Heissan kaikki ihanat!:) Uusi luku, olkaa hyvä. Oon sinänsä ihan tyytyväinen tähän kappaleeseen, mutta kertokaa mulle mielipiteenne, että oliko tää teidän mielestä pitkä luku? Ja oliko tää sekava, koska musta jotenkin tuntuu että oli :DD
Toivottavasti kuitenkin pidätte, kommentoikaas sitten :3 Ajattelin, että omistan seuraavan luvun parhaimman kommentin laittajalle! Ja jos saatte paljon kommentteja, lupaan tehdä extra pitkä luvun seuraavalla kerralla! :) Ei muuta kuin kommentoimaan siis ;)
Vaikkakin, ei siinä mitään jos ei tuu kommentoimaan. Oon viimeaikoina huomannu, että tietenki kommentit aina piristää päivää, mutta pärjään ilmankin. Sen takiahan mä tätä kirjotan että tykkään kirjottaa, ja kirjotan omaksi iloksi ja itelleni ja vaikka en olekkaan hyvä niin voivoi :D Tietenkin kirjotan tätä myös siksi, että jos joku sattuiskin tykkäämään tästä niin on kiva että sitten voi lukea tätä :)
Mulla ei oo tällä kertaa muuta sanottavaa :0 Oon hämmentyny.. :D
Eli siis ei muuta kuin
Enjoy
Herätyskelloni soi kuudelta. Vedin tyynyni pääni alta ja heitin sen sinne, missä luulen kellon olevan. Kuului kolahdus jonkun kovan osuessa maahan, joten arvelin tähtäykseni osuneen oikeaan osoitteeseen. Hiljaa vaikeroiden jätin lämpimän sängyn ja lampsin keittiöön. Naksautin kahvinkeittimen päälle ja puoliunessa jäin nojailemaan pöytää vasten.
Lämpömittari näytti vain viittä astetta. Ulkona ei näkynyt vielä ketään, vaikka tavallisesti kadut oliva täynnä ihmisiä. En tosin ihmettele sitä, sillä yleensä olen itsekin vielä syvässä unessa tähän aikaan. Vaan ei voi mitään, tänään oli ensimmäinen työpäivä. Se lisäksi, ennen töihin lähtöä aioin kokata Niallille herkkuaamiaisen korvaukseksi siitä kun olin ollut pois niin paljon. Illalla työvuoron jälkeen aioin vielä viedä hänet vielä Nandosiin syömään.
Kahvinkeittimen naksahtaessa huokaisin onnellisena. Päivä ei lähtisi käyntin ilman kupposellista mustaa kahvia. Hörppiessäni kuumaa kahvia aloin kaivamaan paistinpannua ja kattilaa kaapista. Niall saisi herätä pekonin ja paistetun kanamunien tuoksuun.
Hetken päästä pekonin tuoksu levisi taloon ja itsekin nuuhkin sitä vesi kielellä. Pekonit paistuivat hyräilyni tahtiin ja pian aloitin kanamunien paiston.
''Oih, haistanko mä oikein? Tuoksuuko täällä pekoni?''Niall kysyi unisena ja tuli halaamaan minua takaa päin painaen leukansa olkapääni päälle.
''No miltäs näyttää,''naurahdin.
''Herranjumala, nythän on vielä järjettömän aikasta. Miksi sä tähän aikaan oot kokkaamassa?''Niall henkäisi vilkaistessaan kelloa.
Hymähdin. Tämän piti olla yllätys, mutta minkäs teet. ''Kokkaan meille aamiasta. Mun työt alkaa klo 10 ja haluan viettää sun kanssa aikaa sitä ennen. Korvaukseksi siitä, että oon ollu niin paljon pois,''vastasin hymyillen.
Niall siveli huulillaan korvalehteäni ja kuljetti ne hitaasti poskelleni, johon hän painoi märän pusun. ''Hyi Niall,''tirskahdin ja pyyhin poskeani hihalla. Yhdellä kädellä kanamunan paistaminen oli hieman vaikeaa..
''Oot maailman paras vaimo,''Niall kuiskasi ja rutisti minut itseään vasten. Laitoin lastan sivuun ja käänsin hellan pois päältä. Käännyin ympäri, niin että kasvoni olivat sentin päästä Niallin. ''Ja sä maailman paras mies,''mumisin tuijottaen Niallin täyteläitä, pehmeitä huulia. Halusin suudella niitä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan.
