White Christmas

Tää on siis tää mun oneshotti 1DFinlandin joulukalenteriin :) Nyt on vaan korjattuna :D

Hyvää joulua te kaikki ihanat lukijat!♥ Ihanaa kun tuli valkonen joulu! Toivottavasti teillä on kiva joulu ja saatte mieluisia lahjoja :) Itse ainakin sain, nimittäin oman tietokoneen :D Tulee helpottamaan mun elämää paljon ja pystyn julkasemaan paljon useammin!

Toivottavasti tykkäätte tästä, jotka ette oo lukenu vielä. 
Liamficciä jatkan huomenna :)


Enjoy

 Tähdet tuikkivat kirkkaina tummansinisellä yötaivaalla kun kävelin lumen peittämää hiekkatietä. Lumi narskui kenkien alla ja pakkanen kiristyi koko ajan. Oli ihan hiljaista ja tunnelma oli taianomainen. Luminietokset hohtivat tähtien loisteessa ja välillä jossain pieni jänis juoksi pellolla. Muuten ulkona ei ollut ketään lisäkseni, kaikki olivat jo tekemässä viime hetken valmisteluja jouluun, tai istuivat koko perheen voimin juomassa kuumaa glögiä. Minulla ei ollut kiire mihinkään, sillä minua ei odottaisi kukaan kotona, joten mitä väliä missä olisin. Kyllä olin jo kuusen hankkinut, sillä se kuului jouluun. Aattoaamuna kuusi saisi koristeet ylleen. Olin jotain joulukoristeitakin laittanut ja leiponut pipareita sekä torttuja, mutta eivät ne tuntuneet miltään yksin. Ensimmäistä kertaa viettäisin joulun yksin, sillä äiti asui Floridassa uuden miehensä kanssa ja loikoili päivät pitkät rannalla auringon paahteessa. En ollut halunnut jättää kotimaataani, vaan jäin yksin asumaan Lappiin, sillä ikää oli tarpeeksi. Isä oli jossain, jätti äidin ja hänet yksin jo silloin kun olin pieni. Ystäviä ei ollut, ainakaan sellaisia jotka olisivat halunneet viettää joulua ilman perheitään. Kukapa olisi?

Lukko naksahti ja astuin sisään kylmästä ulkoilmasta. Ovi painui kiinni ja heitin avaimet pöydälle. Suuressa omakotitalossa oli hiljaista kuten aina. Huokaisten ripustin takin naulakkoon ja pudotin kengät jalasta. Kävin laittamassa joulumusiikkia soimaan, sillä vei yksinäisyyden tunnetta vähän pois, kun lauloi mukana. Jouluyötä laulaen astelin keittiöön ja laitoin glögiä lämpenemään mikroon. Ehtisin käydä juuri sopivasti vaihtamassa vaatteet, kun glögi lämpenisi. Villasukat jalassa ja pehmeä yöpuku päällä istahdin lämmin glögimuki kädessäni sohvalle. Hetken siinä istuttuani pelkkä musiikki alkoi tuntua tylsältä ja avasin telkan ja musiikki lakkasi. Televisiosta tuli jokin räiskintäleffa jota jäin tuijottamaan tylsistyneenä, jaksamatta vaihtaa kanavaa. Nyt tällä hetkellä kaipasin hyvää ystävää tai perhettä enemmän kuin koskaan. Huomenna olisi jouluaatto, jonka viettäisin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Ei yksin olemisessa mitään uutta ollut, olin ollut aina se syrjitty ja kiusattu joka oli jätetty ulkopuolelle. Se vain harmitti, kun ei tiennyt oliko itsessä jotain vikaa vai miksi ei huolittu mukaan.
’’Nyt annat ne tänne tai tapan sinut!’’ joku karjui ja hyppäsin säikähtäneenä pystyyn. Helpottuneena huomasin sen olevan vain mies leffasta. Pelonväreet kulkivat pitkin selkää. Musiikki olisi kuitenkin parempi vaihtoehto. Kytkin taas musiikin päälle ja hain kirjahyllystä kirjan. Stephen Kingin kirjat eivät kyllä olleet yhtään vähemmän pelottavia, mutta koska parempaakaan ei löytynyt, saisi se nyt käydä

’’Cass, oletko se sinä? Hiivin kohti varjoa, joka tuli raollaan olevasta ovesta. Varpaisillaan hän hiipi lähemmäksi ja kylmä hiki helmeili otsalla. Kuului kirkaisu ja pian jokin painava kolahti maahan. ’’Eii!’’ kiljuin juosten huoneeseen. Varovaisuus oli poissa. Jos siskolleni kävisi mitään, en kestäisi. ’’Sinä et mene minnekkään,’’ matala ääni kuiskasi korvaani kylmän rauhallisesti ja mies kietoi kätensä ympärilleni. ’’Saat tuntea koston karvaan maun.’’ Ovikello soi jossain kaukana.

