja kuulen kuinka hän nousee. En voi mitään, vaan alan itkemään ja Beth sanoo tulevansa luokseni ja katkaisee puhelun.
***
''Sasha avaa ovi!''Beth huutaa oveni takaa. Ihmettelen miten hän on päässyt siihen kunnes muistan antaneeni hänelle oven avaavan koodin. Avaan oveni ja Beth ryntää sisään ja halaa heti minua. ''Mikä on?''hän kysyy lempeästi ja silittää selkääni itkun vavisuttaessa kehoani. ''Harry.. Harry lähti ilman et sano mulle mitään,''selitän nyyhkytysten välissä. ''Ja mä en enää nää sitä koskaan,''mumisen. ''Tuuppas tohon sohvalle,''hän sanoo ja vetää minut istumaan viereensä sohvalle. ''Sulla siis sittenkin oli tunteita sitä kohtaan''Beth toteaa, eikä hänen äänensä ole yhtään yllättynyt. ''Mä tiesin sen vaikka mitä yritit selittää. Miks et sä kertonu sille niistä?''hän kysyy ja katsoo minua silmiin.
''No kun mä pelkäsin että menettäisin sen. Että Harry suuttuis ja lähtis pois. Niinku lähtikin vaikken sanonu mitään. Ja se on mulle tärkein sun lisäks!''parahdan ja painan pääni polviini. Beth naurahtaa ja pudistelee päätään. ''Voi sua, ei se oo syy! Jos sä rakastat Harrya, sä selvität asian heti ja jos se välittää susta, se ei suutu sulle vaikka kertoisitkin. Sun pitää vaan ottaa riski.''
''En mä voi,''kuiskaan surullisena. Beth vilkaisee minuun ihmetellen. ''Ai miten niin et voi?
Naurahdan sarkastisesti. ''Unohdinko mainita että ne lähti 7kk kiertueelle. Eikä tollasia sovita puhelimessa. Ja vaikka sovittaski, se unohtaa mut.''
Beth katsoo minuun järkyttyneenä ja kääntää sitten katseensa käsiinsä. ''Ai,''hän sanoo hiljaa.
''Tossa sun juomas,''ojensin kahvin Sashalle joka otti sen naurusta täristen vastaan.''Miten olis, jos lopettaisit nauramisen ennekö juot kahvis? Mulla ei oo innostusta saada kahvisuihkua,''ehdotin virnistäen ja Sasha pyöräytti silmiään ja yritti lopettaa nauramisen.
***
''Voitko sä tulla mun luo nukkumaan?''Sasha kysyi kun kävelimme kohti hänen kotiaan. ''Mä en jotenkin halua nukkua tänä yönä yksin.''
Vilkaisin Sashaa nopeasti sivusilmällä ja näin että hän oli tosissaan. Mieleni rupesi laulamaan iloisesti ja yritin tyynnytellä itseäni.''Juu, voinhan mä tulla,''vastasin ja veri syöksyi poskiini kun kuulin ilon mitä vastauksessani kuului. Ihan normijuttuhan se oli, olin ollut monta kertaa Sashalla yötä ja katsellut kun hän nukkui sikeästi. Miksi sitten tänään se tuntui erilaiselta? Koska halusin kertoa tunteistani. Pelkäsin, että se veisi Sashan luotani, mutta aioin ottaa sen riskin.
''Mitä mietit?''Sasha ilmestyi eteeni ja katsoi silmiini. Perhoset lehahtivat lentoon ja sydämeni suli Sashan hymyillessä. ''Kuitenkin jotain tyttöä jonka oot nähny!''Sasha virnisti tietäväisesti ja jatkoi matkaa.
Raavin kiusaantuneena niskaani ja rykäisin hämmentyneenä.''Itseasias joo,''myönsin ja näin kuinka Sashan silmistä sammui pilke ja se vaihtui pettymykseksi ja epävarmuudeksi. ''Ai ketä?''hän kysyi epäröivästi.
