Little Star-Part 15

Noniin, nyt tuli tehtyä taas jotain shaibaa :) En osaa sanoa milloin pystyn jatkamaan seuraavan kerran, toivottavasti mahdollisimman pian. Tää tosiaan jatkuu vielä varmaan ainaskin pari lukua, ellen saa vielä lisää jotain inspistä, niin sit jatkuu enemmän.
En pakota, mutta kommentit ois ihan mahtavia, ja samoin jos tulis lukijoita :D Ne antais lisää intoa ja inspistä tän ylläpitämiseen :)

Niin ja apua Four on ihana!♥ Kuuntelen sitä joka päivä monta tuntia :D

Mutta toivottavasti nautitte, enjoy!






Sasha:

Haukotellen otin kuulokkeet pois korvista ja vaihdoin työasun päälle. Olisi aika lopettaa löhöily ja avata baari taas uuteen päivään. Olin luvannut sijaistaa Bethiä tämän aamuvuorossa, ja itselläni oli ollut yövuoro joten olin nukkunnut baarin yläkerrassa olevassa huoneessa sen aikaa kun baari oli ollut kiinni. Olin illalla käynyt viemässä tavarani Bethin ja nyt myös minun asunnolleni ja onneksi Bethin isoveli Robert oli tullut auttamaan minua.
Toivoin Bethillä olleen ihana ilta, sillä Beth ja Peter voisivat sopia hyvin yhteen. 

Laahustin ulko-ovelle ja avasin oven. Laitoin radion päälle ja samalla kun kävelin tiskin taakse, sidoin hiukseni ponnarille. Kävin myös laittamassa puhelimeni taas takin taskuun, etten räpläisi sitä. Istuin tiskin taakse ja aloin piirtelemään. Huomaamattani olin jo pian piirtänyt Harryn pään ääriviivat. Kello kilahti ja Beth astui sisälle. Vilkaisin häneen hymyillen, mutta Bethin kasvot eivät säteilleet onnellisina. Hän kuitenkin hymyili minulle ja kävi viemässä takin naulakkoon. ''Menikö treffit hyvin?''kysyin virnistäen mutta Beth pudisteli surullisena päätään. ''Ei,meillä ei vaan synkanny keskenään. Molemmilla oli aika tylsää. Se ei vaan ollu kuitenkaan mun tyyppiä''Beth totesi. ''Mutta sulle se sopis, se on ihan lätkässä suhun!''hän lisäsi virnistäen. Puna nousi kasvoilleni kun pudistelin kiihkeästi päätäni. ''Eieieieiei, me ollaan vaan kavereita! Mä en tunne sitä kohtaan mitään syvempää''väitin, minkä todella halusin olevan totta. Sydämeni kuului vain Harrylle, vaikka hänet menetinkin. ''Niin vielä, mutta hei näkeehän sen susta aina välillä,''Beth tokaisi. Kohotin kulmiani hämmästyneenä. ''Ai kui?''ihmettelin ja Beth repesi nauramaan. ''No näkeehän sen nytkin! Oot punanen kun tomaatti,''Beth hekotti. Näytin kieltäni lapsellisesti ja laitoin kädet puuskaan. ''Minkä mä sille voin, että punastun helposti, ei se liity mitenkään Peteriin!''tuhahdin mikä sai Bethin vain nauramaan enemmän. 