''Rakas, mitä sä ajattelet?''Niall kysyi hennosti virnistäen. Purin ujosti alahuultani ja puna nousi poskileni. ''Sun huulias. Ja kuinka haluan suudella sua.''
''Miksi sä et sitten tee niin?''
''Teenkin,''sutkautin ja kuroin sen lyhyen sentin kiinni, kunnes huulemme viimein koskettivat. Odotin ilotulitusten räjähtelyä, mutta surukseni tunsin vain pientä kipinöintiä. Yritin silti Niallin vuoksi nauttia. Niallin kädet kulkivat hiuksistani hiljalleen selkää pitkin vyötärölle ja siitä takapuolelle. Tunsin Niallin hymyilevän huuliani vasten. Irrottauduin Niallista nauraen. ''Senkin pervo,''kikatin naama punaisena. Niall virnisti viattoman näköisenä ja suikkasi suukon, ennenkö meni kaapille ottamaan lautasia ja muuta astiastoa. Myhäilin itsekseni. Tälläistä elämää rakastin Niallin kanssa. Kunpa se vain olisikin sitä, eikä sitä ainaista riitelyä.
***
'' Moikka, mä lähen töihin! Tuun sit iltapäivällä,''huikkasin iloisena astuessani ulos. Niall tuli nopeasti antamaan lähtöhalin, ennenkö palasi sisälle. Lämpötila tuntui huomattavasti kylmemmältä kuin lämpömittarin näyttämä viisi astetta. Hyinen tuuli sai ilman tuntumaan siltä, kuin pakkasasteita olisi ainakin 10, vaikka todellisuudessa tänään oli tavallista lämpimämpi päivä, jos tuuli ei puhaltaisi.
Onneksi Café Ciao sijaitsi niin lähellä, että olin hetkessä perillä ja pääsin sisälle lämpimään. Hytisten kylmästä riisuin takkini ja menin hymyillen Louisin luo, joka odotti minua jo tiskillä.
''Sun huulet on ihan siniset. Onko vähän kylmä tai jotain?''Louis naurahti ennenkö olin kissaa ehtinyt sanoa.
''Ömm joo ehkä vähän,''sanoin hampaat kalisten. Louis virnisti ja sulki minut lämpimään halaukseen.
''Auttoko?''
Hymyilin leveästi. ''Joo, kiitos.''
''Eipä mi-''Louis hihkaisi, kun tumma ja käskevä ääni keskeytti hänet.
''Tomlinson ja Smith, töitä työajalla kiitos,''BB oli ilmestynyt huoneeseen antamaan määräyksiä. ''Tomlinson, neuvo Smithiä tämä ensimmäinen päivä, saat hieman bonusta.''
Louis nyökkäsi topakkana. ''Käskystä sir,''hän huudahti. En voinut olla tirskahtamatta Louisille. Se oli kuitenkin virhe. Sain tuiman ja paljonpuhuvan katseen BB:ltä. ''Smith, älä ala kokeilemaan rajojas,''hän jyrähti niin, että ne muutamat asiakkaat, jotka baarissa oli, sävähtivät. Häpeissäni laskin pääni ja mumisin anteeksipyynnön. BB lähti sanomatta enää mitään ja hengähdimme Louisin kanssa syvään.
''Hyvin alko tääkin pesti,''tokaisin hiljaa. Louis yritti olla hyvin vakava ja virallinen, mutta nykivä silmäkulma ja naurunrypyt paljastivat hänet. ''Louis,''murahdin ja Louis vilkuili ympärilleen. Pian hänen pokkansa kuitenkin petti ja Louis remahti raikuvaan nauruun. Tökkäsin Louisia kylkeen ja lähdin hakemaan esiliinaa. Louis seurasi nauraen perässä ja pikkuhiljaa hänen naurunsa hiljeni ja lopulta se kuulosti aasin honkotukselta. ''Kuulostat ihan aasilta,''virnistin ja Louis mulkaisi minua.
''Ha ha. Huomaatko kuinka nauran?''Louis irvaili. Nyökkäsin. ''Juu u, aika selvästi. Eikö ollukkin hauska juttu?''totesin tutkiessani paikkoja. Louis hymähti, mutta ymmärsi olla viimein hiljaa.