''Sellasta kaunista tyttöä, joka saa mut aina nauramaan ja joka on aina oma ittensä, eikä välitä muiden mielipiteistä,''kerron ja hymyilen Sashalle. Sasha naurahtaa vaimeasti ja voin nähdä pienen kyyneleen valuvan pitkin hänen poskeaan. ''Wow, kuulostaa kivalta, onnea sulle,''hän sanoo sarkastisesti ja kiihdyttää askeliaan pää painuneena.
Voisiko se olla oikeasti totta? Sashalla olisi tunteita minua kohtaan?
Sasha:
Kyyneleet valuvat poskillani virtanaan kun kävelen pois Harryn luota. Tiedän sen olevan lapsellista, sillä mikä oikeus minun on olla mustasukkainen? Enhän edes ole kertonut hänelle tunteistani ja sitä paitsi hän on maailman suosituimmassa poikabändissä. Mitä mahdollisuuksia minulla olisi?
Jalat tuntuvat raskailta eivätkä jaksaisi nousta aina uuteen askeleeseen. Vilkaisen taakseni, mutta Harry ei enää ole siellä. Arvasinhan, nyt menetin ystävänkin lapsellisella käytökselläni. Paiskaan oven kiinni, kun pääsen sisälle ja heitän kengät nurkkaan. Menen suoraan sänkyyn ja annan itkun jälleen tulla. ''Miksi olen tälläinen ämmä?''kysyn vihaisena itseltäni ja annan itsesäälin vallata mieleni.
Kun kyyneleet viimein loppivat, makaan vain sängylläni katsellen ulos. Ulkona oli jo pimeää ja katulamppujen loiste näkyi ylhäälle saakka. Välillä kuului autojen hurinaa niiden ajaessa ohi sekä ovipuhelimen pirinää. Ovipuhelimen pirinää? Nousin ylös sängyltäni ja lampsin vastaamaan puhelimeen. ''Korpisella,''vastaan itkuisella äänellä ja toivon että saan häädettyä soittajan mahdollisimman pian. ''Sasha, mikä sulla on hätänä?''langan toisesta päästä kuuluu Harryn huolestunut ääni. ''Harry?''kysyn hämmästyneenä. ''Päästätkö mut sisälle? Täällä tulee kylmä,''Harry pyytää ja avaan alaoven.
Vaimea koputus kuuluu oveltani ja säntään avaamaan sen. Ovella seisoo Harry kädessään lempisuklaalevyni. ''Voi Harry anteeks etä mä lähin sellain pois!''parahdan ja hyppään halaamaan Harrya. Harry halaa toisella kädellä takaisin ja naurahtaa. ''Ei se mitään. Mikä sulle tuli?''kuulen kuinka hän kysyy sen hiljaa korvaani vasten. Hänen huulensa osuessa korvalehteeni sitä kihelmöi ihanasti ja tiukennan halausta. ''Saisinko ottaa tän takin pois?''Harry pyytää ja päästän heti irti. ''Joo,''mumisen nolostuneena.
***
Pyörittelen sormenpäässäni Harryn kiharaa ja nojaan tämän rintäkehään. Harryn käsi on suojelevasti ympärilläni ja tunnen kuinka rinta kohoilee hengityksen mukana. Telkkarissa pyörii jokin kauhuleffa, mutta en katso sitä. Katselen Harryn kauniita kasvoja ja punastun kun Harry vilkaisee minun naurahtaen. ''Miks tuijotat,''hän kysyy katse jo televisiossa. ''En mä..''mumisen hiljaa ja painaudun tiukemmin Harryn kylkeä vasten. Pikkuhiljaa silmäni alkavat lipsua kiinni enkä enää voi vastustaa unen tuloa.
