Little Star-Part 18

Hyi tästä vikasta kappaleesta tuli huono! Ihan liian lyhyt ja toi loppu on niin ontuva :D Oon jotenkin tosi huono kirjottamaan loppuja tarinaan. Mutta sainpahan nyt jotain kirjotettua.. Tuntuu jotenkin haikeelta kun on eka ficci kirjotettu. Eihän siihen mennykkään kun aikalailla tasan puol vuotta :D En ois koskaan uskonu että joskus mä vielä kirjotan lähes 20-osasen ficin ja joku jopa lukee sitä! Ihan huikeeta! Ja blogilla on yli 4400 katselukertaakin, wow ja kiitos!

Liam ficciä alottelen mahollisimman pian, viikolla en varmaankaan ehi kirjottelemaan, mutta ens viikonloppuna ehin kirjottaa kumpanakin päivänä.

Pistäkää kommenttia, että mitä piditte tästä ficistä ja tästä luvusta, piristäs mun päivää, nyt ei enää voi sanoa että pimeetä päivää kun on ainakin vielä lunta! :) Tästä luvusta kyllä antasin ainaki ite paaljon kritiikkia :D  Mutta niin, ne kommentit ois ihana juttu♥ Ja oisko paha jos haluisitte antaa mulle sellasen joululahjan, että tulis kaks lukijaa lisää jouluun mennessä?! Kuiteski 

hope u all enjoy this awful story 


Harry:

''Mä.. Me..,''yritin selittää, mutta Sasha pudisti kyynelisin silmin päätään ja tarttui minua ranteesta. ''Tuu tänne. Haluun istua kun kerrot,''Sasha tokaisi hiljaa ja istuin Sashan viereen sohvalle, hyvän välimatkan päähän tietysti. ''Mä meen yläkertaan,''Beth huikkasi ja näin hänen astelevan rappuset nopeasti ylös. ''Noniin. Selitä,''Sasha katsoi vaativasti silmiini. Laskin katseeni käsiini ja näpräsin paidan helmaa. ''Mä.. Mä rikoin puhelimeni kiertueen alussa. Sun numero jäi siihen. Mä oisin niin halunnu ottaa suhun yhteyttä, mutta en voinut ja tein tyhmästi kun lähin anna anteeks,''kerroin nopeasti ja henkäisin syvään 

Nyt kun pääsi alkuun olisi ehkä helpompi jatkaa. Sasha vain hymähti. ''Ja sitten.. Mä olin vaan niin masentunu kun en tienny missä olit ja sit Andrea tuli siihen ja mulle kävi jotain.. Liam puhu mulle järkeä, mutta näin sut sen miehen kanssa suutelemassa niin mulla vaan kilahti. Lähin pois ja ennenkuin ees huomasin olin jo Andrean luona. Mä oon niin pahoillani tästä kaikesta, voitko ikinä antaa anteeks?''kysyin ja pieni kyynel putosi silmäkulmastani. Sasha kumartui varovasti eteenpäin ja hellästi pyyhkäisi sormillaan kyyneleen jättämän märän jäljen pois. ''Saanko mä kertoa ensin jotain?''Sasha kysyi ja katsoi nyt arasti minuun. ''Sä ehkä vihaat mua tän jälkeen ikuisesti ja tälläin, mutta mun on pakko kertoa tää. Mä kaipasin sua hirveästi. Näin kahvilan asiakkaissa sun kasvot ja aina kun teiän kappale tuli radiosta aloin itkemään. Tajusin, että merkkaat mulle enemmän kun kukaan toinen ikinä on merkannut tai tulee merkkaamaan. Kuitenkin, sen jälkeen kun lähit sieltä puistosta, kun olin idioottina mennyt suututtamaan sut, menin Peterin luo. Siis sen miehen. Ja koska olin vihanen etenkin itelleni, koska olin mennyt suututtamaan sut ja menettäny sut, mä suutelin Peteriä. Ja se kysy haluanko olla sen tyttöystävä. Koska halusin kostaa sulle sen sun juttus, suostuin. Peter oli kuitenkin ihan hirveä ja mä vaan ikävöin sua koko ajan. Tapahtu kaikkee ja sit sä tulit sinne baariin ja Peter suuteli mua vaikken ois halunnut. En todellakaan oo enää sen kanssa yhessä. Mutta anteeks kaikesta siitä mitä tein, ymmärrän täysin jos vihaat mua nyt,''Sasha hiljeni ja rutisti silmänsä kiinni tiukasti ja jännittyi, kuin valmiina lyöntiin. 