Onnekseni sisälle tuli päivän ensimmäinen asiakas ja lähdin helpottuneena pois tiskin takaa. 
''Sashaa, moi!''Cheryl, yksi vakituisista asiakkaista, huuhdahti ja ryntäsi halaamaan minua. ''Moi Cheryl!''sanoin hymyillen ja halasin Cheryliä. ''Mites töissä on menny?''kysyin ja Cheryl naurahti. ''No, sellain normaalisti, juhlakampauksia pari, ja sitten paljon ihan normi hiustenleikkuuta,''Cheryl vastasi. ''Mites sulla?'' Osoitin ympärilleni. ''Rauhallista näin aamuisin, iltasin vähän enemmän porukkaa. Ja muuttokin saatu valmiiks,''selitin. ''Vähän kiva!''Cheryl sanoi hymyillen. ''Mutta mitäs sais olla? Se normaali?''kysyin ja kävelin jo tiskin taakse. Beth oli hävinnyt takahuoneeseen vaihtamaan työvaatteita. ''Joo, tavallinen kiitti,''Cheryl vastasi ja istahti tiskin edessä olevalle jakkaralle. ''Onks täällä muuten vaihtunu sisustus?'' Nyökkäsin kaivaessani Colapulloa tiskin alta. ''Joo, Nalle päätti sisustaa. Ne vanhat kulahtaneet verhot vaihettiin noihin kivoihin valkosiin, täällä on nyt paljon valosampaa. Ja muutakin tehtiin, nyt tää ei oo enää niin sellanen tumman ja tunkkasen näkönen,''vastasin ja ojensin pullon Cherylille. ''Joo, sen kyllä huomaa,''Cheryl sanoi ja virnisti. '' Mä niin aina repeen tolle Nallen nimille! Mutta mun täytyy mennä nyt, moikka!'' Vilkutin Cherylille joka lähti ulos. Sitten kädet laskeutuivat olalleni ja joku huusi pöö. Sydän hyppäsi kurkkuun ja kiljaisin. Käännyin vihaisena. ''Beth! Senkin sika! Sain melkein sydärin,''ärähdin Bethin nauraessa vieressä. ''M-meillä jäi juttu kesken Peteristä,''Beth sai vaivoin sanotuksi nauramiseltaan. Beth katsoi tiskin taakse ja alkoi nauramaan vielä enemmän. Kohotin kulmiani kysyvänä ja selkääni alkoi kylmätä. Puna alkoi kohoamaan hitaasti poskilleni, sillä tiesin, että olisi vain yksi asia mille hän nauraisi nyt. 

''Mitä musta?''Peter kysyi ja kuulin huvittuneisuuden hänen äänessä. ''Eh, mä vaan olin kertomassa meiän treffeistä, tiiäks, tyttöjen juttuja,''Beth puuskahti virnistäen pelastaen minut täydelliseltä itseni nolaamiselta ja alkoi taas nauraa. ''Aa okei,''Peter nauroi ja lähti takaisin takahuoneeseen. Juoksin heti Peterin kadottua naulakolle, nappasin takkini ja laitoin sen nopeasti päälle. ''Mä meen nyt,''suhahdin Bethille joka oli jo onnistunut rauhoittumaan. Ojensin essuni hänelle ja lähdin nopeasti ulos. Raikas ulkoilma rauhoitti ja puna haihtui kasvoiltani. Toivoin, ettei Peter ollut saanut väärää käsitystä, sillä en halunnut olla muuta kun kavereita. Pistin kuulokkeet korviini ja painoin lempisoittolistani päälle. Siellä ei ollut yhtään poikien kappaleita. En ollut kuunnellut niitä Harryn lähdön jälkeen. Kyyneleet nousivat silmiini, sillä joka kerta kun ajattelenkaan häntä, alan kaipaamaan niin paljon. 

