Little Star-Part 13

Joo tää on tällänen kamala luku taas ainakin mun mielestä, mutta ei voi mitään. Nyt ei mennyt niin kauan tän julkasemisessa, ja oon nyt tosi ylpee itestäni :D Tällä viikolla tulee luultavasti toinenkin luku. En sit muuten yhtään tiiä, et miten noi punnat menee euroissa et laitoin vaan jotain xD

Kommentit, ne olis ihan mahtava juttu, minkälaiset vaan♥ Arvostaisin sitä ihan mielettömästi! Ja ois muuten kiva, jos voisitte sitä kommentoida, että kumman teen, Liam oneshotin vai tälläsen sarjan?! Ja sekin ois tosi kiva jos lukijaksi jaksaisitte liittyä :) Olis kiva tietää kuinka monta tätä lukee! Kiitos!♥
Kuiteski, hope u enjoy!





*7kk myöhemmin* Sori taas aikahyppy :D

Harry:

Olimme Australiassa ja yksi viimeisimmistä keikoistamme kiertueella oli alkamassa.
Kuuntelimme kiljumista, joka tuli oven ulkopuolelta. Niall irvisti ja peitti korvansa. Kaikki väittävät, että kuuroutuisimme kovan musiikin takia, mutta ehei, se ei olisi syy. Kuuroutuisimme fanien kiljumisen vuoksi. Oli silti uskomatonta ajatella, että noin moni piti musiikistamme ja olimme joidenkin idoleita. Virnistin Niallin ilmeelle ja keskityin vielä kertaamaan kappaleita. Ajatukseni kuitenkin harhailivat koko ajan Sashaan.

Oli kai kuin kohtalon ivaa, että olin onnistunut hajoittamaan puhelimeni heti kiertueen alussa. Sen lisäksi, että olin lähtenyt Sashan luota kertomatta mitään, en edes voinut pahoitella tilannetta koska hänen numeronsa oli hajonneessa puhelimessa. Kaipasin tyttöä niin hirveästi, että sitä on vaikea sulattaa. Eihän kenestäkään niin paljoa voi pitää?! 

Itkin itseni uneen joskus iltaisin, kun ikävöin ja välillä lavalla unohdin sanat ja jäin vain seisomaan. Onneksi pojat olivat ymmärtäväisiä ja lauloivat kohtani jos satuin unohtamaan. Simon ei pitänyt yhtään tilanteestani ja oli aina vihainen keikan jälkeen jos olin unohtanut laulaa. 

Toivon niin paljon, että Sasha ei ole minulle ikuisesti vihainen, vaan ottaa minut takaisin. Minulla ei olisi mitään ilman Sashaa, hän oli täyttänyt elämäni kauniilla naurullaan ja mahtavalla luonteella. Minä en olisi mitään ilman Sashaa. Hän täytti puutteet joita minussa oli, ja jos olisimme yhdessä, olisimme täydellinen pari. 
Kyynel valui poskelleni, kun ymmärsin, ettei ehkä olisi koskaan meitä, olisi vain Harry ja Sasha. Louis hymyili minulle lohduttavasti ja nosti peukun pystyyn huoneen toiselta puolelta. Hymyilin vaisusti takaisin ja yritin esittää iloista. Voi varmaan kuvitella, miltä tuntuu olla jostain rakkaasta erossa yli puoli vuotta. Onneksi kohta pääsisimme Lontooseen lomalle ja pääsisin selvittämään välit Sashan kanssa.

''Noniin vetäkäähän hyvä keikka pojat!''Simon pyysi hymyillen ja läpsäytti jokaista selkään kannustavasti. Minut hän kuitenkin pysäytti ja laskin katseeni nopeasti maahan. ''Harry, myös sä,''hän käski ja antoi minun mennä. Juoksin muiden poikien perään ja otin leveän osittain tekohymyn kasvoilleni. ''Mikä meininki täällä on tänään?''Liam huusi mikkiin ja fanit kiljuivat vastaukseksi. Vilkaisin Zayniin joka nyökäytti ja aloin laulamaan Story of my lifea.


Sasha:

Naputin kynnelläni pöytää musiikin tahtiin ja katselin asiakkaita pöydissä. Kukaan ei nyt tarvinnut mitään ja oli hiljaisin aika. Suurin osa oli yksin, juomassa itseään humalaan. Suurin osa oli tuttuja, vanhoja asiakkaita jotka kävivät joko joka päivä tai vakiopäivinä. Yksi käsi nousi ja minua huudettiin ja lähdin pöydän luo. ''Vielä neljäs Frank?''kysyin parrakkaalta mieheltä joka hohotti jollekkin jutulle. ''Jooo ja extravahvana!''Frank tokaisi sammaltaen ja virnisti. ''Eikö sulla huomenna oo töitä?''ihmettelin, sillä yleensä torstait Frank oli töissä viereisessä pikkukaupassa. ''Ainiin voi kehveli,''hän ähki ja painoi pään käsiinsä. Mies vieressä taputti Frankin selkää lohduttavasti ja alkoi nauraa. Kohotin kulmiani kysyvänä. ''Mikä sua naurattaa Chris?'' Chris oli Frankin paras kaveri ja huolehti hänestä aina, kun mies oli liian humalassa mennäkseen kotiinsa. ''Se ei muista että sillä on huomenna vapaata,''Chris nauroi ja virnistin. ''Ei siitä varmaan haittaakaan oo, että välillä jois ittensä vähän pienempään humalaan,''totesin ja jätin Chrisin huolehtimaan Frankista. Hyräilin Coldplayn Paradisen tahtiin astellessani tiskin taakse. Kappale vaihtui ja kaiuttimista alkoi soida Little Thingsin alkusävelet. Ryntäsin laittamaan musiikkia hiljaisemmalle, sillä en aikonut päästää Harryn kuvaa taas päähäni. Myöhästyin kuitenkin ja Harry alkoi laulaa täydellisellä äänellään. Nojasin tiskiin ja kyyneleet tulvahtivat silmiini. Voi, kuinka kaipasinkaan tuota ääntä. 

''I know you've never loved the sound of your voice on tape
You never want to know how much you weigh
You still have to squeeze into your jeans
But you're perfect to me

I wont let these little things
Slip out of my mouth
but if It's true

It's you
It's you
They add up to
I'm in love with you
And all these little things''

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun nyrkillä kopautettiin hiljaa pöytään. ''Krhm, anteeksi, saisimmeko tilata?''vanha mies kysyi varovaisesti. Nostin katseeni nopeasti ja kuivasin kyyneleet. ''Öhh, juu tietenkin,''hymyilin ja tutkin pariskuntaan. He olivat uusia, eivätkä tienneet itkukohtauksistani, joita tuli aina kun radioista kuului Harryn ääni.

''Minä ottaisin ihan tavallisen oluen,''mies pyysi. ''Ja vaimolleni vain vettä, eikö niin Marghareta?'' Nainen nyökkäsi ja otin kylmäkaapista oluen ja viereisestä kaapista vesipullon. ''Se tekee 15 puntaa,''sanoin ja vanhus ojensi setelin. Nainen otti pullot pöydältä ja lähti etsimään vapaata pöytää. Mies kiitti ja lähti vaimonsa perään. 

***

''Sasha, sä voit mennä,''joku sanoi ja tönäisi minua varovasti. Räväytin silmäni auki ja katselin ympärilleni. Vieressäni seisoi Beth virnuille. ''Sängyssä ois varmaan kivempi nukkua,''hän totesi ja usutti minua pois. ''Mutta sun vuoro ei ala vielä..,''mumisin unisena. ''Ähh, kato kuinka vähän porukkaa täällä on, kyllä mä pärjään,''Beth sanoi ja osoitti pöytiä. Pöydissä oli enää vain pari ihmistä, ja Chriskin oli saanut Frankin pois. Haukotellen nyökkäsin. ''Noh kai mä sit meen.. Kiitos Beth,''kiitin ja halasin Bethiä. Annoin valkoisen pienen essuni Bethille ja nappasin takin päälle. 

Ulkona katsoin puhelintani. Se oli aina työvuoron taskussa, jotten unohtuisi näpräämään sitä. Avasin näytön ja suljin silmäni. En uskaltaisi katsoa, jouduinko pettymään taas. 7 kuukauden ajan olin joka päivä pelokkaana katsoen näyttöä. Avasin silmäni ja huokaisin surullisena. Tänäänkin jouduin pettymään. Ei viestiä Harrylta. Luulin, että hän olisi laittanut jotain. Hän ei ollut vastannut edes viesteihin, joita olin laittanut silloin lähdön jälkeen. Miksi, miksi Harry teki minulle näin? Puristin puhelintani vihaisena ja lähdin kävelemään pitkin ja vihaisin askelin kotiin. Näin ei minua kohdeltu, en jaksanut enää odottaa jotain sellaista, mitä oli ihan hölmö edes toivoa.

Hyvästi Harry Styles, uutta mahdollisuutta et saa, vaikka rakastinkin sinua järjettömän paljon. Et vaikka kuinka anelisit ja vakuuttelisit tullessasi joskus takaisin Lontooseen. Sydäntäni ei särjetä uudestaan.