Harry:
Jokin tylsä kauhuleffa pyörii televisiossa ja katselen sitä tylsistyneenä. Tunnen Sashan painautuvan tiukemmin kylkeeni ja sydämeni syke kiihtyy. Sasha näyttää niin suloiselta ja viattomalta siinä nukkuessaan ja mieleni tekisi niin suudella häntä. Tyydyn kuitenkin vain painamaan pääni hellästi Sashan päätä vasten ja halaamaan tyttöä tiukemmin. ''Sä oot niin kaunis,''kuiskaan Sashan hiuksiin ja Sasha hymähtää.
Nostan pääni nopeasti ylös ja katson järkyttyneenä Sashaan. ''Mä luulin et sä nukuit, sori!''pahoittelin nopeasti ja olin jo nousemassa kun Sasha vetää minut takaisin. ''Ei, oo siinä jooko, sun vieressä on ihana nukkua,''Sasha pyysi ja asetuin vaivautuneena hänen viereensä. ''Säkin oot komee.. Ja ihana,''Sasha mumisi kun painoi päänsä taas rintakehälleni. Valtava hyvän mielen tunne täytti minut ja kiedoin käteni uudestaan Sashan ympärille, onnellisempana kuin koskaan aikaisemmin.
Aamulla heräsin sohvalta Sasha sylissäni. Vilkaisin puhelintani johon oli tullut 20 viestiä pojilta. Järkytys hiipi mieleeni kun luin viestejä. Kiertueemme alkaisi tänään ja olin unohtanut sen kokonaan! En ollut pakannut, en tehnyt yhtään mitään. Varovasti laskin Sashan sohvalle ja hivuttauduin pois alta. Sammutin TVn ja heitin takin niskaan. Rustasin vielä nopeasti lapun Sashalle ja kiinnitin sen magneetilla jääkaapin oveen. Annoin vielä pienen suukon Sashan poskelle. ''Mä taidan rakastaa sua,''kuiskasin hänen korvaansa, ennekö surullisena lähdin hiljaa pois.
***
''Oliko villi yö?''Louis kysyy nauraen kun saavun lentokentälle myöhässä, mustat farkut ja t-paita päälläni, hiukset sekaisin. Punaisena raavin niskaani ja pudistin päätäni. ''Eii, kun mä olin Sashalla yötä kun se ei halunnu nukkua yksin ja sit aamulla kun heräsin niin muistin et me lähetään tänään taas kiertueelle ja mun piti pakata vielä.. Ja sit en ihan ehitny kiinnittää ulkonäkööni huomiota,''selittelin ja annoin laukkuni jollekkin työntekijälle.
''Niin varmaan,''Niall virnisteli vieressäni ja pörrötti hiuksiani. ''Hyvä et sullakin on taas elämää muualla kun bändissä.''
''Ei kun me ollaan vaan kavereita,''yritin väittää mutta pojat vain virnistelivät tietäväisinä toisilleen. ''Miten Sasha muuten suhtautu tähän lähtöös? Sovitko et se tulee mukaan jossain vaiheessa? Ja millon me saadaan nähdä se?''Liam uteli.
''Ööh.. Tota mä en raaskinu herättää sitä, vaan lähin vaan hiljaa pois. Jätin kyl lapun ettei se säikähdä mut..''kerroin kun Louis keskeytti minut järkyttyneellä äänellä. ''Anteeks mitä sä teit? Et kertonu sille et me lähetään, et ollenkaan?! Ja lähti vaan pois? Tiitätkö kuinka paljon se tulee vihaamaan sua?!''Louis vaahtosi ja muutkin katsoivat minua kasvoillaan hämmentyneen ja järkytyksen sekainen ilme. Vasta silloin älysin kuinka kamalan tempun olin tehnyt. Vaikka emme olleetkaan yhdessä, niin tämän jälkeen emme ainakaan tulisi olemaan. ''Voi hemmetin hemmetti, mun pitää äkkiä lähteä takasin!''huudan ja revin hiuksiani. ''Mä oon pilannu kaiken!''