''Voi Sasha, en mä sulle vihanen oo,''kuiskasin ja silitin lempeästi Sashan poskea. Sasha sävähti kosketuksestani mutta avasi sitten silmänsä hitaasi ja katsoi minuun ihmetellen.  ''Mitä..?''hän ihmetteli. ''Tuu tähän viereen, mä haluisin taas halata sua jooko?''pyysin hymyillen. Sasha siirtyi pikkuhiljaa kunnes oli aivan kyljessäni kiinni ja katsoi kysyvänä minuun. ''Mitäs nyt?''Sasha kysyi. Sashan silmät katsoivat minuun ja unohduin tuijottamaan niitä. Ne olivat niin kauniit. Kauniimmat kuin Andrean. Tuplasti. Hitaasti laskin kasvojani lähemmäs Sashan kasvoja ja lopulta kuroin huuliemme välimatkan loppuun. Sashan huulet maistuivat mansikalta ja sopivat täydellisesti omiini. Sasha nosti kätensä niskani taakse ja tunsin kuinka hän hymyili. Suudelma ei ollut koskaan tuntunut näin hyvältä. Ilotulitukset räiskyivät päässäni, kun vihdoin uskalsin tehdä sen mistä olin haaveillut. Hetken päästä Sasha irrottautui ja hymyili leveästi. Hänen silmänsä loistivat onnellisina. ''Kyllä mä sulle anteeks annan.. En voisi olla antamatta koska mä..''Sasha mumisi hiljaa. Puristin kädessäni olevaa Sashan kättä. ''Sä mitä?''henkäisin. Sasha punastui ja nosti katseensa minuun. ''Mä rakastan sua,''hän totesi ja virnisti pienesti. ''Oon aina rakastanu!'' Kiedoin käsivarteni Sashan ympärille ja halasin tiukasti. ''Mäkin olen,''sanoin Sashan hiuksiin. ''Aina.'' 


Sasha:

Nautin Harryn vahvojen käsien halauksesta. Näin onnellinen en ole varmaan koskaan ollut. Jos vihdoinkin olisimme saaneet asiat sovittua! Tunsin kuinka kyyneleitä alkoi tippumaan hiuksiini. ''Harry? Itketkö sä?''kysyin hiljaa ja vilkaisin Harryn kasvoja. Harry nyökkäsi ja pyyhki nopeasti kyyneleitä pois. ''Kun kysyit mitäs nyt..''Harry kuiskasi korvaani. ''Niin mitä sä haluaisit?'' Mietin hetken kuinka muotoilla asiani. Vastausen tosin tiesin heti! Nyt tai ei koskaan. ''Olla sun kanssa. Aina ja ikuisesti, niin kauan kuin rakkautta riittää ja toivon ettei se kuihdu koskaan mitä mä tunnen sua kohtaan. Mun piti kysyä se jo ennen sitä teiän kiertuetta, että tykkäätkö musta ja haluaisitko olla mun kanssa, mutten uskaltanut. Epäilin välitätkö sä musta muuna kuin kaverina,''vastasin empimättä. Harryn posket kastuivat uudestaan kyynelistä kun hän nosti minut syliinsä. ''Kuule.. Ihan sama juttu mulla.. En vaan uskaltanu kysyä, mutten ois kyllä osannu sanoa sitä niin kauniisti kun sä sanoit,''Harry nikotteli liikuttuneena ja naurahdin hiljaa. 

Omat poskeni olivat myös pian märät kun isot suolaiset, mutta onnen kyyneleet valuivat alas poskiltani. ''Ollaanko me nyt sitten.. Yhessä?''varmistin. Harry nyökkäsi ja virnisti leveästi. ''Joo. Ollaan me!''hän hihkaisi saaden minutkin hymyilemään leveästi. Olin nyt virallisesti unelmieni miehen tyttöystävä. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. ''Aika kauan siihen tarvittiin ennenkö päästiin tähän tilanteeseen, että ollaan yhdessä. Oikeasti. Ja me rakastetaan toisiamme. En olis ikinä uskonu että tää tapahtuu, mä ruma suomalaistyttö saa ylipäätään tavata sellaisen ihmisen kun sä, Harry ja sä vielä meet rakastumaan muhun,''huokaisin onnellisena. Harry naurahti. ''Niinpä. Mun puolesta nää kaikki säädöt ois voinu jättää pois, en olis halunnu loukata tai satuttaa sua. Ikinä,''Harry murehti. ''Joo, niin kyllä munkin puolesta. Mutta ehkä ne tarvittiin, että se sai meiät molemmat tajuamaan että vaan yhdessä meidän on hyvä olla. Että me tarvitaan toisiamme? Tai jotain muuta tollasta kliseistä,''virnistin ja Harry tuhahti. ''Tossa mitään kliseistä oo. Totta joka sana. Mä oon edes vähän hyvä ihminen vaan sun kanssa,''Harry totesi rauhallisesti. Nyökkäsin. ''Jep. Mutta nyt mun tarttee tehä yks juttu,''kerroin ja Harry katsoi minuun toiveikkaana. ''Joku kiva juttu? Ei enää enempää sydämensatuttamista jooko?''Harry aneli. Näytin hänelle kieltä. ''Ken tietää,''hihkaisin ja suutelin Harrya. Pujotin sormeni Harryn kiharoihin, ihan niin kuin olin aina unelmoinut ja Harry painoi minut tiukasti itseään vasten. Huulemme sopivat täydellisesti yhteen eikä maailmassa ollut ketään muuta kuin minä ja hän, päiväunieni rakkaus. Kunnes, kuten aina käy, sillä eihän mikään voi käydä niinkuin leffoissa, että kaikki on täydellistä.

 ''Te ootte näköjään saanu sovittua, luulen?''Beth sanoi ja kuulin naurun kuplivan hänen äänessään. Kuului myös neljän muun nauramista. Irrottauduin Harrysta nopeasti ja pyyhin suupieliäni. Harry katsoi minuun nauraen, minä häneen kauhistuneena. Ketkä olivat tunkeutuneet minun ja Bethin taloon? ''Harry, keitä noi on?''tiukkasin takerruin peloissani hänen paitaansa kiinni. ''Ne on vaa pojat. Liam, Louis, Zayn ja Niall, mä kyl tiiän että ne nauravat tyypit ootte te,''Harry sanoi ja pian neljä nauravaa poikaa ja Beth heidän vanavedessään tulivat olohuoneeseen kulman takaa. Katoin ihmetellen heihin. ''Miten sä sait ne tänne? Ja oliko pakko?''tiuskaisin Bethille, sillä olin pelästynyt, että oikeasti vaikka paparazzien olisivat tunkeutuneet tänne. ''Mä otin Harryn puhelimen ja soitin pojat tänne, ne ei kyl eka meinannu tulla,''Beth sai vaivoin kerrottua nauramiseltaan. ''Noh, tässä on Sasha, se tyttö,''Harry huokaisi ja halasi minua. Hymyilin varovasti pojille. Pojat heilauttivat käsiään tervehdykseksi ja virnistivät. ''Me jätetään teiät nyt rauhaan,''pojat sanoivat ja huokaisin helpotuksesta. ''Beth sä voit tulla meidän kanssa.''Beth katsoi ihmettellen poikiin mutta innostui sitten. ''Joo. Se olis mahtavaa! Mennään,''hän hihkaisi ja kohta ovi paukahti kiinni. 

Asetuin paremmin Harryn syliin ja painoin pääni hänen rintakehälleen. Harry kietoi kätensä ympärilleni ja painoi päänsä pääni päälle. ''Mä kaipasin näitä käsivarsia ja sun hajua. Ja ääntä ja hiuksia,''mumisin hiljaa. Harry tuoksui mintulle ja minusta hänen partavetensä oli ihanan tuoksuinen. Harry naurahti hiuksiani vasten. ''Aijjaa. Mä kaipasin kyl sori vaan sua, mun omaa pientä suurta loistavaa tähteä johon rakastuin heti ensisilmäyksellä, sillon Suomessa,''Harry vastasi ja silitti selkääni. ''Tyhmä,''kikatin ja onnellisuuden pystyi kuulemaan kuka vain äänestäni. Tämän paremmin asiat eivät voisi olla. Toki jos Beth löytäisi itselleen jonkun vaikka muista bändiläisistä, se olisi mahtavaa. Mutta nyt en murehtisi muuta. En sitä kuinka selittäisin ylipäätään mitään Peterille. Tai mitä siitä seuraisi. Nyt, se, että olin tässä Harryn sylissä ja kaikki oli meidän väliltä kunnossa, oli tärkeintä. Ja tiesin, että Harry olisi vierelläni. Unelmamieheni.