Mutta kommentoikaahan ihanat♥ Toivottavasti tykkäätte!
Enjoy
Heti ulos astuttuani joku repäisi minut sivukujalle piiloon. Alkujärkytyksen jälkeen tunnistin tyypin onneksi Susaksi.
"Allu mitä sä oikeen duunaat?"Susa kysyi kiihtyneenä.
"Oon kaverin kanssa,"totesin ihmetellen. "Miten niin?"
"Niall tuli mun luo ihan sekasin, höpisi jostain uudelleenpettämisestä ja nyt mä löydän sut vielä täältä tollasen komeen miehen kanssa! Ja eikös toi oo se joka tarjoili meille ne juomat sillon?"Susa sanoi ja mulkoili minua.
"Ootko sä noin kiihtyny, koska Niall keskeytti sut ja Harryn urheilemasta?"virnuilin.
Susa nosti keskisormensa pystyyn. "Haista kukkanen. Mutta älä yritä vaihtaa aihetta, nainen,"hän komensi tiukasti.
"Hahaa miten mä arvasin!"naurahdin ja Susa oli työntää minut kumoon.
"Nyt ala selittää, mä en kauaa sun kettuilujas kestä. Pelastan sut sun suhteen hajoamiselta!"
"Joo joo,"nyrpistelin nenääni. "Liam oli se jota tänään suutelin aamulla baarissa. Tai se vaan suuteli yhtäkkiä."
"Ja sähän heti estit sitä ja vedit litsarin? Haukuit pataluhaks vaikka se tietää että oot kihloissa?"Susa tenttasi.
Poskeni muuttuivat punaisiksi. "Ööh en.. Mä kyllä sanoin sille, että mulla on mies..sen suudelman jälkeen,"myönsin.
Susa läimäisi kätensä otsalleen ja huokaisi syvään. "Noh. Entäs tää baarityyppi?"
"Louis pyys mua ulos, mutta sanoin sille että ihan vaan kavereina. Ja meillä on ollu oikeesti hauskaa. Se on hyvä jätkä."
Susa nyökytteli. "Okei. Se kuulostaa ihan siedettävältä. Mutta mitä sä aiot kertoa Niallille?"
Voihkaisin. "En mä tiedä. Louisin ja mun ystävyys joutuu pysymään salassa, en nimittäin haluu kokeilla Niallin hermoja enempää."
"Entä Liam?"
"Älä esitä noin vaikeita kysymyksiä,"tiuskaisin turhautuneena ja Susa virnisti. "Mä en edes tiedä mitä teen Liamin kanssa!"
"Et mitään. Annat sen mennä omalla painollaan. Mutta Niallille sun pitää keksiä jotain,"Susa neuvoi.
"Joo. Kiitos, oot paras ystävä ikinä,"sanoin ja halasin Susaa tiukasti.
*****
Käänsin avainta ja ovi naksahti auki. Hiljaa astuin sisään ja kuulostelin oliko ketään kotona. Ääniä ei kuulunut, joten päättelin Niallin olevan omassa kodissaan. Jätin kengät ja avaimen eteiseen ja laahustin sohvaa kohti. Jokin raksahti hieman jalkani alla ja kummastuneena nostin jalkaa ylös. Pieni kuivunut ruusun terälehti oli murskautunut sukkaani. Terälehdet muodostivat polun, joka johti makuuhuoneeseen, ja päättyi sängyn päätyyn. Sängyllä päiväpeitteen päällä odotti kaunis mustavalkoinen mekko, josta olin haaveillut kuukausia, mutta joka oli aivan liian tyyris lompakolleni. Mekon vieressä oli lappu jossa luki Niallin käsialalla:
Allu rakas,
Anteeksi kaikesta. Tule talolleni viideksi. Yllätys odottaa sinua.
Niall
Vilkaisin kelloa. Minulla oli kaksi tuntia aikaa laittautua. Nostin mekon hellästi ja sormeilin ompeleita. Joka kohta oli huippuluokkaa. Kiitin mielessäni Niallia. Rakastin tätä mekkoa. Otin vaatteeni pois ja varovasti hivuttauduin mekkoon. Astuin peilin eteen ja virnistin. Mekko oli kuin tehty minulle. Pyörin ympäri peilin edessä ja onneni vain kasvoi. Täydellinen meikki ja kampaus kruunaisivat tämän. Minulla sattui myös olemaan sopivat kengät.