Liam katsoo säälivänä minuun. ''No niin sä kyl oot mut et voi enää lähtee, meiän täytyy mennä koneeseen,''hän sanoo pahoittelevana. Katson Liamiin kauhistuneena ja suuret kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani. Tämä ei saa olla totta. Ei vain voi.
***
Lontoo jää allemme kun kone rullaa kiitorataa pitkin ja nousee ylös. Painan kuulokkeet korviini, laitan jonkun nyyhkykappaleen huutamaan ja annan kyynelten valua. Tällä hetkellä Sasha varmaan herää ja ihmettelee missä olen. Sen jälkeen hän antaa katseen kiertää ympäri taloa, huomaa lappuseni, juoksee sen luo ja alkaa itkeä. Jos hänellä edes on tunteita minua kohtaan. Ystävän ainakin menetin -ihanan sellaisen.
Louis tulee istumaan viereeni ja painan pääni hänen olalleen. ''Boobear, mä menetin mulle tosi tärkeen henkilön,''valitan hiljaa Louisille. Louis huokaa raskaasti. ''Niin sä kuule taisit tehä, tai ainakin teit tosi ison virheen. Mut hei jos sä välität siitä oikeesti, sä kyllä keksit jotain. Ja tänään on jo eka keikka, kyllä se siitä helpottaa!''Louis lohduttaa ja halaa minua.
Niiskaisen hiljaa ja katson puhelintani. Ei yhtään viestiä tai soittoa. Sasha on varmaan poistanut numeroni ja kironnut minut hänet maasta taivaaseen. Voi, pieni tähteni, miten sinua kaipaankaan tänne loistamaan,ajattelen ja katson taivaalta häviäviä tähtiä. Kello näyttää vasta 7 aamulla, mutta meidän on pakko olla aikaisin perillä, sillä ensimmäinen keikka kiertueesta on jo illalla, Kaliforniassa.
Sasha:
Avaan silmäni valon paistaessa kirkkaasti silmiini ja haukotellen nousen ylös. ''Huomenta,''mumisen ja räväytän silmäni auki kun Harry ei olekkaan vieressäni. ''Harry?''huudan ja lähden etsimään häntä kun en saa vastausta. Käyn koko talon läpi, kunnes tulen keittiöön. Jääkaapin ovessa on lappu. Juoksen sen luo ja repäisen sen irti ovesta. Silmäni lukevat rivejä ja minun on pakko lukea se uudestaan ja uudestaan ennenkö viesti iskostuu päähäni. Harry on jättänyt minut, ennenkö edes yhdessä olimme. Istun tuolille ja nyyhkytytän pää polvissa. Suuret kyyneleet valuvat lakkaamatta ja kirjaimet lapulla muuttuvat sumeaksi musteen kastuessa.
Mulla alko 7kk pitunen kiertue tänään. Oon pahoillani, unohdin sen. Rakastan sua, pärjäile
xxx Harry
Viimeinen asia mikä Harrystä jäi jäljelle raastavan ikävän lisäksi. En koskaan ehtinyt kertoa hänelle tunteitaan ja nyt hän on poissa. Nappaan puhelimen pöydältä ja menen nimivalikkoon. Löydän Harryn nimen ja painan poista-nappia. Puhelin kysyy vahvistusta ja kamppailen sisälläni kumman valitsisin. Toinen puoli sanoo, että poista, hän on poissa, maailma on täynnä kauniimpia ja ihanempia tyttöjä, hän unohtaa sinut, turhaan säilytät mitään hänestä. Mitä mahdollisuuksia sinulla olisi? Toinen puoli taas elää toivossa, että mitä jos hän ei unohdakkaan.
Unelmoiva puoli voittaa lopulta ja painan vain puhelimen näytön kiinni. Tiedän sen olevan väärä päätös, mutta en voi lakata toivomasta, että mitä jos kuitenkin. Puhelin värisee pöydällä ilmoittaen viestistä ja väsyneenä katson näyttöä. Itku on turruttanut aivoni ja kaikki on sekavaa. Viesti on Jamielta. Jamie. Olen unohtanut hänet kokonaan! Itku alkaa uudestaan ja alan sättimään kuinka huono ihminen olen. Olen unohtanut parhaan ystäväni, vaikka kuinka lupasin ja olen saanut jotenkin ajettua rakkauteni kohteen pois. Puhelin ilmoittaa uudesta viestistä ja avaan sen.
