Little Star-Part 17

Miksi ihmeessä mä oon ikinä alkanu kirjottamaan ficciblogia? :D Hyvänen aika oikeesti.. Mun tekstien laatu on jotain niin hirveetä! Mutta kuitenkin, tässä olis taas uus luku jotain shaibaa. Kesti siinä että ehdin kirjottamaan, vähän kauemmin kun olin suunnitellut, sori siitä. Sainpahan kuitenknkin vihdoin kirjotettua!
Tää olis sitten tokavika luku ja sen jälkeen alan julkasemaan Liam ficciä. Päätin että se on sarja, oon niin huono kirjottamaan oneshotteja. Aion siinä kokeilla ehkä vähän uutta juttua, saa nähdä miten se toimii, että kehtaanko julkasta :D 

Kommentoikaa taas jos vaan viitsitte, sillä ne lämmittää mun mieltä tän synkän sään keskellä! Kiitos kaikille jotka on jaksanu kommentoida♥  
Niin ja sen mä vielä sanon, jos ketään kiinnostaa edes, mutta tää luku on osittain omasta mun tänhetkisestä elämästä, mutta vain osittain ja ite toivoisin että niinkun tässä luvussa kävi tossa ihan lopussa, kävis munkin elämässä:) :D
Nyt saa nää löpinät riittää,

Enjoy♥ 




Sasha:

Peteriltä lähdön jälkeem turhautuneena olin lähtenyt töihin ja heti sisälle tultuani Beth oli vetänyt minut sivuhuoneeseen.
''Sasha! Mitä ihmettä sä oot tehny? Peterin kanssa? Oikeesti?''Beth kyseli ja tuijotti minuun ihmettelevänä. Irvistin. ''Noh, se on pitkä juttu.. Tai oikeestaan kyl aika lyhyt,''tokaisin ja laitoin takin naulakkoon. ''Niin?''Beth tuijotti minua vaativasti. Katselin vaivautuneena lattiaan. Nyt kun ajatteli, kaikki oli ollut ihan hölmöä. Ehkä se todellakin ollut vahinko mitä Harrylle oli käynyt ja hänellä olisikin joku hyvä syy miksi hän ei ollut laittanut mitään viestiä kiertueensa aikana. Ja nyt minä hölmö olin onnistunut pilaamaan kaiken. ''Mä.. Mä tein jotain kamalaa.. Näin Harryn lehdessä ja sitten näin sen puistossa ja sit me riideltiin ja sit menin Peterin luo ja nyt oon sen kanssa yhessä ja vihaan sitä,''parahdin ja painoin pääni käsiini. Beth kiersi kätensä ympärilleni ja vei minut istumaan sohvalle. ''Voi sua.. Mistä te riitelitte? Ja miks vihaat Peteriä?''Beth kysyi hiljaa. ''Näin sen jonkun naisen kanssa suutelemassa puiston penkillä ja siitä oli kuva lehdessä.. Ja sit sanoin kaikkea ja se lähti pois vihasena,''nikottelin ja pyyhin kyyneleitä pois poskiltani. ''Ja Peter.. Onki ihan kamala.'' Beth silitteli lempeästi selkääni ja hyssytteli. Pikku hiljaa itkuni alkoi laantua ja Bethin täytyi lähteä palvelemaan asiakkaita. Istuin vain paikoillani ja annoin itsesäälin vallata mieleni.

''Sä et ansaitse sitä!''Peterin karjunta kuului ulkopuolelta ja kummastuneena katsoin ovelle päin. Samassa Beth juoksi luokseni kasvoillaan surullisen ja hämmennyksen sekainen ilme. ''Sasha..''hän aloitti mutta sitten kuulin ulkopuolelta äänen joka sai sydämeni sykkimään nopeammin. Ei, ei se voisi olla. Miksi hän tänne tulisi, luokseni? Hänhän varmaan vihasi minua. Bethin ilme paljasti kaiken. Kyllä se oli hän.  ''Voi Sasha, sori mä en voinu tehdä mitään!''Beth kuiskasi ja halasi minua tiukasti. Kyyneleet lähtivät uudelleen valumaan poskilleni ja kävelin kohti baariosaa jossa Peter raivosi. ''Et sä yhtään parempi ole,''tiuskaisin hiljaa Peterille. Peter kääntyi katsomaan minua,  mutta katselin vain Harrya. Kuinka halusinkaan hänet takaisin. Olin jo ottamassa askeleen kohti surullisen näköistä Harrya, kun Peter astui eteeni ja rajusti alkoi suutelemaan minua. Yritin päästä irti Peterin otteesa, mutta kun viimein pääsin, näin Harryn jo ulkona, harppoen vihaisesti pois. Auoin suutani vihaisena kyynelten valuessa mutta en saanut sanaa suustani. Astuin kohti Peteriä ja löin häntä poskelle niin kovaa kun vain pystyin. Peter parahti kivusta ja katsoi minuun vihaisin silmin. Näytin hänelle keskisormea ja marssin pois. ''Mä lähden nyt,''tokaisin Bethille joka oli katsonut koko näytöstä ihmeissään, mutta joka nyt myöskin mulkoili vihaisena Peteriä. Beth nyökkäsi. ''Joo, pidä tää päivä vaikka vapaata. Mä teen sun vuoron'' Kiitollisena halasin Bethiä ja lähdin pois mahdollisimman nopeasti, ennekö Peter ehtisi tulla.