***
Työpäiväni alkoi olla lopuillaan, kun kellon viisarit lähestyivät kolmea. Olin jo riisumassa esiliinaani, kun Louis tuli ilmoittamaan minulle uudesta asiakkaasta. ''Viittisitkö sä käydä tarjoilemassa, mulla olis vielä muutama pöytä pyyhittävänä? Voin heittää sut sit kotiin jos haluat,''Louis pyysi irvistäen. Vastasin myöntävästi. Tuon tarjouksen otin vastaan ilomielin, sillä kävely kylmässä ei houkuttanut ollenkaan, huolimatta lyhyestä matkasta. Siispä kiiruhdin takaisin saliin asiakkaiden luo. Otin neutraalin asiakaspalveluhymyn ja suuntasin kassalle.
''Päivää, mitä saisi olla?''kysyin ystävällisesti. Keski-ikäinen pariskunta näytti hieman eksyneeltä, ja huomasin heidän huojentuvan suuresti jonkun tullessa paikalle. Heidän miettiessään vastausta ehdin tutkia hieman tarkemmin heidän kasvojaan. Naisella oli ohuet ruskeat hiukset, toinen silmä oli poissa ja toinen toinen, kirkkaan sininen silmä tarkasteli liitutaulua takanani. Muutenkin puolet hänen kasvoistaan näyttivät palaneilta. Mies taas, hän näytti kokonaan palaneelta ja toinen käsi puuttui. Heillä oli ryysyiset, kuluneet vaatteet. Minun kävi sääliksi heitä, vaikka mistä sitä tietää, oliko säälini turhaa. Ja jotenkin he vaikuttivat tutuilta, aivan liian tutuilta. En kuitenkaan saanut mieleeni miten.
''Otan lasin jäävettä,''nainen kähisi ja yritti hymyillä, mutta onnistui saamaan vain toisen puolen hymyyn. ''Mieheni ottaa myös.''
Nyökkäsin hymyillen ja kirjasin hinnat kassakoneelle. ''Se tekee yhteensä 2 puntaa,''sanoin ja nainen rupesi kaivelemaan lompakkoaan. ''Saanko muuten kysyä, oletteko turisteja?''
Mies nyökkäsi hitaasti. ''Kyllä. Tulimme tapaamaan tytärtämme. Jos vain löydämme hänet, koska emme ole edes varmoja missä hän asuu,''nainen kuiski ja ojensi setelin vapisevin käsin. Katsoin ihmetellen heitä.
''Mutta.. Miten ette tiedä missä hän asuu?''
''Hän vain lähti muutama vuosi sitten ilmoittamatta mitään,''nainen kertoi ja yskäisi sydäntäriipaisevasti.
Hymyilin surulisena. ''Voi, olen pahoillani.''
''Allu, älä jää rupattelemaan, meidän pitää mennä,''Louis tuli ilmoittamaan keskeyttäen pienen keskustelumme. Naisen silmät suurenivat hänen kuullessaan nimeni. Virnistin kiitollisena Louisille, nimittäin työaikamme oli päättynyt jo aikaa sitten.
''O-onko nimesi Alicia?''nainen hengähti. Näytin peukkua samalla kun Louis kiskoi minua takahuoneeseen. ''Nähdään taas, kiitos käynnistä! Toivottavasti löydätte tyttärenne!''hihkaisin vielä, ennenkö ovi jysähti kiinni takanamme. Hihitin hermostuneena ja Louis katseli minua kummastuneena.
''Mikä sulle tuli?''
''Noi.. Ne oli aika karmivia,''hihittelin ja näpräsin hiuksani. Teen niin aina ollessani sekaisin.
''Joo, mutta sun asiakkaita, muista se,''Louis sanoi, mutta naurahti sitten. ''Ymmärrän sua kyllä.''
''Alicia,''yhtäkkiä kuului karmiva huudahdus ja takahuoneen ovi aukesi saranat natisten. Ryppyinen käsi työntyi sisälle. Kiljaisin kauhuissani ja Louis nykäisi minut mukaansa. ''Äkkiä Allu, mun auto on täällä!''hän huudahti hätääntyneenä. Juoksimme kovempaa, kuin olin koskaan ennen juossut. Heti autolle tultuamme ryntäsimme sisään ja läimäisimme ovet kiinni. Louis laittoi auton päälle ja moottori ärjähtäen lähdimme liikkeelle. Ehdin vielä nähdä sen saman ryppyisen käden tulevan ulos takaovesta, ja selkäpiitä karmaisevan äänen, kun nimeäni huudettiin kimeästi.