Miten sulla menee, en oo kuullu susta pitkään aikaan mitään?!:) Ootko saanu Harryn? ;)
Naurahdan hiljaa lukiessani ensimmäistä viestiä. Voi kunpa olisinkin. Se oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Enhän mä ole tehnyt mitään kun et ole ollut yhteydessä?
Kyynel tippuu näytölle. Voi Jamie, hän on aina niin avulias ja kiltti ja pisti aina kaikki itsensä edelle. Painan vastaa kohtaa ja alan näpyttelemään vastausta.
Voi, et ole! On ikävä! Ja ei, en mä ole. Tai se on pitkä juttu. Mutta ihan hyvää tässä kuuluu, mites sulle?:)
Pian kuuluu taas ääni merkiksi, että olen saanut viestin. Niin mullakin♥ Kerrot mulle sen sitten pian! Mulle kuuluu ihan hyvää, parempaa jos olisit täällä :(
Hymyilen pienesti ja lupaan kertoa koko tarinan pian. Vielä en ole valmis. Yhtäkkiä You&I alkaa soida ja näen että Beth soittaa minulle. Hän on ystäväni baarista, itseasiassa paras ystäväni ja hyvin tärkeä, Harryn lisäksi. ''Moi,''vastaan itkuisella äänellä ja puristan käteni nyrkkiin etten alkaisi itkeä.
''Sasha, mikä sulla on?''Beth huudahtaa huolestuneena toisesta päästä ja kuulen kuinka hän nousee. En voi mitään, vaan alan itkemään ja Beth sanoo tulevansa luokseni ja katkaisee puhelun.
***
''Sasha avaa ovi!''Beth huutaa oveni takaa. Ihmettelen miten hän on päässyt siihen kunnes muistan antaneeni hänelle oven avaavan koodin. Avaan oveni ja Beth ryntää sisään ja halaa heti minua. ''Mikä on?''hän kysyy lempeästi ja silittää selkääni itkun vavisuttaessa kehoani. ''Harry.. Harry lähti ilman et sano mulle mitään,''selitän nyyhkytysten välissä. ''Ja mä en enää nää sitä koskaan,''mumisen. ''Tuuppas tohon sohvalle,''hän sanoo ja vetää minut istumaan viereensä sohvalle. ''Sulla siis sittenkin oli tunteita sitä kohtaan''Beth toteaa, eikä hänen äänensä ole yhtään yllättynyt. ''Mä tiesin sen vaikka mitä yritit selittää. Miks et sä kertonu sille niistä?''hän kysyy ja katsoo minua silmiin.
''No kun mä pelkäsin että menettäisin sen. Että Harry suuttuis ja lähtis pois. Niinku lähtikin vaikken sanonu mitään. Ja se on mulle tärkein sun lisäks!''parahdan ja painan pääni polviini. Beth naurahtaa ja pudistelee päätään. ''Voi sua, ei se oo syy! Jos sä rakastat Harrya, sä selvität asian heti ja jos se välittää susta, se ei suutu sulle vaikka kertoisitkin. Sun pitää vaan ottaa riski.''
''En mä voi,''kuiskaan surullisena. Beth vilkaisee minuun ihmetellen. ''Ai miten niin et voi?
Naurahdan sarkastisesti. ''Unohdinko mainita että ne lähti 7kk kiertueelle. Eikä tollasia sovita puhelimessa. Ja vaikka sovittaski, se unohtaa mut.''
Beth katsoo minuun järkyttyneenä ja kääntää sitten katseensa käsiinsä. ''Ai,''hän sanoo hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti