Little Star-Part 14

Noniin, taas ois yks luku kirjotettu :) Toivottavasti pidätte, mä nyt en koskaan pidä omista kirjotuksistani, etenkään enää kun uus äikänope antaa vaan 8 kun vanha antoi aina 10 :/

Kommentit ois ihan mahtavia, ne kertois et joku ees lukee tätä :D Lukijakski ois kiva jos joku liittys♥ Mutta täytyy kyllä kiittää, tätä blogia on katsottu jo yli 3000 kertaa :o Et kaipa tätä joku joskus lukee :D Kiitos siitä, en ois ikinä uskonu et niin monta kävijäkertaa tulis♥
Tää ficci jatkuu vielä ainaki kaks osaa, ja varmaan alottelen kirjottamaan jo uutta Liam ficciä/one shottia, en oo vieläkään päättänyt kumman teen.. En kuitenkaan sitä julkase ennen kun tää loppuu :)

Niin ja sit mä kysyn sitä, että kuinka moni on jo kuunnellu netistä Fourin kappaleita, mitä ei oo julkastu vielä mutta on vuotanu nettiin? Mun täytyy myöntää että just tälläkin hetkellä kuuntelen Stockholm Syndromea vaikka sitä ei oo ees julkastu :p

Nyt nää löpinät riittää, nauttikaa :)




 Sasha:

Pakkasin tavaroita yksi kerrallaan laatikkoihin. Taulut ovat hävinneet seiniltä ja Beth irroitti juuri verhoja. Silkkiverhot tippuvat alas viimeisen kiinnikkeen irrotessa. Beth hypähti alas tuolilta ja viikkaa verhon kauniisti ja laskee sen laatikkoon. Tämä on viimeinen päivä tässä talossa, sillä Beth pyysi minut asumaan luokseen, kun sai valtavan talon vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi. Hyvähän heidän on antaa sellainen lahjaksi, kun isä on jokin korkeaarvoinen poliitikko miljoonapalkalla ja äitillä oma mallisto ja vaatemerkki. Saisin säästettyä rahaa, sillä Beth ottaisi vain pientä vuokraa, ja saisin ostettua oman kodin. 

''Onneksi Nalle antoi meille vapaata Se on välillä sellanen lutunen,''Beth keskeytti hiljaisuuden. Nyökkäsin virnistäen, sillä kaikki luulevat Nallea ensin sellaiseksi leppoisaksi, mutta todellisuudessa pomomme on pitkä, lihaksikas kivikasvo, jota en ole koskaan nähnyt nauramassa selvin päin. Kun Nalle käskee jotain, kaikki tottelevat saman tien. Saimme kuitenkin anottua vapaata, kun veimme hänelle viinipullon ja juotimme sen Nallelle mennessämme puhumaan hänelle 'muuten vain'. Humalassa Nalle on kuin nalle, lempeä ja kiltti ja nauraa ajan kaikelle ja työporukamme keksi lempinimen istuessaan iltaa ja Nalle käveli sinne humalaisena ja antoi palkankorotuksia hymyillen ja nauroi kaikelle. Seuraavana päivänä hän kuitenkin perui kaikki, kun joku erehtyi kysymään häneltä palkankorotuksesta.
''Niipä, en ois ikinä saanu tehtyä tätä iltojen aikana,''huokaisin.


''Miten muuten sulla ja Harrylla?''Beth kysyi varovasti. Irvistin ja painoin pääni kämmeniin. ''Siltä ei ole tullut kertaakaan viestejä, enkä aio pyytää häntä palaamaan takaisin. Nyt kun muutan, en aio kertoa hänelle uutta osoitetta. Jos ei herra suvaitse laittaa viestiä puoleen vuoteen, ei ole palaamista takaisin mun elämään,''lopulta totesin ja pienet kyyneleet valuivat silmäkulmistani. Tosiasiassa halusin Harryn taas silittävän selkääni lempeästi, kuulla hänen äänensä ja painautua Harryn kylkeen kiinni. Mutta en voinut ottaa sitä riskiä, että Harry lähtisi taas jättäen minut yksin itkemään.
Beth irvisti surullisena ja huokaisi.''No sulla sentään on ollu joku josta sä pidät ja oot saanu olla sen kanssa. Mutta osanotot,''Beth pahoitteli hiljaa. Katsoin Bethiin ihmetellen. ''Onks sulla joku? Kerro,''pyysin ja virnistin. ''Mä oon hyvä järkkäämään ihmisiä yhteen,''lisäsin ja Bethkin hymyili. ''Nooh sähän tiedät Peterin?''Beth kysyi ja punastui. Silmäni levisivät. ''Peter?''ihmettelin ja Beth virnisti naama ihan punaisena. ''Onks sulla sen numeroa?''huudahdin ja nappasin Bethin puhelimen. Avasin näyttölukon ja menin yhteystietoihin. Ja siellähän Peterin nimi komeili sydämen kanssa. ''Awww, Beth sydän!''nauroin ja Beth parka punastui entisestään. ''Vähän klisee, joo tiedetään,''hän myönsi nolona ja yritti kurottua ottamaan puhelimensa takaisin. Estin häntä ja menin viesteihin.

''Rakas Peter,
Olen katsellut sinua jo pitkään ja luulen tuntevani jotain muuta kuin ystävyyttä sinua kohtaan ja kysyisinkin voisimmeko mennä ulos joskus? xxSinunrakastajasi''runoilin puhelimen näytölle ja painoin lähetä, ennenkö Beth ehti estää. ''Eiiiiiii,''Beth kiljaisi ja syöksyi päälleni. Nauroin kippurassa sängylläni kun Beth hädissään odotti vastausta. Yritin rauhoitella itseäni ja jatkaa muuttopuuhia, sillä minun pitäisi tänään muuttaa Bethille. Bethkin nousi ja vilkuili vähän väliä puhelimensa näyttöä. Sitten hän katsoi minuun. ''Tää vielä kostetaan,''Beth puhisi mutta nauroi sitten. ''Voi sua raukkaa, sä tuut niin anelemaan multa etten tee sitä. Tökkäsin Bethiä kylkeen ja virnistin. ''Niin varmaan, mutta sä tuut kiittäämään mua tosta,''näytin kieltä ja osoitin puhelinta. Beth kohautti olkiaan mutta kalpeni kun pieni piip kuului sängyltä. Beth ryntäsi sängylle, nappasi puhelimensa ja pysähtyi sitten. ''En mä uskalla,''hän parahti ja ojensi puhelimen minulle. Virnistäen avasin näytön ja luin viestin nopeasti läpi.

''Rakas xx
valitettavasti olen jo varattu, olenhan niin täydellinen charmikkaine kasvoineni ja tummien silmieni sekä täydellisieni hiuksieni, joten en lähde,''luin ja nauroin kun Bethin kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. ''Ei.. Ei Peter oo tollanen,''hän mumisi ja tuijotti minua. ''Eihän?'' Virnistin ja väri palasi Bethin kasvoille. ''Ei Peter laittanu noin, mä tiesin!''Beth kiljaisi. ''Kerro nyt oikeesti!''
Huokaisin dramaattisesti ja aloitin taas lukemaan.

 ''xx, kuka oletkaan,
jos saisin tietää nimesi,
voisin harkitakkin. Vaikka luultavasti tiedän kuka olet, sillä vain Sasha on tuollainen älytön, joten hän on kirjoittaja ja sinä salainen xx olet Beth, se vaalea kaunokainen. xxPeter''.

''Kato nyt mitä mä sanoin,''virnistelin ja nauroin kun Beth sekosi. ''Mä rakastan sua Sasha!''Beth huudahti ja halasi minua. ''Vastaa nyt jotain! Eikä mitään pervoa,''Beth pyysi vakavana. Nyökkäsin hilpeänä ja aloitin uutta viestiä.
''Höh, mut mä oon taitava kirjottaja vai mitä?! Vastaa Bethille joo tai mä tuun kutittamaan sua ;) Ja sitäpaitsi mä tiedän että tykkäät siitä,''kirjoitin ja piilottelin puhelinta Bethiltä. ''Saat nähä tän vasta sit kun se vastaa,''tokaisin Bethille joka pui nyrkkiä minulle. Virnistin vain ja laitoin puhelimen taskuun.

Pian viesti ilmoitti saapumisestaan ja Beth lopetti pyyhkeiden taittelun heti ja katsoi minuun vaativasti. Otin puhelimen ja luin viestin. Virnistin leveästi, sillä vastaus oli kyllä.
''Joo oot.. Tosi :D Et tuu jooko, mä oon vieläkin ihan mustelmilla! :O Sä oot liian hyvä kutittamaan.. Ja tohon en vastaa mitään! Kato omat viestis,''Peter oli kirjoittanut. Kerroin Bethille ja hän sekosi totaalisesti. ''Mu.. mun pitää mennä valmistautumaan ja jajaja,''Beth sterrasi ja pyöri ympyrää. ''Hölmö, eihän me olla ees vielä sovittu mitään,''naureskelin. ''No sovi jotain,''Beth tiuskaisi. Kirjoitin kysymyksen Peterille ja katsoin sen jälkeen omaa puhelintani. 2 viestiä Peteriltä. 
''Sasha mä tiedän että sä kirjotit ton viestin! Mä tiedän että vaan sä uskallat tehä noin :p :*,''luki ensimmäisessä. 
''Joo onhan Beth tosi kaunis, mutta enmä itseasiassa tiedä tykkäänkö siitä, kun oon ollu niin paljon enemmän sun kanssa. Beth matkustelee aina,''Peter oli kirjoittanut toiseen.
 Hymyillen vastasin Peterille:
''Haha nii oon nii perfecto xD:* No sun pitää ruveta olee sen kanssa, koska se on ihan toivottoman rakastunu!''