Ovikello soi ja sydän hyppäsi kurkkuun. Oliko moottorisahamurhaaja tullut oven taakse? Hiljaa nousin ylös ja hiivin oven taakse. Iho oli täysin kananlihalla, kun ovi avautui ja katsoin. ’’K-kuka siellä?’’ Kuului useampi ääni hiljaisena kuiskivan jotain ja lopulta matala ääni tuli lähemmäs. ’’Me tota.. Ollaan eksytty, osaatko auttaa?’’ ääni kysyi englanniksi. Katsoin epäuskoisena raosta. Viisi älyttömän hyvännäköistä poikaa seisoi ulko-oveni takana katsoen minua suoraan silmiin. Ja vielä ulkomailta! Millä mahdollisuudella kävisi näin hyvä tuuri? Tänne, ei minkään keskelle tuli päivää ennen joulua tuonnäköisiä miehiä?! Päätään pudistellen peräännyin ovelta, mutta oli pakko vilkaista uudestaan ulos, etten vain olisi alkanut näkemään harhoja. Siinä he kuitenkin edelleen seisoivat, ohuissa takeissa ja näki että he palelivat. Tuijotin heitä hetken ennenkö suljin silmäni ja hengähdin syvään ja avasin oven kokonaan. ’’Tulkaa nyt ihmeessä sisälle, ei teidän siellä tarvitse jäätyä,’’ sanoin ja yritin tointua järkytyksestäni. Pojat astuivat kiitollisen näköisinä sisälle. ’’Tohon voitte laittaa takit ja kengät,’’ osoitin naulakkoa ja lähdin keittiöön. Pojat seurasivat häntä ja istuivat pöydän ääreen. ’’Haluatteko jotain?’’ kysyin ja pojat pudistelivat päätään. ’’No mä laitan teille vähän lämmintä juotavaa.’’ otin kuusi kuppia eteeni ja tyhjensin glögipurkin niihin. Hän vilkaisi nopeasti poikiin ja he katselivat uteliaina ympärilleen. Pian glögi oli valmista ja ojensin jokaiselle pojalle yhden mukin. Kaikki paitsi yksi katsoivat hieman epäileväisen näköisinä juomaa, mutta yksi kumosi lähes koko mukillisen suuhunsa. ’’Uaah, se oli kuumaa!’’ vaalea mies parkaisi ja piteli kieltään. En voinut itselleni mitään vaan purskahdin nauruun. Muutkin virnistelivät blondille. ’’Mä kyllä sanoin että laitan teille kuumaa juotavaa,’’ sanoin ja blondi katsoi nolona muualle. ’’Mä oon muuten Victoria,’’ tokaisin tajusin unohtaneeni esitellä itseni. ’’Onpa kaunis nimi,’’ kiharatukkainen sanoi. ’’Mä olen Harry Styles, mun vieressä istuva on Louis Tomlinson ja tuo tuossa on Zayn Malik.’’ ’’Joo ja mä olen Niall Horan!,’’ blondi ilmoitti virnistäen ja osoitti vieressään istuvaa miestä. ’’Toi on Liam Payne. Mutta miksi noin kaunis asuu täällä yksin?’’ Käänsin katseeni muualle. Heidän ei tarvitsisi tietää siitä. ’’Yhen jutun takia. Mutta miksi ihmeessä te täällä Lapissa olette? Te kuulostatte että olette Englannista,’’ kysyin ihmetellen. ’’No tota me oltiin matkalla kotiin, kun meidän lentokoneen piti pysähtyä sit jossain. Me päädyttiin sitten vähän seikkailemaan ja ollaan nyt täällä, eksyksissä. Meiän pitäs päästä Englantiin mutta luulen että ei olla kauheen lähellä?’’ Louis kertoi ja Harry hymyili hymykuopat näkyen ja katsoi vihreillä silmillään suoraan minuun. Polveni menivät veteliksi Harryn hymyillessä. ’’No joo ei, ootte Pohjois-Suomessa,’’ naurahdin takellellen. Jos Harry ei lopettaisi nyt hymyilemistään, en pysyisi enää pystyssä. ’’Harry, lopeta nyt toi flirttailu,’’ Louis käski nauraen ja Harry näytti hänelle lapsellisesti kieltä. ’’Haluutko nyt kertoa meille miks oot yksin kun huomenna on jouluaatto?’’ Liam kysyi varovasti. Huokaisin ja nyökkäsin. ’’No miksen vois. Äiti asuu Floridassa enkä halunnu mukaan niin jäin tänne. Kavereita ei oo, ainakaan sellaisia jotka haluisivat viettää joulua ilman perheitä,’’ kerroin ja pojat näyttivät surullisilta. Mutta sitten Harry virnisti saaden taas polveni veteliksi ja sydämen tykyttämään. ’’No nyt sulla on. Sillä ei me kotiin ehditä ja miksei vietettäis joulu täällä, sun seurana?’’ hän totesi. Katsoin hämmästyneenä häneen. ’’Ai siis mitä? Kyllähän se käy mutta…’’ Harry nousi pystyyn voitonriemuisena. ’’Se on sitten päätetty! Vai mitä pojat?’’ Muut nyökkäsivät innoissaan. ’’Muuten söpö yöpuku sulla,’’ Louis tirskahti. Vilkaisin punaisena nalleyöpukuani ja ryntäsin äkkiä vaihtamaan vaatteet. En ollut ollenkaan muistanut mitä minulla oli päällä ja vaikka minulle olisi ihan sama, mitä minulla olisi kotona päällä, en halunnut noiden poikien edessä näyttäytyä tämän näköisenä. Sitaisin hiukset äkkiä nutturalle ja katsoin äkkiä peilistä etten näyttäisi täysin räjähtäneeltä. Punaisena menin takaisin keittiöön jossa pojat yhä istuivat. ’’Tulkaa vaan tänne olohuoneeseen,’’ sanoin vaivautuneena ja ohjasin heidät viereiseen huoneeseen. Joulumusiikki oli yhä päällä ja sieltä tuli juuri lempikappaleeni, Joulumaa. Hymyillen istuin nojatuoliin ja pojat ahtautuivat sohvalle. ’’Vähän kuulostaa kivalta,’’ Zayn totesi kuunneltuaan hetken. Hymyillen nyökkäsin. ’’Niimpä, tää on kiva, mun lempikappale,’’ kerroin ja kävin laittamassa musiikkia hieman pienemmälle. ’’Kertokaapas nyt jotain itsestänne?’’ sanoin ja odottavana kävin istumaan nojatuoliin.

