Twinkling Eyes- Part 13

Noniin tälläinen luku tuli :) Kertokaas mielipiteitä, onnistuko tää luku paremmin kuin edellinen? 

Vaikka koulut onkin alkanu, ja mullakin lähtee viimeinen vuosi peruskoulussa, niin yritän silti säännöllisesti kirjoittaa. Pahoittelut,jos en ehdi joka viikko kirjoittaa. Siihen kuitenkin pyrin. 

Mä muuten just tajusin, että tää blogi on ollut jo yli vuoden pystyssä! :o Ja siihen nähden oon kirjottanu tosi vähän :/ Mutta nyt kysynkin, ketkä on lukenu alusta saakka? Ja missä vaiheessa aloitte lukea jos ette heti alussa? :)

Niin ja sitä mun piti kysyä jo aikasemmin, kuinka moni teistä oli poikien keikalla Helsingissä? Ja nyt kun koulut on alkanu, niin milles luokille menitte? :)

Nyt oon jo puhunu ihan liikaa :D




Enjoy 








Kävelin reippain askelin kohti Susan taloa. Halusin päästä tuulettamaan aivoja kaiken jälkeen.  Musiikki pauhasi kuulokkeissa. Oli alkanut sataa tihuttaa. Kiihdytin vauhtiani. Ei sade sinänsä haitannut, etenkään nämä muutamat pisarat, ja itseasiassa pisarat tuntuivat ihanalta kasvoilla, mutta en halunnut kastua. Takki oli jäänyt kotiin, koska vielä lähtiessä aurinko oli lämmittänyt lähes siniseltä taivaalta. Harmaa asfaltti vilisi jalkojeni alla tasaisen harmaana. Hyinen tuuli puhalsi lennättäen lehtiä pieninä pyörteinä kadulla. Syksy pääsi yllättämään jälleen, kun alkoi satamaan kaatamalla -en ymmärrä mitä ihanaa syksyssä oli joidenkin mielestä, itse en nähnyt syksyssä mitään ihanaa. Lomat loppuivat, koulut ja työt alkoivat, säät kylmenivät, tuli pimeää ja mustaa. Jos sai olla sisällä, silloin sen pystyi kestämään.

Saavuin Susan ovelle läpimärkänä. Juoksin portaat ovelle. Soitin ovikelloa ja hytisten odotin toivoen jonkun olevan kotona. Oli kulunut jo vaikka kuinka kauan, kun vihdoin luovutin. Olin lähes varma, että olin saanut vähintään flunssan. Hitaasti astelin portaita alas kun kuulin jonkun tervehtivän minua. Nostin katseeni, kun huomasin sinut. Hymyilin leveästi takaisin.

''Mitä sä täällä?''kysyin ihmetellen.

''Asun,''vastasit ja vetäisit minut viereesi sateenvarjon alle.

''Missä?''kysyin ja toivoni nousi. Rukoilin että kutsuisit minut luoksesi jotta pääsisin lämpimään.

Osoitit Susan vieressä olevaa taloa. ''Tossa noin. Mutta mitä sä teet täällä? Näytät ihan paleltuneelta.''

''Tulin kaverin luokse, joka ei ollutkaan kotona,''hymähdin. ''Sade pääsi yllättämään.''

Olit hetken hiljaa ja katselit minua. ''Haluutko sä tulla mun luo lämmittelemään? Sophia on Pariisissa kaveriensa kanssa.''sanoit hetken päästä hiljaa. 

Virnistin leveästi. ''No mitä luulet?''hihkaisin.

Naurahdit ja johdatit minut ovellesi. Kaivoit avaimet taskustasi ja avasit oven. Potkaisit kengät jalastasi ja jätit sateenvarjon roikkumaan naulakkoon. 

''Anteeks tästä sotkusta, en oo jaksanu siivota,''pahoittelit. 

Tuhahdin. ''Voi kuule mulla on yleensä sotkusempaa.''

Nauroit ihanaa nauruasi, sitä joka sai aina sydämeni pamppailemaan nopeammin. Niin nytkin. Katosit makuuhuoneeseen, tai ainakin oletin sen olevan makuuhuone. Hetken päästä palasit käsissäsi housut ja paita, sekä pyyhe. Ojensit ne minulle. Kätesi koskettaessa minun kättäni, pysäytit käden ja jäit tuijottamaan minua. Hymyilin ujosti. Liam virnisti ja suikkasi suukon poskelle. Hetki meni ohi. Hymyni ei. 

''Nää on Sophian ja aattelin, että ne vois sopia sulle. Niin, ja tässä pyyhe. Voit vaihtaa ne vessassa,''sanoit ja avasit läheisen oven. 

Vaivautuneena katselin vaatteita käsissäni. Näyttiväthän ne kivalta, mutta salaa olin toivonut, että saisin sinun vaatteitasi, enkä tyttöystäväsi. En vain kehdannut myöntää sitä.  

''Mikä on, eikö ne kelpaa?''kysäisit kummissasi. 

Virnistin punaisena. ''Ööh joo, kiitos,''takeltelin.

Katsoit minua. Kohta naurahdit ja vilkaisin sinua ihmetellen. ''Susta on outoa laittaa mun tyttöystävän vaatteita, sori etten heti älynny,''naureskelit. 

Nyökkäsin helpottuneena. Otit vaatteet kädestäni ja menit taas makuuhuoneeseen. Tulit kädessäsi harmaa t-paita. Ojensit sen. 

''Kelpaako?''

Nyökkäsin. ''Joo.''

Katosit taas jonnekkin. Nostin varovasti t-paitaasi ja nuuhkaisin sitä. Se tuoksui sinulta. Tupakalta, mintulta ja pesuaineelta. Hipsin vessaan ja onnellisena pujahdin paitaasi.






****





Istuin viereesi sohvalle. Toiseen päähän, en halunnut olla liian lähellä. Istuessani vilkaisit minua nopeasti hymyillen, ja siirsit taas katseesi takaisin televisioon. 

''Onko sun vielä kylmä?''kysyit.

''Joo ehkä vähän,''mumisin vastaukseksi.

Ojensit kätesi. ''Tuu sit tänne,''kutsuit ja virnistit.

''Ei, en.. ei mun pitäis,''sopersin, vaikka enemmän kuin mitään muuta olisin halunnut painautua kylkeäsi vasten ja vain olla. 

Kohotit kulmiasi. ''Sun ei pitäis olla täällä, ja oot jo.  Sun olis pitäny vetää mulle litsari sun suutelemisen jälkeen, mutta et vetänyt. Sun pitäis olla sun tulevan miehen kainalossa ja missä oot? Kohta mun. Sulla on monia asioita mitä sun ei olis pitäny tehdä, mutta tiet, niin tuu nyt. Haluun halata sua,''totesit tyytyväisenä.

Yritin esittää loukkaantunutta, mutta ei kulunut sekuntiakaan, niin olin vieressäsi. Painauduin varovasti kylkeesi kiinni ja kiersin käteni ympärillesi. Se tuntui niin luontevalta ja hyvältä, paljon paremmalta mitä olisi pitänyt, ajatellen sitä että olin kuitenkin naimisissa, enkä tämän miehen kanssa. Halasit minua tiukasti ja painoit suudelman hiuksiini.

''Se on muuten mun mies nyt,''tokaisin muka vihaisena.

''Jaha, onnea sitten. Miksi mua ei kutsuttu?''

''No ne oli eilen eikä siellä ollu ketään muutakaan kun me ja pappi,''selitin.

''Ja sä oot täällä juhlimassa mun kainalossa,''nauroit.

''Ei vois parempaa paikkaa olla,''tirskahdin ja painoin pääni häpeissäni paitaasi.

Hymähdit onnellisen kuuloisena ja silitit lempeästi selkääni. Olimme vain siinä hiljaa ja katselimme televisiota. Siellä tuli joku luonto-ohjelma kirahveista.

''Lähetäänkö joskus Afrikkaan kattomaan kirahveja?''kysyin ja katoin sinua silmiin.

''Yhellä ehdolla,''vastustit.

''No?''

''Mä saan pusun.''

''Liam!''parkaisin ja pyörittelin silmiä.

''Mitää?''mumisit poskeani vasten.

''Muistatko, oon naimisissa?''esitin tiukkana.

''Joojoo, ja sä oot silti täällä. Jos haluaisit olla Niallin kanssa, olisit siellä,''huokaisit ja silitit poskeani. Painoit otsamme hellästi yhteen.

''Mutta.. Niall suuttuu jos se saa tietää. Sä hei petät sun parasta kaverias, vaikka haluut vaan pusun,''yritin selittää, turhaan. Katsoit minua hymyillen.

''Maailman ihanimman naisen kanssa.''

''Sulla on tyttöystävä.''

''Joka on Pariisissa ja jota mä en muutenkaan jaksa. Jooko?''anelit.

Huokaisin turhautuneena. ''Okei sit, senkin..''lopulta myönnyin, mutta hiljensit minut suudelmalla. Parhaalla suudelmalla jonka olin koskaan saanut. Olisin voinut jatkaa loputtomiin. Sellaista kipinöintiä en koskaan tuntenut Niallin kanssa, paitsi silloin alkuaikoina. Pitkän ajan jälkeen erkanit minusta ja otit minut taas viereesi istumaan kiertäen kätesi ympärilleni. 