Kohta Peter vastasi, että tämä ilta kävi oikein hyvin ja Beth lähti nopeasti kotiinsa napaten puhelimensa äkkiä minulta. ''Mutta entä se mun muutto?!''huusin Bethin perään. ''Kyllä sä pärjäät! Pyydä Nalle avuks,''Beth kikatti ja kuulin kuinka ovi meni kiinni. Puhelin piippasi taas ja katsoin mitä Peter oli vastannut.
''Niin oot :* Aijjaa..,''viestissä luki ja kummastuneena katsoin sitä. Eikai vain? Peter olisi Bethille, ja itse pidin häntä vain todella tärkeänä ystävänä. Sydämesssäni oli tahtomattani tilaa vain Harrylle. 
''Tota muuten.. Onko Harry laittanu mitään? Aattelin et haluisitko taas tulla meille kattoo leffaa? On jo ikävä niitä iltoja:* Oot rakas♥''Peter kirjoitti ja pelkoni kävi toteen. Kyllä. Peter piti minusta. Enemmän kuin ystävänä. Olin lähes varma siitä. Oli totta, että vietin paljon aikaa Peterin kanssa, koska Bethin perhe matkusteli paljon ja vaati aina tyttärensä mukaan, enkä halunnut olla yksin, joten leffaillat Peterin kanssa olivat kivoja ja hän oli todella mukava ja hauska. 
''Peter.. Sä oot menossa Bethin kanssa treffeille. Älä anna sille toivoa yhtään, tai sitten otat vain Bethin.. Mä pidän susta, mutta vaan kaverina. Okei? Mutta oot mun paras kaveri Bethin lisäks'',vastasin ja toivoin, ettei viesti katkaisisi välejämme. Pistin puhelimen äänettömälle, sillä en haluaisi nähdä vastausta.



Harry:

Lentokone laskeutui maahan ja rullasi kiitoradalla. Herätin varovasti vieressäni nukkuvan Louisin. ''Hei, me ollaan kotona, sä näät Eleonorin,''kuiskasin Loun korvaan ja tämä heräsi säpsähtäen ja hymyili vilkaistessaan ulos. Liam ja Zaynkin näyttivät niin onnellisilta. Kaikkia odotti kotona rakastava tyttöystävä. Niallillakin perhe odotti minua, mutta minulla ei ollut edes sitä, sillä äiti ja Robin olivat matkalla ja Gemma jossain poikaystävänsä kanssa.

Astuin raikkaaseen Lontoon yöilmaan ja vedin henkeä syvään. Kylmä ilma virtasi keuhkoihini ja lähdin nopeasti kävelemään kohti autoa joka veisi minut kotiin. Istuin pää nojaten lasiin kun huomasin, että olimme kerrostalon kohdalla, missä Sasha asui. Hullu ajatus pälkähti päähäni ja sai minut hymyilemään.
 ''Pysähdy tässä ja oota hetki,''pyysin kuljettajalta ja astuin nopeasti ulos. Yö oli kylmä ja juoksin ovelle. Näppäilin nopeasti numerokoodin, jonka Sasha oli antanut ja harpoin rappuset ylös. Koputin Sashan oveen ja odotin, mutta kukaan ei tullut avaamaan.


 Odotettuani jonkun aikaa, huomasin ettei Sashan sukunimeä enää lukenut ovessa. Koputin vielä kerran, mutta kukaan ei avannut ja pettyneenä menin takaisin autolle. 
''Vie mut kotiin. Nyt,''käskin ja paiskasin oven kiinni. Painoin kuulokkeet korviini ja tietenkin soittolistalta tuli You Raise Me Up, jonka seurauksena suuret ja suolaiset kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Päässäni oli vain ajatus, että menetin Sashan. En tiennyt missä hän asui, minulla ei ollut enää hänen numeroaan ja hänellä ei ollut Facebookkia tai mitään muutakaan.
 ''Tuota, herra, olisimme perillä,''kuljettaja sanoi varovasti. Nousin autosta ja häivyin paikalta sanomatta mitään. Heti sisälle päästessäni kaaduin vain sängylleni ja itkin. Puhelimeni soi ja painoin sen väsyneenä korvalleni. ''Haz, ootko kunnossa? Sä lähit niin vihasena ja surullisena lentokentältä,''Zaynin ääni kuului huolestuneena. ''Joo oon mä,''vastasin vaikka kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja puheeni oli yhtä sössötystä. ''Et sä kyllä oo, sen kuulee. Oota mä tuun sinne!''Zayn totesi ja oli sulkemassa puhelua. ''Ei jooko, mä haluan olla yksin,''pyysin ja lopetin puhelun ettei Zayn pystyisi vastaamaan. Minun täytyisi vain unohtaa Sasha, sillä mikä mahdollisuus olisi, että näkisin Sashan vielä joskus, tai että hän haluaisi puhua minulle. Huomenna voisi kuitenkin Sashan työpaikalle katsomaan oliko tyttö siellä. Painoin mietteissäni pään tyynyyn ja pikkuhiljaa silmäni vaipuivat kiinn kyynelten yhä valuessa.