Väsyneenä kaaduin sänkyyni. Oloni oli kevyempi kuin pitkiin aikoihin, sillä nyt minulla olisi seuraa. En olisi yksin jouluna ja se oli parhain lahja mitä voisin ikinä saada. Pojat olivat huipputyyppejä, enkä jaksanut odottaa huomista. Aamulla olin luvannut näyttää heille vähän paikkoja ja viedä heidät läheiseen pikkukylään. Ostaisin samalla heille jotain pientä, sillä vaikka olin tuntenut heidät vasta pari tuntia, olivat he jo parhaita ystäviäni. En vieläkään uskonut tämän kaiken olevan totta. Toisen korvaan tämä kuulostaa varmaan ihan hullulta, kuka päästäisi viisi tuiki tuntematonta sisään ja antaisi heidän jäädä vielä yöksikin? En tiedä miksi, mutta luotin kaikkiin viiteen täysin. Niall oli osoittautunut hauskaksi ja lempeäksi ilopilleriksi, joka tykkäsi ruoasta. Harry taas flirttailevaksi hurmuriksi, porukan nuorimmaksi. Vaikka kuinka yritin, en voinut kieltää sitä että Harry oli syötävän suloinen ja saatoin olla jopa ihastunut häneen. Halusin kuitenkin olla vain kavereita, sillä he lähtisivät pian emmekä luultavasti näkisi enää ikinä. Louis taas heitti koko ajan läppää, hyvä tyyppi hänkin. Zayn vaikutti rauhallisemmalta ja ujommalta kuin muut, mutta mukavalta hänkin. Liamista taas huokui varmuus ja hän vaikutti eniten maan pinnalla olevalta, joka piti huolta ja sai itsellekin tunteen että voisin puhua hänelle vaikka mistä.
Tämä oli varmasti paras päivä ikinä, ajattelin onnellisena kun vaivuin uneen.

***

’’Louiis, Harryy, Niaall, huhuu syömään!’’ huusin olohuoneeseen, jossa pojat nukkuivat sohvalla ja patjoilla joita olin löytänyt kaapin perukoilta. Niall, joka tosin oli vielä ihan uninen, ilmestyi keittiöön ja katetun pöydän nähdessään virkistyi silmissä. ’’Kiitos! Jummi, tällästä en ookkaan nähny pitkään aikaan! Miten sä jaksoit herätä laittamaan tän meille?’’ Niall kysyi ihmetellen. Naurahdin ja osoitin ulos. ’’Mä heräsin jo kuudelta, kävin ruokkimassa hevoset ja lampaat,’’ selitin hymyillen. Niall katsoi järkyttyneenä minuun. ’’Kuudelta? Jouluna?.’’ Nauraen heilautin kättäni ja menin olohuoneeseen. Muut olivat vielä sikeässä unessa. Kumarruin Harryn ylle ja hellästi silitin hänen poskeaan. Harry äännähti onnellisena ja vaihtoi asentoa. Virnistin ja tökkäsin Harryn poskea. Harry säikähti ja nousi istumaan hieroen silmiään. ’’Mitä?’’ hän mumisi. ’’Harry, tuutko syömään?’’ kysyin ja Harry katsahti minuun ja hymyili sitten. ’’No tietty sun kanssa!’’ Harry nousi ja herätteli muita poikia. Hetken päästä Liam, Louis ja Zaynkin raahautuivat unisina keittiöön. ’’Niall jätä meillekin ruokaa!’’ Louis äännähti ja veti täyden pekonilautasen Niallilta pois. Niall irvisti Louisille ja otti uuden sämpylän. ’’Mä meen tekemään lumitöitä, niin syökää te rauhassa. Lähetään vaikka sit?’’ ilmoitin ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. ’’Lumitöitä?’’ Liam kysyi ihmetellen. ’’Niin. Ei täällä käy aura-autoa koskaan. Ja yöllä on satanut varmaan 15cm lisää lunta.

***

’’Mulla on teille jotain,’’ paljastin ja osoitin kuusen alla olevia paketteja. Pojat katsoivat hämmästyneenä minuun. ’’Kiitos!’’ he huudahtivat yhtä aikaa ja nappasivat omat pakettinsa. Olin ostanut jokaiselle tonttulakin ja naureskellen katsoin poikien järkyttyneitä ilmeitä. Olin toki ostanut muutakin, mutta antaisin ne vasta kun he lähtisivät. ’’Öh.. Kiitos Victoria,’’ Liam kiitti kohteliaana ja pisti lakkinsa päälle. ’’Joo kiitti,’’ Harry hymähti ja pisti lakin päähänsä. Muutkin laittoivat lakit päähän ja hain omani kaapista. ’’Mitä tehtäs?’’ kysyin palatessani takaisin. Niall katsoi miettivänä ympärilleen ja näin kuinka lamppu syttyi hänen päässään. ’’Onko sulla kitaraa?’’ hän kysyi. Nyökkäsin ja hain äkkiä kitarani. Niall otti sen minulta ja soitti pari sointua. ’’Mitä jos laulettais kaikkia joululauluja? Mä voin soittaa?’’ hän ehdotti. ’’Vai haluutko sä soittaa Victoria? Joo, itse asiassa soita sä!’’ Pudistin päätäni, mutta Niall antoi kitaran minulle. ’’Soita meille joku suomalainen joululaulu ja laula!’’ Huokaisin ja aloitin soittamaan Joulumaata. ’’Wow, sähän oot ihan sairaan hyvä!’’ Louis sanoi hämmästyneenä. Punastuin kehuista ja painoin pääni alas. ’’Tässä tää kitara,’’ ojensin kitaran takaisin Niallille. Niall alkoi hymyillen soittaa. Istuimme piirissä laittialla. Tunnelma oli mahtava. Tälläistä jouluna kuului olla! Tunsin kuuluvani tähän porukkaan enemmän kuin mihinkään muuhun. Lumi loisti ulkona ja vastapaistetut piparit tuoksuivat. Parin kappaleen päästä kuitenkin Harryn puhelimen pirinä keskeytti joulunviettomme. Puhelun päätyttyä Harry katsoi surullisena minuun. ’’Meidän pitää lähteä,’’ Harry huokaisi. ’’He tulevat hakemaan meitä nyt.’’ Ovikello soi ja pojat menivät surullisina pukemaan. ’’Kiitos Victoria, tää oli paras joulu ikinä,’’ Liam sanoi ja halasi minua tiukasti. Pieni kyynel ilmestyi silmäkulmaani kun painoin pääni Liamin rintakehää vasten. ’’Niin oli. Kiitos teille,’’ kuiskasin ja halasin Zayniä, Niallia ja Louisiakin tiukasti. Viimeiseksi halasin Harrya. ’’Tää oli mun parhaat kaksi päivää. Kiitos ihana,’’ Harry kuiskasi korvaani. Tunsin kuinka hän työnsi taskuuni jotain, mutta en välittänyt siitä. Kyyneleet alkoivat valua silmistäni, kun tiesin, että joutuisin luopumaan heistä nyt. ’’Mä..,’’ mumisin mutta Harry painoi sormensa huulilleni. ’’Shh, nautitaan tästä,’’ Harry sanoi hiljaa. ’’Haluan nauttia susta tän viimeisen hetken.’’ Katsoin hämmästyneenä häntä. Harry kuitenkin painoi minut tiukkaan halaukseen. Lopulta, vain sekunneilta tuntuneiden minuuttien jälkeen Harryn oli irroitettava otteensa minusta. Vielä ovensuussa hän katsoi minuun surullisena ja sulki sitten oven. Jäin siihen seisomaan kyynelten valuessa. Yhtäkkiä avasin oven ja ryntäsin Harryn perään, itsekään tietämättäni miksi. Harry katsoi minuun hämmästyneenä kun pyyhälsin hänen luokseen. ’’Mitä?’’ hän kysyi ihmetellen. Pysähdyin hänen eteensä. Mietin vain sekunnin ja tein päätöksen. Painoin huuleni nopeasti Harryn huulille ja juoksin sisälle niin nopeasti kuin pääsin. Hengästyneenä katsoin ikkunasta ulos ja näin Harryn seisovan hämmästyneen näköisenä. Sitten joku käski hänet autoon ja Harry loi vielä viimeisen pitkän katseen talooni. Sitten hän astui autoon ja autot kaahasivat pois. Surullisena kävelin keittiiöön. Taloni oli taas hiljainen, kaiken sen melun jälkeen ja jo nyt ikävöin poikia. Päätin ottaa lehden, jonka olin aamulla ostanut ja lukea sitä. Selasin muutaman sivun mutta sitten isolla kirjoitettu otsikko kiinnitti huomioni.
ONE DIRECTION NÄHTY LAPISSA!

Katsoin kuvaa tekstin alla ja henkäisin. Ei se voisi olla..! Mutta kyllä vain oli. Liam, Louis, Niall, Zayn ja Harryhan ne siinä kuvassa olivat. One Direction oli viettänyt joulun kanssani. Erakon suomalaistytön. Oli siinäkin joulu, totesin virnistäen ja katsoin ulos. Lumihiutaleita leijui taas hiljalleen maahan. Työnsin käteni taskuun katsoakseni puhelinta, mutta käteni osui lappuun. Katsoin lappua ihmetellen ja avasin sen. Soittele, oli Harry kirjoittanut siihen ja oli alle laittanut numeronsa. Voi Harry, ajattelin hymyillen ja painoin lappusen tiukasti rintaani vasten. Ehkä en ollutkaan vain surkea luuseri. Harry ja pojat olivat osoittaneet sen. Etenkin Harry. Silmieni verkkokalvoille oli piirtynyt kuva Harryn säteilevistä silmistä, vallattomista kiharoista ja sydämet sulattavasta hymystä. Maailman paras joulu, totesin mennessäni hoitamaan iltatallia. Huomenna olisi taas uudet lumityöt edessä, mutta mitä väliä? Tämä joulu auttaisi jaksamaan vaikka mitä.