Kävelen pää painuksissa musiikin pauhatessa korvissa. Kotiin olisi enää muutama sata metriä. Vielä viimeisessä kulmassa oli lehtikioski. Pysähdyin katselemaan lehtiä ja silmiini pisti erään lehden otsikko. ''Harry Styles nähty tänään Lontoossa kuumissa merkeissä mystisen naisen kanssa! Onko tässä Stylesin uusi nainen?''oli kirjoitettu isolla ja kuvassa Harry ja joku vaalea nainen istuivat sylikkäin puiston penkillä suutelemassa, blondin sormet tiukasti Harryn kiharoissa. Viskasin lehden vihaisena, kyyneleet valuen, takaisin hyllylle ja lähdin juoksemaan. Juoksin niin kovaa kun jaloista pääsi enkä nähnyt yhtään minne menin. Yhtäkkiä makasin maassa ja nousin nopeasti ylös katsoen polviini. Sumeillakin silmillä näin, että farkukuihin oli tullut reikä molempiin polviin ja polveni olivat ihan verillä. Myös kämmeneni tihkuivat verta ja yritin pyyhkiä niitä farkkuihin. Samapa se, sillä ne kuitenkin olivat pilalla. Varovasti otin askeleen, mutta valtava kipu iski toiseen polveeni. Parahtaen vaivuin maahan. Vilkaisin ympärilleni ja näin onneksi lähellä penkin. Raahauduin sille ja repäisin kuulokkeet pois ja sulloin ne taskuun. Käden haava osui vetoketjuun ja parkaisin kivusta. Istuin siinä itkien, kun kuulin tutun äänen sivusta.
''Sasha! Mitä sulle on käynyt?''Harryn ääni huudahti huolestuneena ja kuulin kuinka hän juoksi nopeasti luokseni. Kipuakin valtavampi tuska poltteli nyt kehossani, kun yritin päättää mitä tekisin. Yli kaiken halusin että Harry istuisi viereeni, halaisi ja veisi minut kotiin ja jäisi yöksi. Mutta se mitä juuri näin.. Harry suutelemassa.. Miksi kiduttaisin itseäni? ''Ei mitään. Harry kiltti, älä tule,''pyysin itkuisella äänellä ja käännyin poispäin. Harry kuitenkin istui viereeni ja laittoi kädet ympärilleni painaen varovasti kehoni hänen kehoaan vasten. Itkun seassa naurahdin hiljaa. Miten olinkaan kaivannut tätä. Harryn lämmintä ja ihanaa halausta ja sitä turvallisuuden tunnetta, kun olin hänen kanssaan. Kuitenkin työnsin Harryn kädet pois ja lähdin nilkuttamaan nopeasti pois. ''Sasha!''Harry huusi ja juoksi minut kiinni. ''Mitä.. Mikä sulla oikeesti on?!'' Hymähdin ja lisäsin vauhtia. ''Ihan kun et tietäs,''tokaisin vihaisena ja huokaisin helpotuksesta kun näin kotioveni. Harry ei vain saisi tietää siitä. Pysähdyin ja Harry melkein törmäsi minuun. ''Ai mitä?''hän kysyi ihmetellen. Pyörittelin silmiäni. ''Just. Ootko nähny yhtään lehtiä?! Niitten kannet on täynnä kuvia siitä kuinka sä ja joku blondi olitte nuoleskelemassa sylikkäin! Kivaa näytti olevan!''kiljuin. Harry punastui ja avasi suunsa mutta sulki sen sitten. ''Mä.. Sasha ei se ollu siltä miltä näytti!''hän yritti kangerrellen selittää. ''Hah, mitäs sitten? Kyl se musta vaan näytti siltä, että melkein kävitte sänkyhommiin siinä!''tiuskaisin ärsyyntyneenä, surullisena ja pettyneenä. Emmehän olleet edes yhdessä. Mutta se kuva sai järkeni sumenemaan ja viha ja kateus peitti sen. En edes ollut Harryn, mutta olisin niin halunnut olla. Tietenkin Harry sai nuoleskella kenen kanssa tahansa. Ei minulla ollut mitään oikeutta siihen. Johonkin minun oli pakko purkaa se kaikki suru ja viha ja se parka joutui olemaan Harry. En minä hänelle halunnut huutaa. Vaan halusin sopia ja kaikki olisi taas niin kuin ennenkin. 
''Sasha.. Se vaan tapahtu! En ees tiiä mitä aattelin,''Harry kuiskasi pahoittelevana.
''Enpä usko että tollanen iha vahingossa tapahtuu!''sanoin ivaten ja näin kuinka Harryn pinna alkoi katketa. Järkeni huusi minulle, että kohta menettäisin Harryn lopullisesti mutta viha peittosi sen. ''KYLLÄ SE TAPAHTUI!''Harry karjaisi menettäen malttinsa. ''Ja sitäpaitsi me ei edes olla koskaan oltu yhessä joten mitä se edes sulle kuuluu!'' Harry lähti harppomaan vihaisin askelin pois eikä vilkaissutkaan minuun kun jäin yksin seisomaan kadulle polvet verellä. Huokaisten menin sisälle ja lysähdin heti sohvalle. Olin taas onnistunut pilamaan yhden tärkeäm ihmissuhteen ja vielä ihan omaa hölmöyttäni. Kaduin sitä kaikkea paljon, mutten uskonut Harryn enää ottavan yhteyttä minun, kun ei ollut tähänkään asti ottanut. Masentuneena kaivoin puhelimeni taskusta ja aloin näpyttelemään viestiä. 

To:Peter
Kamala päivä. Voinko tulla sinne? Tehtäs jotain kivaa:)

Laitoin puhelimen pöydälle ja nousin vaihtamaan vaatteet. Laahustin ylös, jalan vieläkin vihoitellessa. Kävin vessassa nopeasti puhdistamassa haavat ja heitin farkut roskiin. Vaihdoin lökärit ja topin. Lysähdin taas sohvalle ja katsoin puhelinta. 1 uusi viesti. 

From:Peter

Voi sua♥ Tottakai, milloin vain! Nähdäänkö kohta? Beth pärjää kyllä yksinkin :)

Hymyillen vastasin myöntäväsi ja kävin ottamassa banaanin, sillä en ollut syönyt illan jälkeen mitään. Hain ylhäältä hupparini ja laitoin taas takkini päälle. Kenkiä en ollut edes ottanut pois ja avaimetkin olivat vielä taskussa. Läimäytin oven kiinni ja lampsin Peterin talon luo. Hän asui ihan vieressä, ehkä 100 metrin päässä. Koputin oveen ja Peterin äiti avasi oven. Pieni pellavapää kurkisti hänen takaansa ja virnisti kun näki minut. ''Jee, Sassa tuli!''hän kiljui innoissaan. Peterin äiti hymyili lempeästi ja pääsi minut sisään. ''Hei Sasha, mitä kuuluu? Ei olla nähtykkään pitkään aikaan,''hän kysyi ystävällisesti ja laittoi takkini naulakkoon. Hymyillen kiitin Peterin äitiä, Tessaa. ''Kiitos hyvää, Ms. Jackielyn, on ollut vähän kiire,''vastasin ja pörrötin Peterin pikkuveljen hiuksia. ''Mitäs sulle kuuluu pellavapää?''kysyin ja virnistin kun hän alkoi hyppimään tasajalkaa. ''Mä en oo pellavapää, oon Keith!''Keith marmatti ja alkoi nauramaan kun kaatui maahan. ''Peter ei oo vielä kotona, mutta sä voit mennä jo sen huoneeseen,''Tessa sanoi ja osoitti sitten Keithiä. ''Mä pidän tän pikkuriiviön täällä.'' Kiitin Tessaa naurahtaen ja astelin ylös. Peterin huone oli siisti, toisinkuin Harryn huone. Kaikki tavarat olivat järjestyksessä eikä näkynyt pölyhiukkastakaan. Sänkykin oli pedattu, ajattelin ja lysähdin sängyn päälle. Harryn luona kaikki oli ollut ihan sotkuista, mutta jotenkin niin kotoista. Ei tarvinnut pelätä sotkevansa mitään pahemmin, kun se ei ollut mahdollista. Suljin silmäni ja annoin muistojen viedä. 



Aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään ja herätti minut lempeästi. Nenääni tulvahti heti pekonin tuoksu alakerrasta. Hymyillen vääntäydyin ylös sängyltä ja näin että Harryn peitto oli mytyssä sängyn päädyssä. Kahlasin vaatekasojen läpi ovelle ja hipsin alas. ''Arvaa kuka!''huudahdin nauraen ja painoin käteni hänen silmiensä päälle. Harry nauroi ja kääntyi ympäri. ''No kukakohan?''Harry vastasi ja halasi minua. ''Sä oot tehny aamupalaa,''sanoin kun huomasin katetun pöydän. ''Joo. Aattelin yllättää sut!''Harry sanoi hymyillen hymykuopat näkyen. Lämmin tunne tulvahti sisälläni ja halasin Harrya uudestaan. ''Kiitos,''kuiskasin hiljaa. Harry hymähti. ''Ei mitään. Mitä tuumisit jos leivottais aamupalan jälkeen?''hän kysyi pehmeästi. Nyökkäsin innokkaana ja istuin pöydän ääreen. Harry istui viereeni ja otti pekonilautasen itselleen. ''Hei mäkin haluun!''kiljaisin nauraen ja yritin napata edes yhden palan. Harry pudisti päätään. ''Ei, mä haluun eka!''hän naureskeli ja otti yli puolet lautaselleen.


***


''Harry kato mä osasin!!''huudahdin innoissani ja osoitin uunissa olevia muffinseja jotka nousivat tasaisesti. Keittiö oli kuin pöyrremyrskyn jälljitä, jauhoa pöydillä ja lavuaarit tiskejä täynnä. Kumpikaan ei jaksanut siivota joten annoimme asian vain olla. Kyllä siivoja sitten siivoisi. Harry virnisti huoneen toiselta puolelta jossa hän söi taikinakippoa tyhjäksi. Nostin jauhot hyllylle ja olin jo sulkemassa kaapin ovea kun lähes täysinäinen pussi lähti kaatumaan pudottaen kaikki jauhot päälleni. Pian olin valkoista jauhoa täynnä, ja niin oli myös lattia ja pöytä. Harry nauroi ja pyyhki kyyneleitä silmistä. Seisoin hetken aikaa hölmistyneenä kunnes itsekin aloin nauramaan. Pudistelin suurimmat jauhot pois päältäni ja otin virnistellen pussista vielä viimeiset jauhot käteeni. Menin Harryn luo viattoman näköisenä Harryn katsellen kummastuneena minuun. Nostin käteni hänen hiuksiensa päälle ja ennenkuin Harry ehti reagoida, avasin nyrkkini ja jauhot tippuivat Harryn kiharoihin. Lähdin nauraen pakoon ja Harry lähti muka vihaisena perään. Kaaduin sohvalle ja Harry kaatui päälleni alkaen kutittaa minua.

''Riittääkö? Ootko oppinu läksys?''Harry tivasi minulta hetken päästä kun mahaani sattui nauramisen takia. ''Joo, joo oon,''huokaisin ja työnsin Harryn pois päältäni. Harry hymyili leveästi. '''Kannattaako mua ärsyttää?''hän kysyi nauraen. Pudistin päätäni myös hymyillen. ''Ehkä, ehkä ei,''tokaisin leikkisästi. Harry pui nyrkkiä mutta säikähti kun hirveä piipitys alkoi. Katsoimme hämmästyneenä toisiimme ja juoksimme keittiöön. Uunista tuli savua ja sammutin sen nopeasti ja otin muffinit, jotka olivat täysin mustat, pois uunista. Hälytys oli kuitenkin jo ehtinyt paloasemalle ja pian kaksi paloautoa kurvasi pihaan. Harry virnisti ja alkoi nauraa kuin viimeistä päivää.


Tunsin sängyn painuvan viereeni ja avasin silmäni säpsähtäen. Peter katseli minua säteilevin silmin. ''Moi,''hän henkäisi ja sulki minut halaukseen. Halasin takaisin ja mahtava idea pälkähti päähäni. Jos Harryllakin olisi nainen, olisi minullakin joku muu jota rakastaa. Ja se joku olisi Peter, ja vaikka pakottaisin itseni rakastumaan häneen. Otin Peterin kasvot kämmenieni väliin ja painoin huuleni Peterin huulille kiihkeästi.