***
''Huh, olipahan kokemus,''Louis naurahti hiljaa hänen pysäköidessään taloni eteen. ''Äläpä. Mistä se ties mun nimen?''mietin ja kylmät väreet menivät selässäni vain ajatellesanikaan pariskuntaa. Louis silitti kättäni hellästi. ''Älä huoli, suojelen sua niiltä, jos ne uudestaan ilmestyy. Soita vaan jos näät ne uudestaan ja mä ampaisen paikalle salamana.'' Halasin Louisia kiitollisena ja painoin suukon tämän poskelle.
''Kiitos ihana. Mitä mä tekisinkään ilman sua,''hymähdin ja Louis virnisti. ''Et mitään,''hän totesi tyynenä. ''Oot urpo,''kikatin ja nousin autosta. ''Noh, moikka.'' Louis vilkutti ja lähti renkaat vinkuen eteenpäin. Naureskelin vielä mennessäni avaamaan ovea. Minulla ja Louisilla oli ihan omat vitsimme, ja kaikki vieraat pitäisivät meitä hulluina, jos kuulisivat juttujamme.
''Moi rakas,''kuului heti avatessani oven. ''Moikka,''hihkaisin takaisin ja Niall tuli luokseni sulkien minut karhunhalaukseen.
''Oli ikävä,''hän kuiskasi korvaani.
''Niin mullakin,''mumisin ja hymyilin leveästi. ''Laitappa muuten takki päälles, me lähetään nyt keilaamaan ja Nandosiin!''
Niall katsoi kulmat koholla minuun. ''Mitä, miks?''hän kysyi.
''Sama syy kuin aamulla. Ja enkö mä saa sua hemmotella ilman syytä?''ärähdin.
Niall puki nopeasti takkinsa ja otti minut käsikynkkään. ''No saat saat, mä vain kysyin. Ei tarvi heti vetää hernettä nenään,''Niall tuhahti ja hiljeni. Huokaisin syvään. Taas tämä meni tähän. En halunnut taas riidellä jostain turhasta.
***
Kävelimme Niallin kanssa kohti kotia. Huonosta alusta huolimatta ilta oli ollut menestys. Olimme ehkä hiukan huppelissa, ja sen pystyi kuulemaan jutuistamme. Saatoimme revetä nauruun kun toinen sanoi sammakko. Vastaantulevat ihmiset eivät sen kummemmin kiinnittäneet huomiota, sillä humalaiset ihmiset eivät olleet mikään uusi juttu täällä.
Heiluimme pitkin katua naureskellen ja oli vähällä ettemme kävelleet ohi taloni. Juuri kun olimme menossa sisälle, kuulin sen asian, mitä vähiten halusin nyt kuulla. ''Aliciaaaaaaaaa Aliciaaaaaa,''se sama vanha nainen kirkui 10 metrin päässä minusta ja Niallista. Hänen ryppyiset kätensä kauhoivat avuttomana ilmaa, ihan kuin hän olisi sillä yrittänyt päästä eteenpäin. Kiskaisin Niallin nopeasti sisälle ja pamautin oven kiinni. Vaikka olimme humalassa, se ei ollut heikentänyt reagointikykyäni, onneksi. Laitoin turvaketjun kiinni ja menin ovesta kauimmaksi olevaan huoneeseen, eli makuuhuoneeseen. Niall seurasi minua hämmentyneenä.
''Mitä just tapahtu? Kuka toi oli?''hän kyseli hätääntyneenä ja siveli kasvojani tarkistaakseen minut mahdollisten ruhjeiden varalta.
''En mä tiedä, joku hullu. Se vainos jo mua töissä,''selitin hiljaa. ''Mutta mä oon kunnossa, älä huoli.''Hymyilin Niallille ja halasin tätä. Todellisuudessa olin kaikkea muuta kuin kunnossa. Kuka ihme tuo nainen oli? Ja mitä hän halusi minusta? Yhden asian tiesin. Tuo ääni tulisi pelottelemaan minua seuraavat yöt painajaisissani enkä pääsisi sitä pakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti