Twinkling Eyes- Part 8

 Tässä taas kesti vaikka kuinka kauan, mutta on ollu taas niin paljon kaikkea, että sitten kun olis ollu aikaa kirjottaa, en oo enää vaan jaksanu vaikka inspistä kyllä on ollu. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja kirjotin tai ainakin yritin kirjoittaa vähän pidemmin :) Tää siis jatkuu suoraan edellisestä luvusta. Toivottavasti tykkäätte♥ 

Kommentteja saa taas laittaa, ne on ihan parhaita! 



Enjoyy♥



 




''Ky-kyllä, kyllä Niall! Mä tulen,''huudahdin. Niall otti timanttisen sormuksen varovasti rasiasta ja pujotti sen nimettömääni. Olin melkein pyörtyä siitä onnen tunteesta. Niall veti minut ylös kiven päältä ja hautasi päänsä hiuksiini, kiertäen kädet ympärilleni. Nostin omat käteni Niallin kaulalle ja laskin pääni Niallin kaulakuoppaan. Tunsin kuinka Niallinkin silmäkulmista alkoi valua kyyneleitä. Seisoimme siinä puistoteillä, joki vieressä kimmeltäen ja täysi hiljaisuus ympärillämme. Hetken päästä irrottauduimme toisistamme ja Niall painoi suolaisen suudelman huulilleni. Hän hymyili onnellisemmin kuin olin koskaan nähnyt kenenkään hymyilevän. 

''Allu, me mennään kohta naimisiin, aattele,''Niall huokaisi onnellisena. Hymyilin. ''Niinpä''. Tartuin Niallin käteen ja virnistin leveästi kun tunsin sormuksen osuvan Niallin käteen. Niall siveli sormellaan sormustani ja hänkin virnisti leveästi. Lähdimme hiljalleen kävelemään takaisin kotiini päin. Kävelimme hetken hiljaisuudessa, kumpikin omissa mietteissään. ''Kuule, Niall..''katkaisin hiljaisuuden. Niall vilkaisi minua hymyillen ja kohotti kulmiaan kysyvänä. ''Mä mietin, tai oon jo oikeestaan jonkun aikaa miettiny, mutta tää nyt vahvisti sitä, niin että pitäskö meidän muuttaa yhteen?'' Niall pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua tuijottaen silmiini. ''Allu, ootko sä tosissas? Ihan vakavastikko oot miettiny tota?''Niall kysyi. Katsoin ihmetellen häneen. ''No tietenkin. Musta se olis mahtavaa!''vastasin innoissani. Niall katsoi varpaisiinsa ja laittoi kätensä taskuihin. ''Mä.. Tota mä en oo ihan varma siitä, oisko se hyvä idea. Ainakaan.. Ihan vielä.'' Tuijotin Niallia hämmennyksen vallassa. ''Siis. Ootko sä ihan tosissas? Me ollaan menossa kohta naimisiin, asutaan jo muutenkin melkein yhessä, kun ollaan koko ajan toistemme luona!''ääneni alkoi nousta kimeämmäksi. Ensin Niall haluaa naimisiin mutta ei kuitenkaan halua asua kanssani? Erilläänkö me sitten asutaan kun naimisiin ollaan menty? ''Niin no.. Musta se ei vaan ole yhtään hyvä idea vielä..''Niall sanoi vaisusti. ''Onko sulla mitään syitä sille?''tokaisin. Niall pudisti päätään. Hymähdin vihaisena ja lähdin tarpomaan pois niin nopeasti kuin mahdollista. Luonteeni ei vain kestänyt tälläistä ja parempi lähteä pois ennenkö räjähtäisin. Pettymyksen  tunne valtasi minut täysin. Miksi olin mennyt edes kuvittelemaan että jokin olisi voinut sujua elämässäni hyvin tai niin kuin olin haaveillut ja toivonut? Kohtalo oli määrännyt minulle tälläisen elämän enkä voinut muuta kuin elää sitä. ''Allu, odota!''Niall huusi perääni, mutta turhaan. En enää tänään halunnut nähdä häntä.