*****
Tasan kello viisi koputin Niallin oveen. Niall avasi oven ja hymyili leveästi nähdessään minut. ''Vau. Allu, sä oot jumalattoman kaunis,''Niall henkäisi ja tarttui käteeni. Kiitin punaisin poskin ja astuin sisälle.
''Et säkään hullummalta näytä,''sanoin. Valkoinen paita ja musta rusetti saivat Niallin näyttämään herrasmieheltä. ''Mitä sä oot tänään keksiny?''
Niall myhäili tyytyväisen näköisenä. ''Mä tiedän miten me saadaan meidän ongelmat hoidettua. Sen takia sulla on toi mekko ja sen takia meillä on maistraatti varattuna kuudeksi.''
Henkäisin. En edes tiedä kauhusta vai onnesta. ''Siis, tarkotatko sä että me mentäis nyt naimisiin? Entä ne isot häät ja kaikki?''
Niall nyökkäsi. ''Homma hoidossa. Mä vaan haluan nähdä, että sä oikeesti rakastat mua, etkä Liamia. Voidaan järjestää ne isot häät myöhemmin,''Niall kertoi.
Pudistin päätäni. ''Tietenkin mä rakastan sua. Mutta miksi nyt? Meidän ei pitäny kiirehtiä, tai niin mä luulin ainakin,''sopersin.
Niall tuijotti minua. ''Etkö sä haluakkaan naimisiin?''
''Mä.. mä oon nyt vähän sekasin. Kyllä mä naimisiin haluan, mutta, Niall, mä oon vielä niin nuori!''huudahdin.
''Ikä on vaan numero, ja sitä paitsi mitä väliä sillä on että menetkö tänään vai vuoden päästä?''Niall tiukkasi.
Huokaisin. ''Ei kai mitään. Mennään sitten.''väsyin ja käännyin ulko-ovelle.
Niall tarttui käteeni ja käänsi minut takaisin. Hän nosti pehmeästi leukaani niin että katsoin hänen sinisinä tuikkiviin silmiinsä. ''Allu, mä rakastan sua. En tietenkään halua pakottaa sua, mutta jos vaan rakastat mua, niin tekisitkö tän?''hän aneli.
Väistin Niallin katsetta sivulle. ''Joo, okei. Sä haluat tän vaan viralliseks että voit vedota siihen jos teen jotain sun mielestä väärää,''murahdin.
''Mikä sulla on?''Niall ihmetteli. ''Sekö aika kuusta?''
''Joo, vaikka sitten se jos haluut.''
****
''Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi,''pastori julisti tyhjässä maistraatissa.
Niall katsoi minua rakastavin silmin ja veti minut lähelleen, jonka jälkeen antoi pitkän suudelman minulle. Hymyilin Niallin huulia vasten.
''Mikä naurattaa?''Niall kummasteli.
''No, nyt me ollaan mies ja vaimo, perkele,''tirskahdin.
Niall naurahti. ''Niin taidetaan olla.''
''Nyt mennään kotiin ja nukkumaan vai mitä?''kysyin virnistellen.
Niall kohotti kulmiaan. ''Ai ihan nukkumaan vain?''
''Anteeksi, olen vielä täällä,''pastori huomautti ja katseli paheksuvana Niallia.
''Joo, totta, kiitos tästä, me mennääkin,''Niall hihkaisi ja lähti vetämään minua pois maistraatista.
Onneksi maistraatti oli lähellä Niallin taloa joten olimme nopeasti sisällä. Niall alkoi vetämään mekkoa pois päältäni, kun puhelin soi. Ärtyneenä Niall vastasi, mutta äänensävy muuttui nopeasti. ''Ai Liam, mitä jätkä?''kuulin Niallin sanovan ennenkö hän poistui toiseen huoneeseen. Lysähdin sängylle pettyneenä. Tiesin että kun Niall pääsisi vauhtiin, ei puhuminen loppuisi heti. Pystyin jo arvamaan, että vihkimisiltani kuluisi telkkarin ääressä jätskiä syöden.
Vilkaisin kelloa. Minulla oli kaksi tuntia aikaa laittautua. Nostin mekon hellästi ja sormeilin ompeleita. Joka kohta oli huippuluokkaa. Kiitin mielessäni Niallia. Rakastin tätä mekkoa. Otin vaatteeni pois ja varovasti hivuttauduin mekkoon. Astuin peilin eteen ja virnistin. Mekko oli kuin tehty minulle. Pyörin ympäri peilin edessä ja onneni vain kasvoi. Täydellinen meikki ja kampaus kruunaisivat tämän. Minulla sattui myös olemaan sopivat kengät.
