Little Star- Part 16

Noniin, tässä oli taas ehkä vähän liikaa siirappisuutta, mutta seuraavassa luvussa tapahtuu sitten taas enemmän. Tää oli vaan musta tärkee osa tätä tarinaa, vaikka ehkä tulikin kyllä jo vähän ällö :D Toivottavasti kuitenkaan kukaan ei saa mitään traumoja!

Ja mä tiedän, että lupasin kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta lupauduin kirjoittamaan jouluisen oneshotin yhteen joulukalenteriin, niin kirjoitin sen sitten eka. Voin sen julkasta täälläkin joulun aikoihin jos joku haluaa? Kommenttia vaan mitä mieltä ootte :) Kommenttia myös siitä, että olisko kivempi että tää mun oma selitys on ennen vai jälkeen luvun!:)

Toivottavasti kuiteski pidätte kaikesta ällöstä huolimatta! Jatkan taas niin pian kun voin, en osaa sanoa vielä milloin. 

Enjoy 




Sasha:

Painoin huuliani yhä tiukemmin Peterin huulia vasten ja tunsin kuinka hän vastasi, yllättyneenä, mutta onnellisena. Lopulta irrotin otteeni ja vedin happea sisään. Peter katsoi minua hämmennyksen vallassa, tuike kuitenkin yhä silmissään.

''Mitä.. Mitä just äsken tapahtu?Peter kuiskasi hiljaa, jottei Peterin muu perhe kuulisi. Purin huultani ja valmistauduin sanomaan sen mitä en todellakaan halunnut sanoa. ''Mä suutelin sua. Musta nimittäin tuntuu että tunnen sua kohtaan jotain,''vastasin takellellen, juuri ja juuri sain sanat ulos suustani. 

Peterin kulmat kohosivat ihmetyksestä ja hänen naamansa alkoi loistamaan. Peter otti toisestakin kädestäni kiinni ja hento puna levisi hänen poskillee. ''Tota Sasha.. Mun on pitäny sanoo tää jo pitkään, mutta en oo uskaltanu, ettei se olis pilannu meiän välejä. Mutta nyt..,''Peter mumisi hiljaa ja nyökkäsin rohkaisevasti jatkamaan. ''Mä oon tykänny susta jo tosi pitkään. Mutta sulla on ollu Harry ja.. Sasha, mä mietin että kerran kun sullakin on tunteita, niin haluisitko.. Haluisitko sä olla mun tyttöystävä?,''Peter kysyi varovaisesti. 

Ehdotus löi minut tyrmistyksellä, mutta en voinut muuta kuin nyökätä innokkaana. ''Joo tietenkin, ihan mahtavaa!''henkäisin ja yritin pusertaa aidon näköisen hymyn huulilleni, siinä kuitenkin surkeasti onnistuen. ''Mulla on nälkä, mentäskö syömään? ''vaihdoin äkkiä puheenaihetta, jotta tämä kiusallinen tilanne loppuisi. Peter katsoi kummastuneena minuun mutta nyökkäsi sitten. Nousin nopeasti sängyltä ja lähdin kävelemään ovelle. Peter juoksi minut kiinni ja otti kädestäni kiinni. Mieleni teki vain repäistä käteni irti hänen otteestaan ja juosta kauas pois Harryn syliin ja tuntea taas hänen vahvat käsivartensa ympärilläni. Annoin kuitenkin käden olla ja hymyilin lempeästi Peterille.

''Mutta mitä vanhat silmäni näkevätkään?'' Tessa huudahti nähdessään meidät kävelemässä käsikkäin. Peter virnisti nolona ja puristi kättäni hieman tiukemmin. ''Joo äiti, sä tiedät kyllä, anna olla,''Peter tiuskaisi punaisena ja veti minut perässään keittiöön. ''Mitä sä haluat?''Peter kysyi minulta ja meni jääkaapille. Kohtautin olkiani ja avasin lähimpänä olevan kaapin. Kolme avonaista jauhopussia tippui hyllyltä päälleni ja pian keittiössä oli melkoinen sotku, itsestäni puhumattakaan. 

''Tässä ois tällänen terveysjuoma..''Peter aloitti ja kääntyi puoleeni purkki kädessään. Sitten hän huomasi minut jauhon keskellä ja hänen suunsa avautui hämmästykseksi ja pian Peterin kasvoille tuli vihan ryppyjä. ''..jota sä et kyllä saa! Kato mitä sä teit! Hyvänen aika mikä sotku, siivoa tämä nyt heti!''Peter jyrisi minulle vihaisena. Vaikka kuinka yritin olla vakava Peterin vihaisen katseen alla, en voinut mitään, vaan purskahdin nauruun ajatellessani Harryn ja minun leipomisoperaatiota. Tilanne oli ollut vain huvittava, kun taas tämä ei tainnut olla. Peter kuvitteli että nauroin hänelle ja hänen kasvonsa tummenivat. 

Tessa tuli ihmetellen oviaukkoon ja hänen kauniit kasvonsa muuttuivat hetkessä yhtä vihaisen näköiseksi kuin poikansa. ''Hyvänen aika! Siivotkaa tämä sotku HETI! Meille tulee kohta vieraita ja kaikkialla pitäisi olla siistiä ja nyt täällä on kuin sikolätissä! Ja Sasha lopeta se nauraminen heti paikalla!''Tessa karjui naama punaisena. Laitoin käteni suun eteen jotta hihitykseni olisi loppunut, mutta kun Tessa lähti uhkaavasti minua kohti, pakotin kasvoni perusilmeelle. 

''Tässä on rätti. Siivoa. Kaikki,''Tessa komensi ja ojensi upouuden rätin. Sitä tuskin oli käytetty kertaakaan ja roskiin menisi varmaan suoraan sen jälkeen kun olisin siivonnut. Tympääntyneenä polvistuin maahan ja aloin jynssätä. Peter ja Tessa seisoivat vieressä vahtien kuin haukka.''Kelpaako?''murahdin ja osoitin kiiltävää lattiaa. Tessa pudisti päätään. 

''Ei. Tuossa on vielä jauhohiukkanen. Siivoa nyt hyvänen aika huolellisesti tai saat maksaa uudet lattiat,''hän tokaisi tomerana. Huokaisin ja jatkoin jynssäystä.



''Nähdään huomenna, hei hei,''huikkasin pukiessani kenkiä jalkaan. Tessa tuli hymyillen eteiseen, ihan  kuin mitään ei olisi tapahtunut. ''Hei hei kultapuppeli,''Peter sanoi imelästi ja tuli viereeni. Hampaita purren halasin Peteria ja yritin loihtia kasvoilleni hymyä. ''No suudelkaas nyt,''Tessa pyysi katsoen vaativasti meihin. Meinasin oksentaa koko ajatuksesta, mutta itsehän olin soppani loihtinut. Painoin nopeasti huuleni Peterin huulia vasten. Peter olisi vain jatkanut ja jatkanut mutta suupieliäni pyyhkien lähdin nopeasti pois. Mihin olinkaan itseni laittanut?

 Puhelimeni värähti taskussa ja kaivoin sen nopeasti esiin. 1 viesti Bethiltä.

To:Sasha
Miten menee? :) Miks Peter lähti pois täältä?

To: Beth
Noh miten sen nyt sanois.. Näin Harryn. Mutta halusin kostaa sille ja nyt oon Peterin kanssa yhessä. 

To: Sasha
MITÄ?




Harry:

Turhautuneena astelin kotiani kohti. Miksi, miksi minun oli pitänyt mennä niin pitkälle Andrean kanssa? Olin kai vain ollut niin surullinen Sashan menetyksestä, etten enää tiennyt mitä tehdä. Hän merkitsi minulle enemmän kuin olin tajunnutkaan. Kunpa en olisi koskaan joutunut lähtemään kiertueelle, olisin kysynyt Sashalta haluaisiko hän olla kanssani ja sitten toivottavasti emme olisi ikinä olleet tässä tilanteessa. Kyyneleet alkoivat purkautua ulos silmistäni ja purin vihaani viattomaan kiveen jota potkin. Halusin vain halata Sashaa ja olla onnellinen hänen kanssaan.  Nyt olin onnistunut suuttumaan ja jättämään Sashan sinne tielle yksin. En edes ollut ehtinyt pyytää anteeksi etten ollut laittanut viestiä yli puoleen vuoteen. Ja nyt kaikki oli pilalla ja vihasin itseäni.

''Hei Harry,''joku kuiskasi korvaani keskeyttäen ajattelutuokioni ja hipaisi huulillaan korvanlehteäni. Värähdin ja käännyin katsomaan ruskeisiin silmiin. ''Andrea,''tokaisin tylysti. Hän oli viimeinen ihminen jonka halusin nyt nähdä.

''Otetaanko uusiksi? Se eilinen? Kai muistat?''Andrea kysyi ja tuhahdin. ''Kuka voisi unohtaa?''

''Oletko, oletko sä Harry Styles?''hento tytön ääni kysyi hämmästyneenä. Irvistin. Taas joku oli tunnistanut minut. Joskus halusin olla vain normaali parikymppinen joka saa rauhassa istua puistonpenkillä, ilman että joka viides sekunti joku tunnistaisi minut. Etenkin nyt kun halusin vain kaivata Sashaa. En nimittäin yhtään tiennyt mitä tehdä hänen kanssaan.

''Joo,''vastasin lyhyesti ja toivoin tytölle riittävän yhteinen kuva ja nimikirjoitus. ''Mä.. Olen Andrea. Saanko istua tähän?''tyttö kysyi. Nyökkäsin. Vilkaisin tyttöä. Hän oli itseasiassa kaunis. Hyvin kaunis. Hänellä oli tummanruskeat silmät ja lähes täydelliset kasvot. Kauniita kasvoja kehystivät vaaleat hieman lainelevat paksut hiukset jotka kiiltelivät auringossa. 

''Mitäs tuijotat?''tyttö kysyi virnistäen. Täyteläisten huulien takaa paljastui valkoiset hampaat. Hymykin oli kaunis. ''Mä vaan katselen,''totesin mutta hento puna nousi poskilleni. ''Tykkäätkö?''hän kuiskasi ja avasi napin paidastaan, joka oli jo nytkin liian avonainen. Jokin naksahti aivoissani, enkä enää itse päättänyt tekemisistäni. Järkeni sumeni täysin. Halusin vain Sashan, mutta jokin tuossa tytössä sekoitti ajatuksiani. Andrean kanssa en ikinä haluaisi olla yhdessä, hän oli liian omahyväinen mutta..

''Joo,''vastasin ja Andrea virnisti ja keimaili edessäni. ''Tuuppas tähän mun syliin,''pyysin ja Andrea istui siihen nopeasti. Painoin huuleni paparazzeista välittämättä tytön huulille. Andrea yllättyi, mutta ei hirveästi. Hetken päästä oli pakko lopettaa ottamaan henkeä. Sitten aivoissani taas selkeni ja ymmärsin mitä olin tehnyt. Suudellut tyttöä keskellä puistoa, tyttö vielä kaikenlisäksi tiukasti sylissäni. Paparazzien edessä. Sasha näkisi lehdet aivan varmasti eikä sen jälkeen puhuisi minulle enää mitään. Ikinä. 

'''Harry..? Jatketaanko?''Andrea kysyi hiljaa ja tuli taas lähemmäksi, aivan kiinni minuun. ''Ei. Mä olen tehnyt jotain kamalaa, mun pitää nyt lähteä. Anteeksi, ei ois pitäny,''pahoittelin ja yritin työntää Andreaa pois. Andrea kuitenkin painoi huulensa vielä tiukasti takaisin omilleni. ''Andrea ei, oikeesti,''sanoin ja haukoin henkeä. ''No ens kerralla sit tehään jotain kivaa,''hän vaati. ''Okei.. Jos päästät mut nyt menemään,''huokaisin. Andrea irrottautui nopeasti minusta ja pääsin lähtemään.
 

Andrea hymyili leveästi, kuin lukien mitä olin juuri ajatellut ja kiersi kätensä ympärilleni. ''Mitäs täällä teet?''hän mumisi ja yritti suudella minua. ''Mä vaan.. Ajattelin,''huokaisin ja katsoin Andrean silmiä. Ne olivat kieltämättä kauniit mutta eivät mitään verrattuna Sashan silmiin. Sashan silmissä näkyi se kiltti, lempeä katse. Irroitin katseeni Andreasta ja työnsin häntä pois päin. ''Ei nyt jooko,''pyysin ja Andrea masentui silmissä. ''Mutta ajattelitko sä mua?'' 

Pudistin päätäni. ''Mutta.. Enkö mä merkitsekkään sulle mitään? Sähän lupasit että seuraavalla kerralla mennään pidemmälle,''Andrea kinusi ja tarrautui taas minuun. ''Ja se merkitsee jotain!'' Katsoin kauhuissani tyttöön. Andrea oli ottanut vakavasti sen pienen okein. Mitä olinkaan mennyt sanomaan? Irrottauduin lähes hysteerisenä Andreasta ja lähdin juoksemaan kotiin. 

Kotiin päästyäni soitin ensimmäiseksi Liamille. Hän osaisi neuvoa mitä tehdä. ''Liam! Auta mua!''parkaisin heti kun Liam vastasi. ''Harry? Mitä on käyny?''hän kysyi huolestuneena. ''Mä.. Mä oon tehny tähänastisen elämäni suurimman virheen,''huokaisin surullisena. ''Voitko tulla tänne?'' Luurin toisessa päässä oli hetken hiljaista, sitten kuulin vaimeaa keskustelua. ''Joo, oota tuun ihan just,''Liam vastasi. Huokaisin helpotuksesta ja lopetin puhelun. Heitin takin ja kengät nurkkaan ja vajosin makaamaan sohvalle. 

''Harry! Kerro heti kaikki!''Liam huudahti astuessaan sisälle. ''Joo. Tuu tänne sohvalle,''tokaisin väsyneenä. ''Oho, jotain aika rajua on ainaki tapahtunu ku sulla on iha punaset silmät,''Liam hengähti ja istui viereeni. ''No kieltämättä,''myönsin. ''Mutta siis kaikki alko siitä kun lähettiin kiertueelle, kai, sä tiiät,''aloitin. ''Ja eilen istuin penkillä suremassa Sasha kun se oli muuttanut ja sit siihen tuli sellanen tyttö..''



***

''Harry mitä sä oot oikein ajatellu? Mitään?''Liam vaikeroi. ''Kiitos paljon, totahan mä kaipasinkin.. Voitki sitten lähtee. Luuletko että ite pidän tästä tilanteesta?''puuskahdin ja painoin pääni käsiini. ''Joo sori Harry, toi on vaan aika paha tilanne,''Liam irvisti pahoittelevasti. 

''Mä tiedän,''tokaisin. ''Mutta mitä mun kannattas tehä?'' Liam mietti hetken joka tuntui minusta ikuisuudelta, vaikka oli kulunut ehkä minuutti. 

''Mä luulen, että ensimmäiseks sun kannattas käydä Sashan luona pyytämässä anteeks ja yrittää selittää kaikki. Tehän ette ollu yhessä kuitenkaan? Joten sä et siis sinänsä pettäny sitä,''Liam pähkäili. Pudistin päätäni. ''Ei, ei me oltu.. Mutta en tiiä missä se nykyään asuu,''vastasin hiljaa. ''No sitten.. Onkohan sillä vielä sama työpaikka?''Liam kysyi ja katsoi minuun kysyvästi. 

Nyökkäsin ja silmäni syttyivät ilosta. Miten en ollut sitä enää muistanut. ''Joo taitaa se vielä olla siellä,''sanoin innoissani. Olin jo unohtanut kokonaan sen, kun en ollut ehtinyt heti käydä katsomassa löytyisikö Sashaa töistä. Liam virnisti. ''Hyvä. Sitten menet heti tänään tai huomenna sinne ja katsot onko Sasha siellä. Jos ei ole, kysyt milloin sillä on työvuoro,''Liam neuvoi hymyillen. 

''Joo, kiitos Liam!''huudahdin ja nousin täynnä energiaa ylös sohvalta. ''Mä meen nyt heti!'' Liam naurahti. ''Mee vaan. Mutta Harry, muista että sun pitää katkasta heti sun ja Andrean suhde. Jos meet yhtään pidemmälle sen kanssa, ei paluuta ole, tiiät sen,''hän saarnasi. Näytin kieltä. ''Joo joo.''


***


Kello kilahti, kun astuin sisälle Sashan työpaikkaan. Katselin ympärilleni ja näin tiskillä Bethin ja jonkun miehen. Beth kalpeni silmissä ja mies loi vihaisen silmäisyn minuun. Varovaisesti kävelin kohti tiskiä. Beth juoksi nopeasti takahuoneeseen ja mies jäi vastahakoisena palvelemaan asiakkaita, muunmuassa siis myös minua. ''Päivää. Mitä saisi olla,''mies tokaisi tylynä. Kohotin kulmiani ihmettelevänä. Mitä miehellä oli minua vastaan? ''Hei mitä olen sulle tehnyt kun noin tyly pitää olla?''kysyin. Mies vain tuhahti. ''Niin mitä haluat? Ei tässä koko päivää aikaa ole!''hän tiuskaisi. Nostin käteni pystyyn.''Okei, ihan rauhassa! Tulin vaan kysymään että milloin Sasha on täällä töissä? Mulla on sille asiaa muttei sen numeroa enää, kun hajotin puhelimeni,''selitin ja mies raivostui. ''Ei jumalauta kuulu sulle! Ootko sä se kuuluisa Harry Styles joka särki Sashan sydämen? Sä et ansaitse sitä,''mies karjui vihaisena. ''Et sä kyllä yhtään parempi oo,''hiljainen ääni kuului. Sasha astui esiin silmät punaisena itkemisestä. ''Sasha!''huuhdahdimme miehen kanssa yhtä aikaa. ''Mulla olis sulle asiaa..,''aloitin. Peter harppoi Sashan luo ja otti tämän halaukseen. Ja sen jälkeen suuteli Sashaa kuin viimeistä päivää. En halunnut katsoa enenpää. Jos Sashalla näköjään oli joku, mitä minä täällä enää tein? Jo toisen kerran tänään harpoin vihaisena pois Sashan luota. Kävelin päämäärättömästi kunnes huomasin olevani Andrean ison talon edessä, jonka osoitteen tyttö oli minulle antanut. Vihaisena itseeni, Sashaan, koko maailmaan, soitin ovikelloa. Ovi avautui nopeasti ja Andrean pää ilmestyi oviaukkoon. ''Harry! Ihana nähdä! Mitä sä täällä teet?''Andrea hihkaisi. ''Mä.. Tulin nyt täyttämään mun lupauksen,''vastasin. Hirveä möykky nousi kurkkuuni, tiesin tekeväni väärin. Mutta jos Sashallakin oli joku, niin miksei minullakin? Andrea päästi minut innokkaana sisään ja heti sisälle päästyäni painoin Andrean tiukasti itseäni vasten ja suutelin. ''Oisko, oisko tää kivempi tuolla viereisessä huoneessa kuitenkin?''Andrea mumisi huuliani vasten. Nyökkäsin, nostin Andrean syliini ja kävelin viereiseen huoneeseen, Andrean suudellessa minua intohimoisesti. Pian vaatteet olivat hujanhajan ympäri huonetta.