Kotiin päästyäni paiskasin oven kiinni, kaivoin jäätelöä pakastimesta ja lysähdin sohvalle. Avasin telkkarin ja annoin sen jäädä sille kanavalle mikä aukesi. En kuitenkaan katsoisi sitä joten mitä väliä? Lappasin jäätelöä suuhuni ja tuijotin lasittunein silmin televisiota. Vähän ajan päästä jalkaani alkoi kutittaa ja venytin eteenpäin ylettyäkseni jalkapohjaan. Käteni kosketti jotain märkää. Jäätelöä oli huomaamattani tippunut uudelle, kalliille hienolle mekolleni. ''Voi perkele,''suustani pääsi ja ryntäsin keittiöön hakemaan paperia. Se oli jo kuitenkin myöhäistä, sillä jäätelöstä jäi kunnon tahra. Huokaisten riisuin mekkoni ja heitin sen pyykkikoriin. Vaihdoin farkut, topin ja hupparin päälleni. Vilkaisin peiliin ja näytin aivan kuin pandalta, koska kaikki meikkini olivat levinneet pitkin naamaa. Niinpä tietysti. Kävin pesaisemassa ne pois ja laitoin uudet ripsivärit. Olin nimittäin saanut idean. Otin puhelimeni taskusta ja valitsin Susan numeron. Jouduin odottamaan hetken, ennen kuin Susa vastasi hengästyneenä. ''Moi,''hän puuskutti ja ääni rahisi ikävästi kaiuttimessa. ''Moi, hei mulla on idea joka meiän on pakko toteuttaa. Laita baarivaatteet päälle, me lähetään nyt baariin!''hihkaisin Susalle. Susa hiljeni. ''Siis sä oot lähössä baariin?''Susa lopulta henkäisi. Ilmeisesti tämä oli Susasta harvinaista. ''Jepp,''tokaisin ja Susa katkaisi puhelun. Vetäisin hiukset suttuiselle nutturalle, kuluneet tennarit jalkaan ja avaimet taskuun. Avainten kilahtaessa sormukseen, vilkaisin sitä ja hetken mielijohteesta vedin sen pois sormestani. Ei ehkä fiksu päätös, mutta minun tuurillani tämä suhde oli jo tässä, joten mitä väliä? Luultavasti järkevänä en olisi lähtenyt baariin heti ensimmäisen takaiskun koittaessa, luultavasti olin hermostunut turhaan, ja minun olisi kannattanut vain soittaa Niallille ja kohta olisimme jo olleet taas sovussa. Mutta ei. Olin minä ja tein ihan tietoisena tyhmiä valintoja.



*****








 

''Allu. Kerro ihan heti kaikki. Mitä on käyny?'' Susa puuskahti heti minun saapuessa lähimmän baarin eteen. Hän oli seissyt siinä jo viisi minuuttia, sillä asui sen yläpuolella. Virnistin alakuloisesti. ''Kerron sisällä, okei,''huokaisin ja Susa vetäisi minut kädestä sisälle. Baari oli täynnä savukoneen aiheuttamaa savua, tunkkainen ilma ja paljon ihmisiä. Musiikki pauhasi nupit kaakossa djn soittaessa listahittejä ja muutama ihminen oli tanssilattialla. Nurkkapöydät notkuivat humalaisia ihmisiä jotka nauroivat kovaan ääneen. Menimme Susan kanssa ainoaan vapaaseen paikkaan, baaritiskin eteen keskelle koko paikkaa. Susa istui ja vetäisi minut viereensä. ''No niin kerro! Ketä mä meen vetämään turpaan? Niallia?''Susa kysyi malttamattomana. Hän harrasti nyrkkeilyä ja oli hyvä siinä joten minun ei tarvinnut huolehtia turvallisuudestani, kun olin Susan kanssa. 
''No tää on pitkä juttu,''varoitin vakavana. Susa katsoi ihmetellen mutta vakavoitui kuitenkin. ''Okei,''hän nyökkäsi.




*****




''Siis mitä?''Susa kiljui. ''Sä.. Sä oot kihloissa?! Ja nyt eroomassa?'' Kohautin olkiani. ''No en mä nyt eroomassa oo mutta sormuksen jätin kotiin,'' kerroin ja Susa pudistelee surullisena päätään. Hän halaa minua tiukasti ja pörröttää hiuksiani. ''Voi sua Allu-rakas, mutta sit me otetaa ilo irti.''Susa sanoi ja viittoi baarimikon luoksemme. ''Kaks samppnjaa! Eiku ootas.. Neljä sittenkin,'' Mies virnistää ja nappaa neljä lasia yläpuoleltaan. ''Kummallekkin vaiko vain yhteensä?'' Susa mietti hetken ja hymyili sitten viekkaasti. ''Kummallekkin.'' Tuijotin Susaa järkyttyneenä mutta Susa vain nauroi. Mies katsoi meitä huvittuneena, otti neljä lasia lisää ja kaatoi ne täyteen. Susa nappasi kaksi itselleen, ojensi toisen minulle ja nosti lasin ilmaan. ''Me ei välitetä tänä iltana miehistä, ollaan supernaisia! Sille kippis,''Susa kiljahti, kilautimme lasit yhteen ja kaadoimme samppanjan kerralla suuhun niin, että poltteli.


Sen neljän lasillisen jälkeen olo alkoi muuttua hilpeämmäksi, laseja tuli lisää ja tuntui, että Susa oli tainnut jos jossain vaiheessa vaihtaa lasin sisältöäkin, mutta mitä väliä, kaikki kelpasi.

Illan edetessä juttumme lähtivät käsistä täysin ja baarimikkokin oli jo epäileväinen antaessaan uudet juomat. Vaadimme kuitenkin vaatimalla ja lopulta mies aina heltyi. Olimme nauramassa Susan kanssa täyttä päätä jollekkin jutulle jota kumpikaan ei luultavasti edes muista, kun naurumme keskeytti kaksi miestä. Kun tarkemmin heitä katsoi, olivat he oikeastaan aika namupaloja. Aika todellisia namupaloja. Toisella oli tummanruskeat silmät, ruskeat huolitellusti pystyyn nostetut hiukset ja joka etäisesti muistutti jotakin henkilöä, mutten ainakaan näin huuruissa saanut päähäni ketä. Toisella taas oli vihreät silmät, tummat kiharat hiukset jotka olivat jo olkapäille ja jotka oikeastaan sojottivat sinne sun tänne, sekä hurmaava hymy jota täydensi hymykuopat. Näin, että Susa suli kiharatukkaisen edessä ja tuijotti miestä lumoontuneena. Suklaasilmä oli ehkä enemmän minun makuuni, vaikka todellinen namupala kiharapääkin oli. Mutta suosiolla jätin hänet Susalle.

''Terve,''kiharapää tervehti matalalla äänellä ja Susan silmät vain levisivät lisää ja hyvä ettei kuola valunut suusta. ''Anteeksi, että keskeytetään teidän jutut, mutta täytyy sanoa, että eihän noin kauniita tyttöjä voi olla tervehtimättä.'' Poskeni muuttuivat tulipunaisiksi, sillä en ollut tottunut vieraan, etenkään komean miehen kehuihin. Sillä hetkellä vihasin sitä ominaisuutta itsessäni. ''Ömh ketä te ootte?''rohkenin kysyä, sillä Susa ei kyennyt enää mihinkään. ''Mä oon Harry. Harry Styles,''Harryksi esittäytynyt kertoi ja virnisti vinosti niin, että hymykuoppa ilmestyi poskeen. Ruskeasilmäinen poika hymyili hiukan ujon näköisenä vieressä. Hymyilin takaisin ja naurahdin kun hän osoitti Harrya ja pyöritti silmiään. Olin huomannut, että Harry oli iskenyt silmänsä Susaan. Susa kuitenkin vain istui ja tuijotti. ''Tota, Harry, mitäs jos nappaisit Susan tästä ja veisit tanssimaan?''kysäisin ja Susa vilkaisi minua kauhistuneena. Harry ojensi kätensä ja Susa tarttui siihen hitaasti. ''Mä en sit varmaan enää tuu tänne tänään,''hän vielä kuiskasi ja kohotin kulmiani. ''Ai ihanko totta?''tokaisin ja Susa virnisti. Harry veti hänet väkijoukkoon ja kohta he olivat kadonneet ihmisten sekaan. Jäimme ruskeasilmäisen kanssa kahdestaan. Hän raaputti niskaansa vaivautuneena ja tuijotti varpaisiinsa. ''Saanko mä istua tähän?''hän kuitenkin lopulta kysyi ja nyökkäsin hymyillen. ''Tietty. Oon muuten Allu,''sanoin ja mies istui viereeni. ''Niin joo, mä oon Liam,''hän sanoi pehmeästi, mutta jokin siinä nimessä sai minut sekaisin. Jähmetyin paikalleni, hengitykseni kiihtyi ja kädet hikosivat. Jotain vahvoja muistoja nimi toi minulle, muistoja jotka olivat satuttaneet. Humalani ei häirinnyt enää ollenkaan muistiani. Tiesin tasan tarkkaan kuka edessäni istui. ''Allu, ootko kunnossa?''Liam kysyi 
huolestuneena. Katsoin häneen ja yritin tasata hengitystäni. Nyökkäsin. ''Joo, oon.''


Et muistanut minua. Huomasin sen. Et olisi muuten tuijottanut minua noin tiiviisti noilla ruskeilla silmilläsi, jotka saivat polveni aina veteliksi. Et olisi flirttaillut. Olisit ollut vaivautunut, kun olisit törmännyt minuun ja lähtenyt nopeasti pois. En ollut yhtään yllättynyt. En kuitenkaan ollut sinulle tärkeä ihminen, joten miksi olisitkaan muistanut minut? 

Yritin kuitenkin olla normaali, ihan kuin en olisi tuntenut sinua. Aluksi se oli vaikeaa, etenkin kun flirttailit. Tai yritit flirttailla. Keskustelun jatkuessa oloni kuitenkin helpottui, en tiedä johtuiko se alkoholista vai mistä, mutta päätin ottaa illasta kaiken irti ja nauttia seurastasi näin. Jossain vaiheessa, kun dj laittoi hitaamman kappaleen soimaan, sinä vedit minut kädestä lempeästi ylös, veti tanssilattialle ja asetit kätesi lantiolleni. Kiersin käteni kaulasi ympärille ja tulin varovasti lähemmäksi sinua. Painoit minut kuitenkin hellästi lähemmäs itseäsi, enkä vastustellut. Näin lähekkäin en ikinä ole ollut kanssasi ja se sai minut hämmennyksiin. Painoin pääni kuitenkin rintasi päälle ja annoin tunteiden viedä. Haistoin hieman mintulta tuoksuvan partavetesi ja vedin syvään henkeä, jotta muistaisin sinut taas paremmin. Ei ollut enää paluuta, kun olit taas elämääni astellut. En tiennyt yhtään mitä tekisin Niallin kanssa. Kyllä kaikki taas selviää, ajattelin, kun painoit miedosti tupakalta maistuvat huulesi omilleni ja minä vastasin.