*****
Tasan kello viisi koputin Niallin oveen. Niall avasi oven ja hymyili leveästi nähdessään minut. ''Vau. Allu, sä oot jumalattoman kaunis,''Niall henkäisi ja tarttui käteeni. Kiitin punaisin poskin ja astuin sisälle.
''Et säkään hullummalta näytä,''sanoin. Valkoinen paita ja musta rusetti saivat Niallin näyttämään herrasmieheltä. ''Mitä sä oot tänään keksiny?''
Niall myhäili tyytyväisen näköisenä. ''Mä tiedän miten me saadaan meidän ongelmat hoidettua. Sen takia sulla on toi mekko ja sen takia meillä on maistraatti varattuna kuudeksi.''
Henkäisin. En edes tiedä kauhusta vai onnesta. ''Siis, tarkotatko sä että me mentäis nyt naimisiin? Entä ne isot häät ja kaikki?''
Niall nyökkäsi. ''Homma hoidossa. Mä vaan haluan nähdä, että sä oikeesti rakastat mua, etkä Liamia. Voidaan järjestää ne isot häät myöhemmin,''Niall kertoi.
Pudistin päätäni. ''Tietenkin mä rakastan sua. Mutta miksi nyt? Meidän ei pitäny kiirehtiä, tai niin mä luulin ainakin,''sopersin.
Niall tuijotti minua. ''Etkö sä haluakkaan naimisiin?''
''Mä.. mä oon nyt vähän sekasin. Kyllä mä naimisiin haluan, mutta, Niall, mä oon vielä niin nuori!''huudahdin.
''Ikä on vaan numero, ja sitä paitsi mitä väliä sillä on että menetkö tänään vai vuoden päästä?''Niall tiukkasi.
Huokaisin. ''Ei kai mitään. Mennään sitten.''väsyin ja käännyin ulko-ovelle.
Niall tarttui käteeni ja käänsi minut takaisin. Hän nosti pehmeästi leukaani niin että katsoin hänen sinisinä tuikkiviin silmiinsä. ''Allu, mä rakastan sua. En tietenkään halua pakottaa sua, mutta jos vaan rakastat mua, niin tekisitkö tän?''hän aneli.
Väistin Niallin katsetta sivulle. ''Joo, okei. Sä haluat tän vaan viralliseks että voit vedota siihen jos teen jotain sun mielestä väärää,''murahdin.
''Mikä sulla on?''Niall ihmetteli. ''Sekö aika kuusta?''
''Joo, vaikka sitten se jos haluut.''
****
''Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi,''pastori julisti tyhjässä maistraatissa.
Niall katsoi minua rakastavin silmin ja veti minut lähelleen, jonka jälkeen antoi pitkän suudelman minulle. Hymyilin Niallin huulia vasten.
''Mikä naurattaa?''Niall kummasteli.
''No, nyt me ollaan mies ja vaimo, perkele,''tirskahdin.
Niall naurahti. ''Niin taidetaan olla.''
''Nyt mennään kotiin ja nukkumaan vai mitä?''kysyin virnistellen.
Niall kohotti kulmiaan. ''Ai ihan nukkumaan vain?''
''Anteeksi, olen vielä täällä,''pastori huomautti ja katseli paheksuvana Niallia.
''Joo, totta, kiitos tästä, me mennääkin,''Niall hihkaisi ja lähti vetämään minua pois maistraatista.
Onneksi maistraatti oli lähellä Niallin taloa joten olimme nopeasti sisällä. Niall alkoi vetämään mekkoa pois päältäni, kun puhelin soi. Ärtyneenä Niall vastasi, mutta äänensävy muuttui nopeasti. ''Ai Liam, mitä jätkä?''kuulin Niallin sanovan ennenkö hän poistui toiseen huoneeseen. Lysähdin sängylle pettyneenä. Tiesin että kun Niall pääsisi vauhtiin, ei puhuminen loppuisi heti. Pystyin jo arvamaan, että vihkimisiltani kuluisi telkkarin ääressä jätskiä syöden.
Tykkäääään
VastaaPoista