Kylmä ulkoilma lepytti nopeasti, vaikka vieläkin olin vihainen Peterille. Tulisin ikuisesti olemaan, jos en saisi Harrya enää takaisin. Se oli vissi, etten Peterin kanssa olisi yhdessä tämänpäiväisen jälkeen. Toivottavasti mies tajuaisi sen itsekkin. Ennenkuin huomasinkaan, olin jo kotona ja jätin kaikki tavarat levälleen eteiseen. Nyt ei ollut sellainen hetki, että jaksaisi välittää miten tavarat olivat. Kävin laittamassa musiikin päälle ja laitoin sen kovalle, niin että koko talo raikui ja korviin sattui. Etsin jäätelöä pakastimesta, otin lusikan ja menin olohuoneeseen. Lysähdin sohvalle ja avasin television. Sieltä tuli jokin yliromanttinen leffa, joka sopi juuri sopivasti tähän hetkeen -olisi jotain puhetta, säälittäviä ihmisiä yrittäen näytellä jotain aitoa ja jota ei tarvitsisi seurata. 
Kaikkein eniten minua mietitytti se, että pitikö Harry vielä minusta? Meillä oli ollut jotain kipinää ennen hänen lähtöään, mutta miten nyt? Sen tiesin, että rakastin Harrya vieläkin ja tulisin aina rakastamaan. Eihän hän edes ollut minun, mutta teki niin pahaa katsella, kuinka jokin tyttö sai kokea sen kaiken, mitä en ehkä ikinä tulisi kokemaan, ainakaan Harryn kanssa. En edes tiennyt, että jos Harry ylipäätään pitäisi minusta vieläkin, haluaisiko hän seurustella, vai olla vain kavereita. Bändin kanssa hän joutui kuitenkin koko ajan reissaamaan ja kaukosuhteet harvoin kestävät. Onneksi sentään emme olleet enää teini-ikäisiä jotka eivät voineet puhua toisilleen, koska kaverit kiusaisivat ja se olisi noloa, koska olin aina ollut se koulun oudoin, jolle kukaan ei mennyt puhumaan ja jonka luota kaikki kaikkosivat jos yritin mennä lähelle. Mutta silti. Mitä tässä tilanteessa edes pitäisi tehdä?





****





Harry:

''Harry! Nyt sinä senkin sika nouset ja vähän äkkiä!''Liam karjaisi korvaani. Avasin toisen silmäni ja näin vihaisen Liamin seisovan sänkyni vieressä. Siis oikeasti vihaisen. Liamia harvoin näkee noin vihaisena. Hänen naamansa punoitti ja otsa oli ihan rypyssä. Hitaasi nousin ylös ja haukottelin. ''Huomaan että väsyttää. En ihmettele,''Liam tokaisi ja kun katsoin kysyvänä häneen, hän vain hymähti. ''Mitä?''ihmettelin. ''MITÄKÖ? Harry etkö sä yhtään ajatellu? Mä kerroin sulle mitä tehdä ja se meet pilaamaan kaiken!''Liam raivosi ja kiskaisi minut ylös. Peitto tippui lattialle. ''Herranjumala vaatteet päälle!'' Puna nousi kasvoilleni ja luikin nopeasti vaatekaapille. Liam yökkäili ja peitti käsillään silmiään.

''Niin?''kysyin kun vihdoin olin päässyt alakertaan. ''Harry. Ootko nähny lehden?''Liam sanoi ja katsoi minuun totisena. Naurahdin. ''No mitä luulet, mä nukuin jos et muista?''hekottelin. Liam kuitenkin pysyi vakavana ja nolona lopetin nauramisen. Tämä taisi olla vakava asia. ''Tässä. Lue,''Liam ojensi lehden. Katsoin kantta ja henkäisin kauhistuneena. Tätä Liam tarkoitti. Siinä näkyi kuva, kun Andrea avasi oven minulle ja rupesin suutelemaan häntä. Kannessa oli myös pienempi kuva, joka oli otettu ikkunan läpi. Suutelin siinä Andreaa ja olin painanut hänet tiukasti itseäni vasten. Otsikko oli kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin: Harryn uusi nainen taitaakin olla vakavampi tapaus!  
''Mä.. Tota..,''yritin selitellä, mutta Liam pudisteli päätänsä pettyneenä. ''Harry, sulla olis ollu kunnollinen nainen ja teidän suhteestä olis voinu tullakkin jotain tosi vakavaa,''Liam totesi. ''Mitä oikein tapahtui? Huokaisin. ''Mä menin Sashan työpaikalle. Mä ihan oikeesti menin. Mutta sitten Sasha tuli siihen ja se joku mies suuteli sitä ja sitten lähin vaan käveleen. Ja no, sitten olinkin Andrean luona..''selitin. Liam irvisti. ''Aika paha. Mä ymmärrän sua nyt paremmin. Mutta mitä jos se mies tykkäs siitä ja oli vaikka Sashan kaveri ja halus näyttää että Sasha olis sen?'' Löin kädelläni otsaan. Olisi taas pitänyt jäädä vähän matkan päähän rauhoittumaan ja sitten mennä uudestaan. ''Tyhmä tyhmä tyhmä,''hoin ja taoin päätäni polviini. ''Harry?''Liam kysyi varovasti. Mulkaisin häneen sillä olin pettynyt itseeni. Olin hölmö idiootti. ''Niin,''tokaisin tylysti. ''Meidän pitäs lähteä äänittämään levyä,''Liam sanoi ja nousi vierestäni. Murahdin vastaukseksi ja eteisessä laitoin vain nopeasti kengät jalkaan ja lähdin ulos. ''Anna avaimet,''käskin ja Liam otti avaimet taskustaan. ''En, ennenkö oot paremmalla tuulella,''Liam tokaisi nyt puolestaan tylynä ja piti avaimia käsissään. ''Et oo tosissas,''huokaisin ja hieroin ärsyyntyneenä sormilla otsaani. Liam kuitenkin nyökkäsi ja väänsin suuni hymyyn, joka kuitenkin enemmän muistutti irvistystä. Liam naurahti ja heitti avaimet minulle. ''Hyvä poika,''hän virnisti enkä voinut olla nauramatta. ''Tyhmä oot,''kettuilin ja Liam läpsäisi minua leikillään. ''Mäkin sua. Mennäänkö nyt?''





****




Sasha:


''Huhuu, herätyys,''Beth kuiskaili hiljaa. Avasin silmäni ja katsoin ihmetellen Bethiin. ''Joko nyt on aamu?''kysyin ja Beth virnisti. ''Ei, kun iltapäivä, kohta ilta,''Beth sanoi ja vilkaisin puhelimestani kelloa. Harryn hymyilevät kasvot tuijottivat takaisin ja kaikki palautui mieleeni. ''Onko jo parempi vointi?''Beth kysäisi. Pudistin päätäni. ''En nyt kyllä niinkään sanois,''mumisin. Beth istui viereeni ja ojensi minulle lehden. ''Toin sulle luettavaa.'' Hymyilin väsyneesti. ''Sä oot kyllä tosi ystävä,''kiitin. ''Nääh, mitäs tuosta! Ootsäkin paras ystävä maailmassa,''Beth totesi hymyillen ja nousi. ''Haluutko kahvia?''hän kysyi mennessään keittöön. ''Joo kiitos!''huusin ja selailin lehteä. Kun Beth tuli takaisin, nieleskelin kyyneleitä. ''Beth..''sanoin ja henkeä ahdisti. Beth otti lehden ja luki sivun nopeasti. ''Se v**** ämmä!''Beth karjaisi. ''Nyt me pyydetään se tänne ja selvitetään nää asiat!'' Nyökkäsin vain ja kirosin mielessäni sen miehen. Olin arvannut oikein. Hän ei pitänyt minusta. Vaikka tiesin todellisuuden, niin nyt kun se oli varmaa, sattui se silti
järjettömästi. Beth meni keittiöön soittamaan ja tuli hetken päästä takaisin vihaa puhisten. ''Se kyllä ties minkä takia soitin, arvas että olit nähny lehden. Se lupas tulla heti. Saadaan selville asioiden oikee laita,''Beth kertoi. ''Kiitos,''kuiskasin. Suoraan sanoen pelotti nähdä Harry.

'Ding-dong,' Beth ryntäsi tomerana ovelle ja aukaisi sen. ''Harry,''hän sanoi tunteettomalla äänellä. ''Tuu sisään.'' Kuulin Harryn astuvan sisälle ja laittavan takin naulakkoon. Hengähdin syvään ja nousin ylös sohvalta valmiina kohtaamaan Harryn. Yritin koota itseni ja pyyhin märkiä kyynelvanoja pois. ''Sasha,''Harry sanoi karhealla äänellään ja sydämeni suli niinkuin silloin ensimmäisen kerran kun olin kuullut tuon äänen. Nostin katseeni lattiasta ja kohtasin Harryn vihreät silmät jotka tuijottivat minua. Ne silmät joita olin rakastanut ensihetkesä lähtien ja rakastunut enemmän kun olin saanut nähdä ne tuijottamassa minua, aivan oikeina. Silmät joiden katse pyysi anteeksiantoa.