''Me mennään siis Afrikkaan,''hihkaisin hetken päästä.

''Niin me taidetaan,''naurahdit. ''Vai haluutko jonnekkin muualle?''

''Mietitään sitä sit. Mutta joku rantaloma olis kyllä kiva.''




*****





''Mun pitäis varmaan lähtee, ettei Niall huolestu,''huokaisin, kun kellon viisarit lähestyivät uhkaavasti yheksää. 

Puristit minut tiukasti itseäsi vasten. ''Mä en haluu että lähet. Haluun, että oot mun. Mikset voi olla mun?''valitit.

''En mäkään halua lähtee. Ja no sitä sun pitää miettiä miks en oo sun, mistäköhän johtuis,''vinoilin ja painoin suudelman huulillesi. Niissä maistui hento tupakan maku. 

''Mä olin idiootti,''totesit. ''Tuut sitten pian uudestaan.''

Suutelin sinua uudestaan ja hymyilin huuliasi vasten. ''Mä tiiän, että tää on väärin, mutta mä tykkään tästä liikaa.''

''Ai mun huulista vai musta?''

''Molemmista, tyhmä,''tirskahdin ja painoin vielä viimeisen suudelman ennenkö nousin. Pörrötin hiuksiasi ja tartuit nauraen käteeni. 

''Seuraavalla kerralla anna mun viedä sut ihan treffeille,''pyysit.

''Nää oli tiedoks treffit mun makuun,''virnistin.

Pudistit päätäsi.'' Niinpä tietenki,''naurahdit. ''No nää oli sitten meidän ensitreffit, vai mitä?''

Nyökkäsin ja hymähdin. ''Miten sä aina unohdat että oon naimisissa, eikä me saatais tapailla? Mutta joo, okei, nää oli meidän ensitreffit. Kauan mä niitä oonki oottanu. Hyvä että vihdoin tulit järkiisi, vähän kyllä myöhässä,''totesin tyynesti ja virnistelit ylpeänä sohvalla.

''Mutta tulin kuitenkin, arvosta sitä kuules!''

''Liam,''sanoin vakavana.

Vakavoiduit heti. ''Mitä? Anteeks, sanoinko jotain väärin?''

''Ei, et sanonu, oot just täydellinen,''naurahdin, ''mutta miten me pidetään tää meidän tapailu salassa Niallilta? Täytyy myöntää, että en mä voi sua laskea poiskaan, mutta en haluais satuttaa Niallia, se on niin kultainen.''

Kurtistit kulmiasi. ''Niin.. Mä en tiedä. Mutta ei me tätä voida lopettaa, mä ainakin haluan jatkaa sun tapailemista, vaikka se onkin väärin.''

''Niin.''

''Jos me.. Ei vaan kerrota? Ja vaikka tavataan aina mun luona, ettei Niall nää mua sun kodin lähistöllä. Tai jotain,''ehdotit mietiskelevänä. Olet aina niin kuuma, kun kulmasi painuvat kurttuun ja otsasti rypistyy kun mietit ankarasti. Sulin edessäsi, ja jos sillä hetkellä olisin yrittänyt kävellä, olisin kaatunut maahan.

''Joo,''huokaisin ja virnistit leveästi nähdessäsi ilmeeni. 

''Allu?''

''Niin?''kuiskasin katsoen sinuun haaveillen. 

''Mä en halua tietää, tai haluan, että mitä mietit nyt, ja luultavasti arvelen että se koskee mua, mutta eikö sun pitänyt lähteä?''utelit vaatimattomasti. 

Ravistin päätäni herättääkseni itseni, ja näytin kieltä. ''Urpo, älä aina kuvittele että haaveilen susta,''tokaisi ja lähdin hakemaan vaatteitani.

Kävin nopeasti vaihtamassa omat vaatteeni takaisin, jotka olivat juuri sopivasti kuivuneet, ja vetäisin kengät jalkaan. Vilkaistessani ikkunasta, huomasin onnekseni sään taas seljenneen. Ulko-ovella tulit vielä luokseni ja halasit tiukasti.

''Mun tulee sua ikävä,''kuiskasit surullisena korvaani.

''Niin munkin sua,''mumisin. 

Painoit viimeisen, suolaisen suudelman huulilleni. Hymyillen pyyhin kyyneleet poskiltasi.

''Älä itke rakas, pian me taas nähdään,''sanoin. Rakastin herkkää puoltasi. Huokaisten erkanin sinusta ja avasin oven. Katsoin sinuun ja hymyilin. Hymyilit pienesti takaisin. Astuin ulos ja suljin oven. Alkoi olla hämärä, ja kotiin oli vielä pitkä matka.