Twinkling Eyes- Part 9

Heissun taas! Pitkästä aikaa kirjoittelin taas :) Ihan omasta saamattomuudesta on johtunut, ettei tekstiä ole tullut. Tein vähän pidemmän korvaukseksi. Tän luvun laatu ainakin omasta mielestä vaihtelee taas aika tosi paljon. Olen pahoillani! Toivottavasti kuitenkin tykkäätte :) Huomenna ehdin taas kirjotella, ja yritänkin nyt kirjoitella tiheämpään tahtiin. Toivottavasti ei haittaa ;)

Kommentoikaa mielellään risuja ja ruusuja, esim. onko toi että kirjotan repliikit omille riveilleen hyvä vai huono? Kokeilin vähän uutta :)

Kommentoikaa ja liittykää lukijoiksi ihanat ♥ Jos tätä joku lukee niin te ootte se syy miksi kirjoitan tätä blogia! 



Enjoy


 



Avasin silmäni ja kirkas aamuaurinko häikäisi silmäni. Haukotellen nousin istumaan ja katselin ympärilleni. Huone oli sotkuinen, vaatteita joka puolella lattiaa. Pimennysverho oli avattu ja televisio nökötti näyttö mustana seinällä. Viereinen paikka sängyssä oli tyhjänä ja suihkussa kuului olevan joku. Vastapaistetun pekonin tuoksu leijaili makuuhuoneeseen. Niall tosin ei koskaan tehnyt pekonia minulle, mutta ehkä hän halusi yllättää minut. Hymyilin onnellisena. Niall oli niin kultainen. En muistanut eilisillasta muuta kuin sen, että Niall oli kosinut minua ja olin suuttunut hänelle. Hetkinen. Kosinut minua. En tuntenut sormuksen painoa sormessani ja hätääntyneenä tunnustelin sängyn läpikotaisin.

''Mitä etsit?''pehmeä ääni kysyi takaani ja mies kiersi kätensä ympärilleni. Vesipisarat hänen märistä hiuksistaan tippuivat paidalleni -näköjään muuta minulla ei ollutkaan yllä, ja käännyin hymyillen suutelemaan häntä. 

''Mun sormusta. Ootko nähny sitä?''

Ruskeat silmät tuijottivat minua syvälle silmiini. Ehkä hiukan vihaisesti. Katsoin kummastuneena ylös. Ruskeat? Liam! Olin sinun luonasi! En ollutkaan palannut Niallin luo. Eli se tarkoitti että olin juuri pettänyt Niallia. Kaikki muistikuvat alkoivat palautua pikkuhiljaa mieleeni. Ei minun näin pitkälle pitänyt mennä! Kun tajusin mitä olin tehnyt ryntäsin syleilystäsi keräämään vaatteitani. 

''Siis mitä? Selitäs tää mulle Allu!''käskit vihaisena. Silti se oli se tutty, ihanan pehmeä ja kirkkas ääni jota rakastan.Kaikki ne hetket kanssasi, kun kuulin äänesi, tulivat mieleeni. Minun oli pakko selittää kaikki sinulle.

Huokaisten istuin sängyllesi ja taputin paikkaa vieressäni. Tulit siihen vastahakoisen näköisenä. Otin kätesi omaani ja piirsin sormellani kuvioita siihen.

''Liam,''aloitin hiljaa. ''Olen pahoillani. Mä oon kihloissa mutta meille tuli hirvee riita. Ei mun ollu tarkotus mennä näin pitkälle, mutta olin niin humalassa.'' Valehtelija. En minä niin humalassa ollut, mutta olin kuten yleensänkin, mennyt liian pitkälle vaikka ei ollut tarkoitus. Mulkoilet minua, mutta ilmeesi on jo leppyneempi. Otat käteni omiisi ja puristat niitä lempeästi.

''Mä en ois ikinä halunnu osallistua pettämiseen, tiesitkö sitä?''

''Kukapa haluais? Mutta mä kyllä oikeesti tiesin, oon tienny jo kauan. Oon niin pahoillani ettet uskokkaan.'' Tuijotit minua hämmentyneenä. Noilla sinun ruskeilla, kauniilla silmilläsi.

''Anteeks mitä? Miten muka?''kysyit ihmetellen. Virnistin surullisena. Niin, ethän sinä muistanut minua.

''Mä oon Allu, Liam. Alicia Smith. Me käytiin samaa lukiota. Ja joskus nuorena ja tyhmänä olin ihastunut suhun, vieläkin oon,''sanoin ja kuiskasin viimeisen sanan. Olit hetken aivan jähmettynyt. Sitten laskit käteni pois, takaisin jalkojeni päälle. Käänsit katseesi minuun ja avasit suusi. Et kuitenkaan sanonut mitään hetkeen.

''Allu.. Sun.. Sun pitää mennä nyt,''mumisit. Vilkaisin sinua kummastuneena.

''Mut-''

''Nyt. Heti''





******




Jotenkin onnistuin selviämään kotiin. En yhtään tiedä miten. Lysähdin sohvalle ja otin puhelimen taskusta. 

''Susa..''nyyhkin puhelimeen. ''Voitko tulla tänne nyt?''

''Joo. Tuonko jotain? ''Susa kysyi huolestuneena.

''Tuo ittes,''vastasin ja lopetin puhelun.

Hetken päästä Susa oli jo koputtamassa oveen. Avasin oven ja Susa haukkoi henkeään nähdessään minut. Hiukset olivat miten sattuu, eiliset meikit levinneenä poskilla ja vaatteet jäätelötahroissa. Susa tuli sisälle, läimäisi oven kiinni, tarttui minua kädestä ja raahasi sohvalle. 

''Kerro heti kaikki,''Susa käski. 

Laitoin silmät kiinni ja huokaisin. ''Mä petin Niallia Liamin kanssa. Ja kerroin Liamille totuuden ja sen että tunnetaan ennestään. Se käski mun häipyä kun kuuli sen,''kerroin ja purskahdin itkuun. Susa otti minut halaukseen ja hyssytteli. 

''Mitä mä teen mun elämällä? Mitä mä sanon Niallille? Mitä..-''

''Kuule, sä soitat nyt Niallille, keräät ittes ja puhut asiat selviks. Ja mitä Liamiin tulee, se ottaa suhun yhteyttä jos haluaa, ja jos ei niin sit ei. Sä kyllä selviät tästä. Jos Niall rakastaa sua oikeesti, se kyllä antaa jossain vaiheessa anteeks ja kertoo sulle sen miksi ette muka voi muuttaa yhteen,'' Susa sanoo tiukasti ja ojentaa puhelimen. Otan sen ja Susa lähtee toiseen huoneeseen.

''Niall?''kuiskaan ja kuulen murahduksen. ''Voisitko sä tulla mun luo? Meidän pitäs puhua.''

''Okei,''hän vastaa tylysti ja lopettaa puhelun. 

Nousen pystyyn ja lähden vessaan siistimään itseäni. Vaatteetkin pitäisi vaihtaa. Kun avaan oven, Susa tulee kiihtyneenä vastaan.

''Mun pitää mennä. Harry pyys mut luokseen!''hän huudahtaa. ''Soita sit miten meni!''

Nyökkäsin vaisuna. Olin kuitenkin onnellinen Susan puolesta.




*******





Kuulin koputuksen. Sammutin television ja menin avamaan oven. Niall nyökkäsi minulle ja käveli ohitseni ja istui sohvalle. Menin istumaan hänen viereensä. 

''Niall..''sanoin, mutta Niall vain tuijotti tiukasti eteen. ''Mä oon pahoillani, että lähin eilen sellain. Se oli ihan turhaa. Etenkin koska tein elämäni suurimman virheen.'' Hiljenen odottamaan Niallin vastausta mutta hän ei vastaa mitään.

''Niall se mun virhe oli se, että.. Että mä petin sua,''kuiskasin. Niallin pää käännähti kuin salama.

''Sä teit mitä?''Niall huusi. ''Ensin mä joudun katsomaan kun lähdet etkä anna pyytää anteeksi tai mitään ja sitten kun odotan kuulevani anteeksipyynnön saankin kuulla, että tuleva vaimoni on pettänyt mua! Missä sun sormus muuten on?''

''Voi ei mä oon kadottanu sen!''huudahdin, vaikka oikein hyvin tiesin että se oli lipaston laatikossa, mutta en ollut muistanut laittaa sitä. ''Mun piti ottaa se hetkeks pois tänään ja nyt se on kadonnu.. Taas yksi valhe lisää. Mutta sanoitko sä tuleva vaimo? Etkö sä halua erota? Mutta mäkin haluaisin sen sun syyn kuulla..''

''Jaha. Mutta no miks sä niin kuvittelit? Vaikka tää otti aika koville, niin mä rakastan sua liikaa. Vai haluutko sä erota? ''

''Ei, en halua missään nimessä! Ei aloteta tätä syyttämisleikkiä, oon nähny liian monta kertaa leffoissa ja kirjoissa kuinka ne johtaa eroon. Oi Niall!''nauroin ja hyppäsin Niallin syliin. Painoin tiukasti huuleni hänen huulilleen ja tunsin kuinka Niallkin virnisti. 

 ''Tuu mennään ettimään se sormus!''hihkaisin ja Niall nousi nauraen ylös.

''Mennään mennään!''